Aarteiden aarre

Monella tapaa. Aina voi kysyä kumman kantilta katsottuna oli kannattavat kaupat, myyjän vai ostajan, mutta nyt kyllä jäi mehusteltavaa koko illaksi. Yritän kertoa tunnistamattomasti, en tunne kauppiasta, enkä viitsi kysyäkään julkaisulupaa, joten siksi ei tämän tarkemmin. Olen etsinyt vanhaa vesisaavia mökille, ja eräästä nettimyyntipalstalta löytyneestä koitettiin sopia molemmille osapuolille sopivaa noutoaikaa joka mm. myyjän lomamatkan vuoksi keskeytyi pariksi viikoksi ja niin edelleen.

Ajattelin laittaa viestin, että antaapa olla koko saavi. No, hän otti yhteyttä, sanoi että täällä ollaan, vieläkö kiinnostaa.

Kyllä. Ajoin pihaan jossa ikkunat on rikki ja osaan monista huoneista piti varoa astumasta. Paikan historiasta kerrottiin pieniä palasia. Vaatekomeroissa oli joitain vaatekappaleita, verhot osassa ikkunoita, ja jäljellä kaikkea arvotonta, juuri minun aarteiksi sopivia. Lattialla oli kyltti jossa sukunimi. Sama kuin tien nimi. Heitteille vuosikymmeniksi jääneen huvilan historia aukesi muutaman hakusanan avulla, ja voi että, olen hurmiossani! Nyt tiedän kenen valtava hallivalaisimen luuranko mitä todennäköisimmin alunperin on ollut. Ja mitäkö löytyi sen vesisaavin lisäksi? Peräkontillinen tavaraa jotka kuurasin kylppärissä mäntytolulla ja vein parvekkeelle kuivumaan. Ja aivan naurettavaan könttähintaan. Ja aika hauskoin kaupantekijäisin. Komeron ovesta tuumasin, että olisipas hauska pukkipöydän levy. Senhän sitten sai ruuvaamalla irti, samoin kuin superkauniit patinoituneet vaatekoukut. Olin ajatellut hakea lisää ruskeita perusruukkuja samalla matkalla kaupasta, no niitäkin löytyi parin erityishienon lisäksi. Tässä koko löydöstä kuva, aarteita -sivupalkin takana enemmän. Ah. Huokaus. Vanha on niin kaunis. Kiitos, jatkan tavaran tarinaa mieluusti.

Kuparisaavi on alhaalla oikealla. Se mitä lähdin hakemaan. Painava kuin mikä. Lisää kuvia ja pari romubonusta aarteet -sivun takana. Keskihyllyn poron pääkalloon olen syytön, lapsen löytö Lapista, tuli kotiin yöjunalla.

Hiljaista tietoa, hiirihyökkäys ja himopuunausta

Mummi täyttää 90 vuotta. Uskomattoman paljon. Vuonna 26 hänen vanhempansa olisivat voineet muuttaa Tuomelaan heidän vanhempiensa rakennettua mökin 15 vuotta aiemmin. Huikeaa. Samoin mietin tulevaa. Jos tämä mökkeröinen pysyy pystyssä, niin meidänkin aika täällä on vaan pikku läntti. Olemme nyt noin 40 vuotiaita ja jos viihdymme täällä vaikka kolme vuosikymmentä, niin talo on edelleen ihan mahdolliset 145v. vanha. Tätä kaikkea taivastellessa olen ajatellut mummiani ja ajatellut asioita hänen perspektiivistään.

Kun nyt ostin oman äitinikin käyttämän poresaippuan ja aivan rentoutuakseni nuohosin sen kanssa joka nurkan puhtaaksi, kiittelin sitä että olen voinut tehdä muutakin. Opiskella pitkään ja hartaasti sekä määritellä itse millaiseksi naiseksi haluan kasvaa. Tietenkin muiden vaikutuksen alla. Kuten vaikka mummin joka opetti niistämään tienposkeen tai söi aina viimeiseksi!!! vielä ollessani lapsi. Niin kauan kuin muistan olen istuttanut mummin pöytään ja palvellut häntä todellakin vuorollaan. Hän on saattanut tehdä kaiken kuitenkin aivan mielellään, omana tehtävänään. Ehkä myös ainoana vaihtoehtonaan, ainakin opiskelujen suhteen, sota-aikana.

On vaikea koskea mihinkään mikä on katsellut jo paljon kauemmin maailmaa kuin minä. Tohdin kuitenkin rapsutella makkarin palkkien repeilleet paperit pois. Aluksi ajattelin ottaa kaiken pois ja jättää tumman hirren näkyviin. Kuitenkin, kun alta paljastui E:n viiden vuoden takaista sanomalehteä liisteröitynä ja sen alla tuntemattoman n. 50-l. eläneen henkilön sanomalehtiä, päätin toki jatkaa samoin. Vähän kehtasin miettiä koko paperoimista, mutta varmaan se liittyy siihen että vintillä on alimmaisena paperi kanssa...

Keitin vehnäjauhoista liisteriä ja  paperiksi kävi mummin kukan suojapaperi. En jättänyt merkkiä itsestäni seuraavalle rapsuttajalle. Ainakin alta paljastuu historia. Kahden paperin alla ainakin kaksi eriväristä hilseillyttä öljymaalikerrosta.

Kun silittelin papereita lopuksi käsin ajattelin mummin kauniita silkkipaperisen ihon peittämiä käsiä. 

Ai niin ja se hyökkäys. Allaskaapissa oli papanoita, voihan noita! Siivosin, tilkitsin viemäriputken suuaukon muovipussilla ja alumiinifoliolla ja käskin hiirten painua hiiteen. Toivottavasti meni perille, eivätkä koskaan tule peremmälle.

Kevätkuumetta ja kutinaa

Jouluruusuista toinen selvisi. Hienoja alkuja pukkaa, ja nyt täytyy  vaalia jotta pääsisi maahan saakka. Juottolaitteensa avulla se oli hörpännyt pullosta melkein puolet. Toimii siis. Ehkä juomista voi vähän säädellä, sitäkin kuinka syvällä se mullassa on.

Nyt kun pihaan en vielä pääse, ja nikkarointihommia en osaa aloittaakaan, on mulla mökillä paljon verkkaisia hetkiä. Istuskelua ja tuumailua. Millään en malttaisi odottaa kevään etenemistä rauhassa, vaikka juurikin ihaninta taitaa olla tämä kutkutus. Siispä odotellessa päätin alkaa saman kalenterin täytön uudelleen, vain viikkonumeroita noudattaen. Arkipäivät noin niinkuin suunnilleen oikeille paikoilleen. Mulla oli viime vuonna käytössä luonnontapahtumia esittelevä vuosikalenteri vain mökin asioille, ja toki siellä on nyt paljon tyhjää tilaa. Luulisi sinne muutaman vuoden mahtuvan. Näin voin aina verrata mitä mihinkin aikaan tein. Ensimmäinen merkintä oli talokatselmuksen jälkeen tammikuussa 2015.

Löysin uuden leipälautasen jonka kuviointia pidän erityisen kauniina. Löysin myös uudet pihatossut, sulautuvat maastoon...

Linnuille kodit ja uudet sadevesitynnyrit

Jovelan talopäiväkirja -blogin vinkkaus hyvistä sadevesiämpäreistä osoittautui mieleisimmäksi. Olen varmasti puoli vuotta etsinyt sopivimpia, ja tässä toinen poseeraa. Kotimainen, uusiomuovia, vetoisuus 150 litraa. Ja verkko suojaa roskilta ja hyttysen munilta. Tarkoitus on hankkia sadevesikourut sitten joskus. Toistaiseksi mennään näin, ja tuossa lähellä on paljon vettä juovia kukkia, on kiva kantaa läheltä mieluummin kuin kaukaa. Molemmilla pihan kulmilla olikin saavit, mutta sellaiset kauheat. Kadun puolella ei ole edes rännejä! Nekin luvassa tulevaisuudessa. Kyllä sitä voi pienestä ihminen iloita.

Juuri tältä kohdalta on lähtenyt paljon maata pois, jännää miten se mihinkin vaikuttaa. Onnistuivatko kaadot, mahtaako talo hermostua.

Ja toinen mieltä vaivannut asia tuli hoidetuksi. Löysin kaksi kivan harmaantunutta linnunpönttöä uusille pesäkoloa etsiville vastarakastuneille. Tärkeä kriteeri oli tuo pohjan aukeavuus, jotta pöntön voi aina tyhjentää vanhoista roskista. Alakuvassa näkyy tontin ainoa vanha lintujen koti, joka ei todellakaan aukea mistään, ties mitä pitää sisällään. Lähemmin kun katselin niin sieltä pilkisti kauralyhteen palasia, on kelvannut, kiva niin. Toinen pönttö meni aika lähelle näitä kahta, nyt voimme katsella mitä tapahtuu. Aamulla asunnonnäyttö/talonvaltausaikeet näyttivät jo starttailevan. 

Huom. huikea kiinnitystekniikka...

Pienen mäennyppylän takaa, aamulenkiltä palatessa on aina ihana kiertää pihaan!

Jääpuikkoja, pitsiä ja jälkiä lumessa

Mitä mietin viikonloppuna? Haikeutta ajan kulumisesta ja lapsen kasvamisesta. Hän kulkee meidän mukana enää lyhyemmän aikaa kuin tähän asti, sitten pitää antaa siipien kantaa. Nyt olimme kahden mökillä.

Sitten mietin jääpuikkoja joiden pitäisi olla huono juttu. Kävellessäni katsoin kattojen harjoja, ja kahdeksassa kymmenestä oli jääpuikkoja. Meillä ne on ihan samannäköisiä niin lämpimässä päärakennuksessa kuin kylmässä piharakennuksessa. Luulen että säiden voimakas vaihtelu on tällä kertaa syyllinen, en ala päättelemään tämän perusteella vielä mitään.

Mietin ystäviäni, suuria uutisia joista kaikki iloitsemme. Uusista sovelluksista joiden avulla yhteydenpito tulee lähelle ja arjen voi jakaa välittömästi toiselle puolelle palloa.

Sitten mietin aikakäsitystäni joka saa minut luulemaan että olen puolta nopeampi. Pitsien ompeleminen käsin verhon reunaan ei viekään hetkeä, ja siksi piti lähteä kiireellä. Nyt ne täytyi ripustaa pitsistä tankoon joka on ehkä vähän nurinpäin, mutta tulipa lisää pituutta. Kauemmin kesti kuitenkin sillä joka ne on käsin virkannut.

Löysin myös kauniita pikkupeilejä. On ihanaa kun voi kulkea päivästä toiseen juuri peiliin katsomatta. Välillä on kuitenkin syytä, ja nämä sijoittuivat strategisiin paikkoihin, hampaidenpesupaikan sekä eteisen naulakon tuntumaan.

Ja vielä, vaikka kolaaminen oli kivaa ja piha on kuin postikortista, mulle tämä talvi saisi jo riittää. Kevättä odottavat kukat joutuvat olemaan kärsivällisiä. Ehkä kahden viikon kuivuus ei ollut liikaa jouluruusuille. Upotin veteen ja jätin nyt tuon imukkeen kanssa ikkunalle. Vähän hassun näköinen, katsotaan päättyykö penkkiin asti. Juuri nyt mietin mahdollisia tulevia elämäni ensimmäisiä sipulikukkia ja jaksan ehkä kuitenkin odottaa loskan ja roskan ohi.

Lumi kuitenkin suojaa ihanasti omaa paikkaa, jos joku olisi kävellyt ovelle tai pihalla ympäriinsä, olisi se armottomasti paljastunut koskemattomassa hangessa. Sen sijaan monen sorttisilla pikkujalkaisilla on ollut rauha vipeltää. Jäljet eivät kuitenkaan antaneet ymmärtää kenenkään niistä asuvan talossa tai talon alla. Kamera ei kulje koko aikaa matkassa, siksi ei tullut kuvaa jäljistä tai kauniista jääpuikoista.

Karkauspäivän karkaus

29.2. 2016. Hauskaa kirjoittaa jotain ylös päivänä joka toistuu vasta neljän vuoden kuluttua uudelleen. Silti se on ihan tavallinen maanantai, jolloin sain toisen viljelyvuoteni ensimmäiset kylvöt multaan. Kahta eri chiliä, suunnitelmissani kahteen eri paikkaan. Kotona lasitetulle parvekkeelle ilta-aurinkoon ja Tuomelaan kasvilaatikkoon aamuaurinkoon. Katsotaan onko nämä aamu vai iltachilejä.

Kunhan nyt isoksi asti pääsisivät. Tuntuu että siemenestä kasvattaessa hävikkiä on noin kolmannes. Mikä itää, mitä ei koira/kuivuus/tai kömmähdys kaada, kasvaa isoksi ja tuottaa sen kolme käyttökelpoista chiliä. Viime vuodelta sain itse asiassa talvehtimaan kolme kasvia, katsotaan jos ne vähän riuskistuisivat toisen vuotensa kunniaksi. Voisin muistaa kastellakin paremmin, ettei sato ole valmiiksi kuivatettua.

Siksipä innostuin kun löysin hauskoja keraamisia tötteröitä kasteluavuksi. Karkasi vähän lapasesta, mutta alle kolmen euron kappalehinta ei estellyt. Ajattelin testata, tötterö per ruukku, riippuu vesiastian korkeudesta suhteessa kasviin, kastelee itsekseen 50-150ml vuorokaudessa juurien omalla imuvoimalla. Ja jos saisi viritettyä jonkun yhteisen kastelumaljan josta kaikki letkut joisivat, niin ei tarvitsisi kuin täytellä kerralla vaan sitä isoa vesimaljaa. Laiskan unelma, onnistuminen jää nähtäväksi. Lisävettä toki kuumalla, mutta pysyisi perusnesteytys käynnissä. Ja näitä ajattelin "kasvihuonekasveille" chileille ja tomaateille, jotka pääsevät multaan jahka nämä ensin kurkistavat.

Ja näistä alumiini?kulhoista ajattelin jotain amppelin tapaista, koulituille taimille kerrospediksi. Kevätkevätkevätkevät!

Sähköasiaa

Sähköyhtiö tarjoaa sivuillaan lähes reaaliaikaisen mahdollisuuden tarkkailla sähkönkulutusta ja verrata sitä keskiarvoon. Mökillä on pidetty kolmea öljykiertoista irtopatteria, helmikuusta neljää mahdollisimman pienellä päällä. Aika fiilispohjalta säädän pattereita (en tiedä tarkemmin miten niitä kannattaisi käyttää) pienemmälle tai isommalle sääennustusten mukaan.

Tulemme usein perjantaina illalla, ja olemme viikonlopun. On mukava kun lämpötila on mahdollisimman vähän kymmenen asteen alapuolella. Joskus kun on lauhtunut nopeasti, on saattanut olla vaikka 14 astetta, joka tietysti on turhaa poissa ollessamme.

Tammikuussa keksin eristää ikkunat huovilla aina lähtiessämme, luulen että se on järkevä ensiapu tiivistystarpeisiin.

Neljän irtopatterin lisäksi sähköä kuluttaa tietysti valaistus, liesi ja lataustarpeet siellä ollessamme. Koko ajan päällä on jääkaappi, pari maanalaista lämmityskaapelia vesiputkille, sekä saunan pakkasvahti.

Tähänastinen kulutus on seuraavanlainen;

kesä-syyskuu 170-302 kWh/kk

marras-joulu n. 900 kWH/kk

tammiennätys 30 asteen pakkasineen 1692 kWh/kk 

helmikuu näyttäisi pysyvän alle 1200 kWh (neljäs patteri)

Nyt siellä kyllä menee lämpöä harakoille kun on aika leutoa, enkä päässytkään poikkeamaan. Peruslämpöä pitäisi olla ymmärtääkseni 6-10 astetta, jossain sanotaan että riittää kun on viisi astetta lämpimämpää kuin ulkona. No, sitten ne putket kyllä olisi umpijäässä.

Katsotaan mitä saadaan välikaton puruille ym. tehtyä kuluvan vuoden aikana. Vaikka vähän kirpaisee, ei nämä jättilukemat onneksi montaa kuukautta kestä.

Tuntuu, että talolle tekee hyvää pysyä kuivana, olkoon siis näin.
On muuten hauskaa saapuessa pestä parin minuutin ajan kädet lämpimällä vedellä kunnes

se taas muuttuu jääkylmäksi.

Tämä kuva on vuoden takaa. E lapioi lunta kivijalkaan. Itse en uskalla kun en ole niitä lillukeleillä poistamassa. Lumi eristäisi kyllä hyvin.

Kahdeksan pisteen viikonloppu ja saunan suursiivous

Koko perhe. Lapsi antoi kouluarvosanan kahdeksan viikonlopusta, vaikka aina on vähän vaikea lähteä. Nyt oli vaikea lähteä pois, varsinkin kun piti lopettaa lumipallojen heittely liiterin seinään.

Mulla on tapana tutkia tuttuja nurkkia aina uudestaan. Nyt kolusin katonrajoja harjan ja saksien kanssa ja siistin hirsien välejä. Olen ymmärtänyt ettei satavuotiasta sammalta kannata poistaa vaikka murustaakin. Harjailin, pyyhin ja imuroin pahimpia. Ja tiivistin niitä kohtia mistä pellavarive oli lähtenyt karkuun.

Valoa on jo enemmän. Metsäretken kruunasi laskeva aurinko olohuoneessa. Sunnuntain päiväsaunaidea innoitti siivoamaan, ja kuurasin saunan kunnolla. Sielläkin kävin hirren välit terävien saksien kanssa läpi ja mäntysuopasin kaiken mihin yletin. Samalla muhitin päässä hiusnaamiota jonka tein liian kypsästä banaanista ja hunajasta. Hmm. Sain hotjoogan ja makeita hikipisaroita. Muita tuloksia on vielä vaikea arvioida.

Kun muutimme Tuomelaan, meitä oli vastassa saunan olkipossu (hyllyllä). Puoli vuotta se näytti meille pyllyä, ennen joulua kääntyi ympäri. Enää sen ei tarvitse pelätä häätöä, kuuluu kalustukseen. Silloin tällöin olen kanniskellut emalimukeja saunaan tajuamatta että niillehän nuo neljä koukkua on tarkoitettu. Saunan hanasta tulee kylmää hyvää juomavettä saunojille.

Pitkään katselin tuota puuovea ja siinä heiluvaa hakaa. Aika monta kertaa se on tuossa heilahtanut oven käydessä että on kuopalle reittinsä saanut.

Oli makoisat, ihanat löylyt meidän joka suuntaan vinossa saunassamme. Saunapossun lisäksi sinne on muuttanut hiiri. Kävi varmaankin esittäytymässä kakkimalla penkin päälle unohtuneelle pefletille, mokoma. Joitain papanoita olin saunalta siivonnut aiemminkin, ja marseille saippuaa se on syönyt, ei kuitenkaan siihen haljeten. Täytyy tuumailla mikä olisi paras keino karkotukseen.

Ihme ja kumma kyllä, itse talosta ei ole tavattu hiiren hiirtä. Vieläkin tupaan tullessa, kun porin Matti aloittaa lämmityshommiaan ja availen peittoja, pitää varmuudeksi kurkata täkkien alle ei toivottujen vieraiden varalta.

Tyttöjen juttuja

Onni on tämä neljän vuodenajan piilo, sanoi ystäväni vuorokauden mittaisen maailmanparannussession päätteeksi. Harvoin enää aikuisena saa ystäviä yökylään niin että voi vielä nukkumaan mentyä höpötellä ja jatkaa heti aamusta. Meidän mökkirestauroinnit kulkee aika hitaasti eteenpäin kun siellä olo on liian mukavaa. Sain puunattua ja pyyhittyä sisätiloja samalla kun käytiin läpi vähemmän ja enemmän tärkeät asiat.

Ja joka välissä syödään, tässä lähtöleivät. Kuvan avulla muistan mistä silloin puhuimme, palaan hetkeen takaisin.

Päätimme kruunata visiitin juhlallisella vierailulla Tampereen tuomiokirkkoon, Simbergin maalausten luo, mutta sepä olikin mennyt jo kiinni. Vrouvien herkkukaffet tuli tilalle.

Joitain jälkiä oli lumella, osa vei olkkarin lattian alle. Nyt täytyy seurata ettei sinne mikään pääse pesimään. Veikkaan alkuun oravaa, toivottavasti ei supikoira kuitenkaan. Jäljissä oli vähän niinkuin raapaisut mukana, pienet pitkät kynnenjäljet. Josko saisin viikon kuluttua kuvattua.

Eri silmin

Vuorotyöläisen viikonloppu on juurikin keskellä viikkoa. On kiva olla täällä, olisi ihaninta olla siellä. Pyysin ottamaan muutamia kuvia siitä mitä juuri tekee tai näkee jotta voisin jakaa tunnelmia ja katsoa näyttääkö näkymä eriltä kuin omin silmin. Ensin sain pari viiksillä muokattua selfietä alkupalaksi, ja sitten kuvia hänen vinkkelistään. (nurkkia näemmä tutkii). Ulkona on pimeä, mitään ei näy, ja aika masentava sulakeli alkoi. Sisällä on pakkasten jälkeen kuulemma oikein lämmin, tullessakin  +15 vaikka hiukan pienensin pattereita. Silloin oli vielä kovat pakkaset ja muutama tiukka päivä jäljellä, ja pelkäsin taas putkien puolesta. Turhaan, onneksi. Nyt taas puita voi polttaa näytösluonteisesti vaikka harakoille. Jos oikein ymmärrän kuvasarjan, niin aluksi on hiukan tylsää, sitten alkaa saunan lämmitys, ja lopuksi on ruoka-aika. Hyvää yötä lähelle kaus Tuomelaan, toivotan etänä.