Hei taas vanha Rouva!

Kylläpäs olitkin vanha...
Eilen pääsimme kurkkimaan tulevaa vapaa-ajan paikkaamme. Piha näyttää - hmm- muinaiselta ryteiköltä, ja tähän aikaan vuodesta aika työläältä savotalta. Tuli kummallinen tunne siitä, miten tässä paikassa vuosikymmenet kohtaavat. Miltei talonpoikainen aika, jota ei enää ole kuin maakuntamuseoissa. Toisaalta kaupungistumisen aika kun viljelyala kutistui kutistumistaan, ja tonttien pinta-alat pienenivät asutuksen tihentyessä taajamiin. Ja vielä se seisoo reippaana, nykyaikaisen katulampun rinnalla, mopojätkien rämisyttäessä taustalla.

Jos ajatuksissasi mökki on yhtä kuin oma ranta ja rikkumaton rauha, et ole etsimässäsi paikassa. Jos taas kiinnostuit kummallisesta sekoituksesta alkuperäisyyttä, omavaraisuutta ja luovaa ongelmanratkaisua, tässä se on!

Saimme vanhan ilmakuvan tontista, ehkä 70-luvun lopulta?, joka sittemmin on kutistunut ja kävelytien halkoma.

Ja kuva eiliseltä, toisesta suunnasta. Aurinko ehti juuri alta pois! Tänne me tulemme käyttämään (ainakin ensi kesänä) kaiken aikamme ja ajatuksemme! Meidän puolikuu...

A niinkuin aita

7.4. 2015

Stalkkauskierros eräällä söpöllä asuinalueella. Kuvat otettu auton ikkunasta...

Mikä aita paras aita? Mikähän sopisi parhaiten vanhan rouvan helmoiksi, jos näin vaikka voisi sanoa. Mitä olisi helppo tehdä sarjana, itse, ja sellaisten toimesta joilla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään tämän tyyppisestä. Vaan eipä mitään, helppoa kuin....

Ulledulle dof

kinkkelaade kof

koffelaade

kinkkelaade

ulledulle dof.