Lahja.

Se on olemassa, pysyy ja on varma. Sille voi vaan antaa, siltä voi vaan saada. Se perustuu lujaan luottamukseen mutta ei vaadi tai moiti. Välillä se jää huonolle hoidolle, välillä se kukoistaa. Se pysyy arjen yläpuolella, nostattaa ja vahvistaa, mahdollistaa itkut, naurut ja lujan tukemisen.

Ystävyys.

Aamuun asti, uutta aurinkoa tervehtien, maailmaa parantaen!

Kaverikimara

Kutsuin ystäviä lataamaan akkuja. Pilkkomaan puita, syömään hyvin ja päivittämään kuulumisia. Ja näin todella teimme. Aamusta iltaan. Kahden tunnin saunoja ja lumessa dippailua. Suola-, ja kahvinaamioita ja ihania voiteita. Uusia ja vanhoja ystäviä. Kyllä, lumisen maiseman keskellä olo voimaantui ja antoi hyvän alun uudelle viikolle. Valon määrä on selvästi lisääntynyt, varovainen katse suuntaa kohta kevättä. Se on paljon lähempänä kuin oli syyskuussa.

Juhannuksen parhaat palat

Pitivät sisällään pitkiä ihania hetkiä ystävien kanssa. Ilma oli paras mahdollinen, yltäkylläisyys vallitsi ja täytti asianomaiset.

Mutta kaikkein parasta oli kun melkein serkukset perustivat ravintolan. Laativat menun, järjestivät pihan, kokosivat grillin, tarjoilivat sekä valmistivat joka ikiselle parhaat lettuannokset ikinä. Kokin erikoinen oli muurinpohjalettu kermavaahdolla, mansikkahillolla  sekä nyrkinkokoinen jättivaahtokarkki sisään käärittynä. Kiitos keskikokoisille kokeille!

Juhannusvalmisteluja

sanoisi yksi ja tekisi sen mitä ehtii. Nyt kävikin niin että siivosin ja puunasin vauhtiin päästyäni aamusta iltaan, perjantaista sunnuntaihin. Perennahommia, uusia istutuksia, rikkaruohoja pois. Nurmikon leikkaus.

Välillä ruokaa (jos ei olisi ollut lasta ja lainalasta, olisin kenties yrittänyt oikaista). Höyry alkoi nousta päästä. Kaappien siivous, lehdet, kirjat, siemenpussit ja sensellaiset, saunan pesu lattiasta kattoon. Välillä vahingossa (kun en tarkistanut) aivan tyhmän pitkän matkan päästä olkien haku kasvimaan laatikoiden väleihin. Juuri mahtui neljä paalia henkilöautoon. Vaatteet, petivaatteet, lattioiden pesu, matot ulos, liinojen silitystä (inhoan silittämistä). Nopea kirppiskierros, koiran kanssa lenkille. Kuistin ja huussin pesu. Pihan kiveyksien ja kulkuväylän rakentamista.

Siinä vaiheessa kun ajattelin josko ehtisin vielä levittää loput kivituhkat, alkoi jo naurattaa. Vaan vaikka energiaa meni, sitä myös tuli. Mökki jäi mäntysuovantuoksuisena levähtämään torstaihin.

Kumoan aiemman ajatukseni kaapin pohjien siivoamisen järjettömyydestä juhlapyhinä. Sen sijaan suosittelen, jos yhtään huvittaa, niin nättiä tuli. Suunnittelin luonnonkukkia kaikkiin huoneisiin vaaseihin, mutta sepä jää ensi viikonloppuun, kun rakkaat perinteikkäät juhannusseuralaisemme saapuvat, nyt ensimmäistä kertaa Tuomelaan. Hyvin todennäköisesti loilottelemme looppina (joku aloittaa jostain kohdasta, vähintäänkin hyräilee), ja ainakin kertaalleen yhteislauluna:

Juhannus on meillä herttainen,
Kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen.
Pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
Kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
Metsiköstä kielot kannettiin,
Sinikukat huoneisiin.

Arkityönsä väki lopettaa,
Kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yö nyt ennättää.

Sielläpä silloin laulut ne soivat,
Suuret, pienet karkeloivat.
Räiskytellen kokko palavi,
Kesäyöhön sammuvi.
(Suomalainen kansansävel) 

Jospa ensi viikonloppu olisi loikoilulle, luonnonkukille ja yhdessäololle pyhitetty. 

Aikuiset Onnelit ja Annelit

Kuvituskuva sivuaa eteisen tapettihaaveprojektia, eikä liity alla olevaan tekstiin. Muutoin kuin ihanana viikonlopun kuvana.

Puhuin niin paljon että vuorokauden jälkeen oli hyvä vähemmilläkin sanoilla. Söimme katkarapuvoileipiä ja makaronivelliä ja joimme valkoviiniä. Teimme ensin kivasti puutarhatöitä ja sen jälkeen oma sarkani jatkui maanisena monen tunnin hurahduksena. Pestiin noet keittiön paneeleista Poresaippualla. Pakattiin ylimääräiset villat ja vällyt talvisäilöön. 

Kastelin ja kastelin, harvensin retiisit. Ystävä, äiti, sisko. Naisten viikonloppu. Päiväsauna, intialaista päähierontaa, viimeiset henkoset juhannusruusuista. Nyt joka paikka kehossa muistaa kukkapenkin ja liian ison kiven jota yritin kammeta. 

Se oli vappuna kun

tuplat otettiin tuuletusikkunoista pois. Kylvettiin palasia nurmikkoa. Nautittiin pitkästä ystävyydestä ja sen mukanaan tuomasta hyvästä ja helposta olosta olla yhdessä. Osa lapsista oli kipeänä, peiteltiin vällyjen alle yhdessä katsomaan elokuvaa.

Avattiin kesäterassi, soitettiin musiikkia, kilisteltiin keväälle ja huumaavalle kesälle jonka tuloa ei enää pitele mikään. Puuhella suoriutui hienosti munkkiurakasta ja alkaa hiljalleen viiletä kesäksi. Nuohoojakin kävi, kaikki on okein hyvin. Siitä uusi tarina toisen kerran.

Yksi vieraistamme kunnostautui terassikalusteiden teossa. Piti avata vielä yksi pullo kolmatta tuolia varten. Saivat takan reunukselta kunniapaikan.

Tankattu on

hyvää oloa ja ystävyyttä. Kolme naista, yksi vuorokausi, todella paljon asiaa. Samalla keitin neljä litraa omenamehua mehumaijassa. Miksei kukaan sanonut, että siinä menisi 12 tuntia!!! Omenat puolikkaina ja huuhdottuina pataan, ja Maija sai porista yksinään liiterissä. Hyvä että oli seuraa ja syytä parantaa maailmaa, palkaksi mainiota mehua, varsinkin vissyn kanssa lantrattuna. (Proseccon kyytipoikana).

Ajateltiin ottaa iisisti, ja selvitä vähällä vaivalla, mutta saatiin kuitenkin keksittyä käyttöä miltei kaikille astioille, joten sunnuntaina oli tiskien tiskit. Mikäs siinä, iltapäivän auringossa, päiväsaunan jälkeen.

Toim. Huom! Seuraavan viikonlopun battle puuhella vs. halpis irtoliesi kylmässä liiterissä 6-0. Nyt vasta tajusin kuinka paljon mehumaija otollisissa olosuhteissa antaa, ja miltä sen mäskin kuuluu näyttää. Eikä mennyt kauaa...oppia ikä kaikki! Ja sekin että kun iki-ihana puuhella on saatu nyt käyttöön, se todella on aivan mieletön! Sähköhella, sekin söpö kuin mikä, saa keittiön vesihöyryyn, ja saakin olla jatkossakin lähinnä kesäkäytössä, uunia lukuunottamatta. Ei se sitten kuitenkaan ole kummoinen homma laittaa tulet. Palkaksi saa ruoan, lämpimän huoneen sekä tiskiveden, kolme yhden hinnalla!

Juuri eilinen illallinen ja nämä kuvan överikanavoileivät olivat juuri parasta. Vieläkin satoa riittää maasta, ja yrttikombo sopii kaikkiin marinadeihin, salaatteihin, vaikka pelkästään popsittavaksi. Tällä kertaa joka haarukalliseen uutta makua toivat pikkuhippuset persiljaa, mäkimeiramia, minttua ja korianteria. Nam!

Mitäs sitä muuta kuin että elämälle kiitos!

Vadelmainen viikonloppu

Vadelma on yhtäkuin kaikkea ihanaa, ja sitä tämä viikonloppu oli. Lämpöä, aurinkoa, rakkaita ystäviä ja huikeaa satoa. Vadelmia syötiin kaksin käsin kourallisia kerrallaan, kakkuun niitä hukutettiin niin paljon kuin keossa pysyi, ja pakkaseen laitoin vielä 11 litraa. Ja kolme litraa herukoita, ja litra karviaisia, ja pinaattia, lehtikaalta ja yrttejä.

Uusia pottuja, lainalakanoita, tiskejä ulkona, myöhään yöllä. Kynttilän valoa, lasten kikatusta, teinit teltassa, kauniita sanoja, kauan yhdessä kuljettua ystävyyttä. 

Oi mikä haikeus

iskee kun ihanat, rakkaat ihmiset lähtivät. Juhlia kesti pari tuntia yli vuorokauden, ja yksikään kuva ei tallenna sitä riemua mitä tunsin kun sain jakaa paikan ensimmäistä kertaa ystävieni kanssa. Ja toivon mukaan toisen ja kolmannen jne. Kun palvelusväkeä ei kuulu kuvioihin, oli päivä niin työntäyteinen, että kuvia ei senkään vuoksi ole.

Naurua, ruokaa, kuulumisia, telttoja pihassa, saunaa, mojitoja, iltapalaa, aamupala, lounasta, lauma lapsia, yksi välillä ojassa rähmällään, yhdet pelaamassa korttia ja niin edelleen.

Niitä juhlavalmisteluja oli yhden sijaan kymmenen osaa, mutten koskaan mistään mitään kirjoittanut, höyrysin vaan kuin juna menemään. Vieraiden lähdettyä tiskasin kolme tuntia ja sitten makoilin auringossa lehtipinon kanssa. Voi, tulkaa pian uudestaan!