Naakan pesä sai nyt lähteä

Niin meille saapuivat sutari ja kollegansa. Sanomalehdet hellan päälle, jätesäkki auki ja toinen miehistä kiipesi katolle. Tarvittiin muutama kierros harjavaijerilla vai mikä nyt onkaan nimeltään ja kerran piti tipauttaa rautakanki piipusta alas. Kolmannes jätesäkillinen tuli pesäaineksia yksivuotisesta naakan pesästä. Pesäähän ei saa häiritä silloin kun siinä on asukkaita, naakka on rauhoitettu. Tosin sanoivat että kanta on kasvanut huimasti, ja tekevät pesiä juuri pientalojen hormeihin kun esim. kirkkojen piippuihin ei enää pääse kun on suojattu kunnolla piikein jne.

Hyvä kuitenkin että lähti noinkin helposti, saattavat olla erityisen tiukkaa tekoa.
Samalla reissulla laittoivat naakkaverkot piippuihin ja käytin tilaisuuden hyväkseni kysyäkseni mitä mieleen juolahti. Ensin tietysti piippujen kunnosta (tapasin piirinuohoojamme ensimmäistä kertaa, mies on aiemmat kaksi kertaa ollut paikalla) makkarin piippu on uusittu kokonaan, porinmatissa ja hellassa saa rauhassa pitää tulia. Tuvan varaava takka on mitä ilmeisimmin alkuperäinen, 116v.! Ja sitä saa vielä käyttää mutta alkaa olla tiensä päässä. Vintin kautta katolle menevä osuus on uusittu, mutta kun aika on, pitää vissiin tehdä ihan koko hoito uusiksi. Tiilet on aika pehmeitä ja sitten kun kuumenee kyljistä niin kuumaksi ettei kestä koskea tai jos jostain falskaisi savua, olisi se sitten uunin tarun loppu.

Hän oli edellisistä edellisen asukkaan aikana vaan kerran päässyt nuohoamaan, milloin ei herra ollut paikalla tai sitten ajoi ulos. Piipuista on pidetty asianmukaista huolta vuodesta 2011. Nyt on lisäksi sammutuspeite, vaahtosammutin, kolme palohälytintä ja häkähälytin.

Mitä ilmeisimmin muutama vuosi tuolla tuvan uunilla vielä voidaan mennä, eikä ole hyvä rasittaa jatkuvalla tulien pidolla mitä nyt ei muutenkaan ole hyvä tehdä. Näillä ohjeilla otetaan jatkoaikaa, ja tallessa on myös nuohoojan veljen, muurarin numero.

Kun kysyin että sopiiko ottaa valokuva ja niin ettei naamat näy, kysyi takaisin että mikäs meidän naamoissa nyt on vikana... hyvää, ammattitaitoista väkeä, suuri kiitos ja pieni oli lasku.

Joulusta vielä

Tuomelan toinen joulu sujui varsin mainiosti. 50 neliön huushollissa nukkui kuusi aikuista, yksi lapsi ja kaksi koiraa. Perinteistä, rauhallista, ja tällä kertaa edes uunit eivät temppuilleet. Kuvassa näkyy liitumaalattu uusi muuri, josta tarkemmin tuonnempana. Hyvä oli olla meillä jokaisella. Syksy ja huseeraus verotti sen verran että alkanut viikko on mennyt kertakaikkisen verkkaisesti, joulupäivityskin tuli varsin viiveellä. Vielä pari päivää pesimistä ennenkin on aika tomuttaa joulu pihalle.

Me aina leikitään että tämä neiti on vanha rouva Tuomelan kaupunkiserkku, tässä kuvassa asiaankuuluvan loisteliaassa ympäristössä. Kuva on kirpputorilöytö jossa on Daniel Nyblinin mustekynäsigneeraus.

Linnuille löytyi mainio lahja. Astioihin oli liimattu reunaan lusikka seisomalaudaksi ja sisällä oli siemeniä ja pähkinöitä kookosrasvassa. Pari päivää meni että linnut uskalsivat lähemmäs. Nyt pari talitiaista on käynyt testaamassa ravintolan.

Mustan joulun jälkeen tuli melkein heti valkoinen maa. 

Eteisen perityt

Pirkko-tädin lamppu sai vanhainkotipaikan viime vuoden joulukuussa. Seuraan on liittynyt Pirkon siskon, Aino-tädin ryijy. Se on palvellut kunniakkaasti valkoisen puisen keinutuolin istuimella ja nyt pääsi lepuuttelemaan rauhassa Tuomelan eteisen seinälle. Ryijy on puissa kudottu ja osin jo ajan haalistama. 

 Toinen uusi aarre on Astan ompelema ylellinen samettinen oviverho, jolle ei koskaan löytynytkään paikkaa. Verhon ommeltuun kujaan sain pujotettua puisen verhotangon, jolloin raskas vuoritettu verho pysyy ylhäällä, ja ennenkaikkea ollessaan ihan lähellä seinää pitää vedon loitolla. Alareuna on aivan liian pitkä, ja alankin pitämään siitä ettei reunaa ole päärmätty. Kun se suljettaessa lepää lattialla on veto taatusti ovenraosta estetty. Valokatkaisijan alapuolelle ruuvasin koukun, johon verhon voi nostaa päiväsaikaan.

Ja nyt liituostoksille, aamulla poistetaan naakanpesä, laitetaan verkko päälle ja maalaan rapatut pinnat maitomaalilla.

Tuomelan taikajuoma

Sadonkorjuun aikaan kriikunoita, pihlajanmarjoja sekä mustaherukkamehun kertaalleen keitettyä mäskiä pulloihin, päälle 40% juomaa sekä sokeria niin että pinta peittyy, ja sitten sai unohtaa koko jutun joulukuuhun. Kriikunalikööri onnistui hienosti, maku on kivan tuore ja nektarinen. Mustaherukkalikööriin taisi tulla liian vähän sokeria, ja pihlajanmarjalikööristä tuli vähän outoa. Mutta, tilkka likööriä, päälle vissyä ja avot, erinomainen saunajuoma on siinä!

Etäsipuleita

Ostin kukkasipulit silloin kun pakkaset ja lumet tulivat. Jännitin pari viikkoa josko talvi tulikin jäädäkseen. No eihän se tullut, ja maa on taas aivan sula ja pehmeä. Itse en vaan taaskaan pääse istuttamaan, ja ennen seuraavaa kylmenemistä on pakko toimia, siispä tässä ohjeet joilla joko tulee tulppaaneita keväällä tai sitten ei.

"Liiterin ekassa vasemmanpuoleisessa hyllyssä on sellainen paksu piikki jossa on kahva. Kukkasipuleissa on sellainen pussi missä on pitkiä tummanpunaisia, ne kivikukkapenkin tien puolelle.

Varo juuria ja muita kasveja, laita väleihin ja noin viiden-kymmenen sentin välimatkan päähän toisistaan. Mielellään aika syvään.

Kukkasipulissa on samanlainen pohja kun tavallisessakin, sellainen kantapalan näköinen. Se alaspäin. Ja multaa pitää jäädä päälle. Ja toiselle puolelle niitä vaaleanpunaisia.

Ja sit siellä oli vielä pussi sellaisia matalia oranssinpunaisia. Niitä sinne rinteeseen mutta varo timjamia, ei sit siihen kohtaan."

Nähtäväksi jää mitä sieltä sitten pilkistää. Tämä kuva on viime vuodelta, muistaakseni samoja red riding hoodeja menee nytkin maahan. Tulisipas nyt ainakin joitain, ne on niin ihania! Ja siipalle kiitos! 

Leonard ja lumipallot

Tästä on jo viikko, sittemmin lumet sulivat. Kesken erityisen kiireistä syksyä varastin kokonaisen viikonlopun ja muutaman tunnin päälle päästäkseni Tuomelaan. Kuljimme junalla ja jalkaisin, leikimme ennenvanhaista elämää.Verkkaisia hetkiä, tuolien liimausta, pilkkeitä, Leonard Cohenia. Vetoisan seinän kohdan teippasin liimapaperilla listan alta, sillä millä ikkunatkin. Käytän paperinauhaa joka on tarkoitettu akvarellipaperin kiinnittämiseen alustalle, toimii oikein hyvin. Jotenkin liikutuin lumipallon jäljistä liiterin seinässä. Ei niitä ihan joka vuosi ole siihen lentänyt ja ehkä harvemmin vastedeskin. Talon seinään pääsi kuitenkin vain yksi, joku roti nyt sentäs.

Kuuleeko mökki, kaupunki kutsuu

Joskus käy niin, että talvirenkaat jää vaihtamatta kun ei ole rahaa ostaa uusia. Ja sitten talvi tuleekin rysäyksellä, ja mökkimatkat muuttuvat jännittäviksi. Kuinka monta päivää päätettyä matkustamisajankohtaa aiemmin saa vielä säästölippuja? Saako koira matkustaa ilmaisen lähijunan jatkoyhteyden, taajamajunamatkankin maksutta? (ei). Mitä jaksaa kantaa mukanaan, moneltako pimeä tulee?

Ja sitten naurattaa kun mies on lähijunassa otsalampun, koiran ja lumilapion kanssa, hyvä ettei mökin rauta-avain vyössä roikkuen. Ja sitten puheluita puolin ja toisin. Paljonko oli lämmintä keittiössä? Entä muissa huoneissa? Menetkö kurkkaamaan? Teethän hellapuita viikonloppua varten.

V O I S I T K O ottaa paljon valokuvia, jooko? Miltä siellä näyttää? Ai kuinka paljon lunta? Ja niin edelleen. Täytyy vain tyytyä osaansa ja odotella kiltisti, joko valokuvia tai perjantaita. Ja ehkä harkita jotain parempaa patterisysteemiä, jotain joka pitäisi aina tietyn verran lämpöä sisällä, eikä yllättäen tulleet 10 pakkasastetta olisi niin jännittävä juttu.

Patterit (yhteensä kolme/talo) jäivät aika pienelle 1,5 vkoa sitten. Keittiössä on tällä hetkellä kylmintä, (yhdestä ikkunasta puuttuu toisen puolen tuplat, on villaverholla eristetty), mutta oli kuitenkin 7 lämpöastetta. Ja muualla päälle kymmenen. Kyllä se siitä. Ja keittiön vesiputken alamutkaan harkitsen pientä pätkää sulanapitokaapelia. Juuri se kohta jäätyi viime tammikuussa, tosin ulkona oli silloin -27.

Toinen Talvi Tuomelassa, antaa tulla, ollaan me valmiita!

Syksyn viimeiset

Auringonpilkahdukset ja vihreä ruoho,

viinisuolaheinät ja maa-artisokat. Nyt en kestä ollenkaan etten pääse katsomaan onko ensilumi jo satanut.  Alkaa uusi hissuttelu-tossuttelu-lämmittelykausi. Arvon putket ja patterit ja ikkunanpielet, pysykää hyvänä.

Hushållspiikkausta

Tämän mainion naulasetin olen ostanut ensimmäiseen yhteiseen kotiimme kauan sitten huutokaupasta. Aina se roikkui mukana muutoissa ja kirppiskarsinnoissa. Joitain tavaroita ehkä pitää intuitiivisesti tallessa, sitä tiettyä tarkoitusta odottaessa. Niinkuin vaikka mökin bakeliittipäisiä aterimia. Aina se nippu oli vähän tiellä eikä niitä voi pestä astianpesukoneessa. Ja kuinka ne sopiikaan Tuomelaan. Samoin nämä, kuin nakutettu. Kuvaamaan ryhdyin, kun tiputin koko boxin lattialle, ja sain järjestettyä naulalokerikot kun ensin olin niitä nyppinyt matolta ja lattianraoista. En tiedä tarkkaan materiaaleja tai kunkin naulan käyttötarkoitusta, mutta varsin viehättäviä ne minusta ovat. Nyt sain muutamat odottavat jutut naputeltua.

Uusi parkkipaikka

On monenlaisia vieraita. Kaikki ihania ja erityisiä ja omanlaisiaan. Useimmiten keskitytään viihtymiseen ja rentoutumiseen, kaikenlaisiin päivityksiin ja olemiseen. On sun ja mun vieraita, on perheitä, lapsivieraita, nais-, ja miesporukoita. Kaikki lähipiirin ihmiset ja vähän enemmänkin on jo totutettu Tuomelassa oloon.

Ja sitten on sellainen vieras jonka sain matkaan, joka aivan aidon vakuuttavasti rakastaa kaikenlaista fyysistä puurtamista. Ehdimme toki olla ja saunoa ja syödä ja jutella kaikesta tärkeästä ja vähän vähemmän tärkeästäkin. Mutta samalla, samalla kun kirimme kiinni kiireisiä kuukausia, tiivistimme ikkunat, hän erityisen huolella, korjaillen perässä munkin jälkiäni, teimme valtavan ja ei niin mieluisan pihahomman.

Uusi parkkipaikka oli odottanut soraa jo jonkun tovin. Pitkään viimeisin vuosi sitten rouhittu nurkka oli paljaana. Elokuussa kitkin kaiken siinä kasvavan ja varmaan kuukauden suodatinkankaat odottivat kuormaansa. Me lapioimme, hän reippaammin kun minä, 2,5 tonnia soraa. Ja vielä niin huolella että lankulla ja vatupassilla katsottiin kaadot kuntoon.

Että nyt on. Aika vaaleaa soraa, vähän niinkun karibian hiekalle ajaisi...

Tämä nimettiin Avec parkkikseksi. Kahta autoa ei rinnakkain saa mahtumaan, yhdellä voi tehdä haluamansa asettelun, ja jos tarvitaan paikka toiselle, se mahtuu vähän niinkuin toiseen suuntaan kallelleen ja kainaloon.

Viimeinen kukkakimppu ja kynttilöiden kulta-aika

Maanantai-ilta. Jätekuorma check, haravointi samoin. Soraa tilattu 2,5 tonnia parkkipaikkaan. Kauppareissua, saunaa, ruokaa, tulia ja paljon kynttilöitä. Aamulla ajetaan töihin.

Meidän poika sai valita keväällä minkä kokoisen puuarkun tekee. Moni teki korurasian kokoisia, hän teki suurimman mahdollisen. Nyt meillä on hieno puinen vilttiarkku. Ja samanvärinen avainnaulakko. 

Kun maisema vaihtuu

ehtii hetken hengähtää. Siirtyä paikasta toiseen, ajatuksista toisiin, yhdenlaisesta maailmasta toiseen. Hakea virtaa, ajatella, olla, rentoutua. Ymmärtää mitä kaipaa, missä on hyvä ihmisen olla. Ihan kohta!

Ja nyt on syöty, tupa on lämmin. Huomenna vapaapäivä, kaikilla meillä. Mietin pihan syyshommia, huomisia hankintoja, roskaroudauksia. Mutta nyt, nautin juuri siitä mistä haaveilin. Maisemanvaihdoksesta. Lämmöstä, kynttilöistä ja mahtavasta radion äänien ilta ohjelmasta. Nyt on kuultu ilveksen, pajatson, pärehöylän, pulsaattorin ja puhelinlankojen laulua. Sopii hyvin juuri nyt.

Kolmen kohdan viikonloppu, kolmistaan.

Haaveiluosio:
Istuttiin taukokaljat kädessä, siirrettiin tuolit aurinkoon ja katsottiin kun pienet ötökät lenteli laskevassa auringossa. Iso amiraaliperhonen näyttäytyi. Luontodokkarin huipensi auringon siilaamat seitit, muutoin aivan näkymättömät, siellä täällä kukasta kukkaan lassotettuna. Kasvihuoneen paikka on nyt päätetty.

Superteho-osio:
Uusi pelto käännetty, leikittiin uudisraivaajia. Parit kasvilavat purettu sen tieltä. Muut lavat siivottu. Talvivalkosipulit istutettu. Kynnet meni täsmälleen, itusilmuja jaksoin latoa yksitellen kymmenen riviä, loput freetylellä mullan sekaan. Kukkapenkki viimeisen kerran kitketty, nurmikko ajettu. Sulanapitokaapelit putkiin laitettu päälle. Liiterin jääkaappi sulatettu. Lattiat mopattu ja talvimatot aseteltu. Pienet pelargoniavauvat siirretty sisään.

Yhdessäolo-osio:
Naapurin kanssa juteltu. Perheen kanssa ulkoruokintaa, taidemuseovisiitti, karkkia. Letut korkkasi puuhellakauden. Yksi keräsi kukkia, toinen katsoi monta Star Wars elokuvaa, kolmas maalasi. Erikseen mutta yhdessä kuitenkin.

Olo on fulfilled. Kiitos vanha rouva Tuomela!

Mulla on kasvihuoneen

...raakile, alku, materiaalia, haave, toivoton projekti, kuka tekee loput ja niin edelleen, mutta jos onnistuu niin voi miten hieno!

Kävi niin, että muutaman onnenkantamoisen saattelemana ajoin ikivanhan maalaistalon pihaan jonka perikunta oli myynyt tilan naapureille. Vanhalla maalaistilalla on viljelty perunaa. Ja jotta satoa on saatu jo varhain, on penkkien päällä, puurimoihin sekä vastakkain toisiinsa nojaten, aina kaksi pikkuruutuista ikkunaa lämpösuojana. Nykyisten omistajien naapuri muisteli lapsena nähneensä ikkunat juuri näin kyseisillä perunapelloilla.

Puitteet tuntuvat todella vahvoilta ja kovilta. Ovat selvästi vanhat, liitetty toisiinsa puutapein. Osasta karmeja näkee vielä valkoista maalia, suureksi osaksi ruudut ovat jo kulunutta harmaantunutta puuta. Koko on varsin suuri, 115cm x 165cm.

Lasilevyt on ladottu jännästi lomittain, ja vain pystyrimat halkovat ruutuja. Osa laseista on rikki, sain pinon varalaseja. Ne on kaikki vedettyä lasia, eli varsin vanhaa ja kaunimpaa kuin uudet.

Kaikki pystyrimat pitää kitata uudelleen, ja vaikka mitä pitää tehdä, sellaista varmasti mistä ei ole vielä hajuakaan. Enkä ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa, mutta jospas nyt kokeilisin. On niitä ainakin riittämiin, yhteensä 9 kappaletta. Ja jos saisi kasvihuonesuunnitelmaa jatkettua muilla materiaaleilla/pienemmillä ikkunoilla, voisi tulla aika tosi ihana yhtenäinen ikkunarivistö näistä "perunankansista".

Tässä oli vielä sellainen hauska juttu, että olin edellisellä viikolla huohottelemassa Tanskan Århusin Ulkoilmamuseon puutarhaa joka oli niiiin ihana ja hurmaava ja inspiroiva, (kuvia alla). Olinkin vakuuttunut projektin mielekkyydestä ja siitä että lasit on tarkoitettu juuri Tuomelan kasvihuoneeksi, kun omistaja laittoi kuvien käytön esimerkkikuvaksi netistä juuri kyseisen paikan kuvan! Saman Den Gamle Byn kasvulaatikon jonka äärellä juuri olin seissyt.

Sitä en tiedä, olisiko järkevää laittaa päällekkäinladonnan sijaan poikkirimat ja erilliset ikkunaruudut vai pitää ulkonäkö alkuperäisenä? Vasinkin jos kaikki ruudut pitää ensin irrottaa. Mielipiteitä? Onko ansioituneita ikkunaharrastajia kuulolla? Nyt kuvassakin näkyy nuo lomittain olevat kohdat vahvasti kun ikkunat ovat umpilikaiset. Ja ruudut tulisivat olemaan kokonaan pystysuorassa, siten että paksut puitteet kulkevat ylhäältä alas, ei sivulta toiselle kuten nyt kuvassa.

Niin tai näin, vaikka menisi koko juttu väärinpäin, Tuomelan ikioma Ainola (josta jatkossa oman sivunsa alla lisää,) nytkähti alkua pidemmälle. Eikä lannista edes se, että kaupunkikodin parveke on nyt ikkunaverstas, eikä se, ettei hommalle ole aikaa. Hiljaa hyvää tulee...

Tässä parhaat palat Tanskan viisiitiltä. Erityisesti istutuspöytä oli niiin ihana, että jotain sellaista ihan suoraan voisi kopioida omaan Ainolaan. Ja ehkä sekin että siellä voisi pitää ihan hyvin ruukuissa osan, ja miksei vaikka hyllyilläkin. Huomio kiinnittyi myös valkoiseksi maalattuihin ruutuihin, ehkä kuumuutta ja lintujen törmäilyjä ajatellen?

Ja vaikka jäisi haaveeksi ja tuhoon tuomituksi projektiksi, niin eipä ollut kallis aloitushankinta. Nimittäin viinipullolla ja kuljetuskorvauksella ikkunat tulivat alaovelle!

Ken on heistä kaikkein kaunein, (osa 2)

Sitten viime kerran, kukkijoita on ollut tasaisesti, mutta vain vienoja hymyjä on tavattu. Täysi hammasrivi kukkaloistossaan on luvassa toivottavasti ensi kesänä, kun kaikki sopeutuvat uusille sijoilleen. Nyt on vielä tuntemattomiakin kaunokaisia, ehkä niillekin nimet löytyvät.

1.Tuntematon tulokas, nimi ei ole selvillä, tai sitten se on nopean esittelyn jäljiltä kadonnut mielestä.

2. Syysmaksaruoho, alkuun vaatimattoman oloinen, nyt alkava kukinta lupaa paljon.

3. Lämpimän syksyn yllättäjä. Uuden kasvupaikan saanut Tulikellukka oli ensimmäisiä tuomisia Tuomelaan. Tämän kuuluisi kukkia kesäkuussa, uutta kierrosta mennään siis.

4. En ole aivan varma mitä Malvoja meillä kasvaa ja onko tämä myskiä vai harmaamalvikkia vai onko ne eri vai sama asia...tässä viimeinen sinnittelijä, veikkaan paljon kukkia useassa paikassa ensi kesäksi.

5. Punaluppio. Erikoiset, hauskat pienen kävyn näköiset tummanpunaiset kukat kurkottelevat eri suuntiin ja huojuvat omiaan. Vaatimaton humoristi, jos nyt näin voisi kukasta sanoa.

6. Nimeämätön maksaruoholajike joka on matala ja kauttaaltaan punainen. Maksaruohoja kasvaa monenvärisenä pihassa. Keltaista, valkoista ja näitä punaisia. Lujat toiveet sinnikkyydestä huolimattomasta hoidosta huolimatta.

7. Palava rakkaus. Tämä on näitä ennen joulua maahan viskattuja siemeniä, joista suurimman osan olen varmasti nyppinyt pois luullessani rikkaruohoiksi. Mutta kiva että edes hyppysellinen palavaa rakkautta on tavattu tontilla!

8. Ja viimeisenä mystinen kaunotar, josta ei vielä tiedä että onko lintu vai kala. Tai siis että onko rikka vai paikallansa. Olen odotellut salkoruusuja, luulen että noille sijoille laitoin siemeniä ennen joulupukkia. Mutta aivan jäätävän kokoiset lehdet salkoruusuksi, ja nyt jännittää että onko tämä sittenkin joku jättitakiainen josta tuleeki riesa.