Keittiön viemäri vaikutti tukkeutuneen ja sitä myöden todennäköisesti jäätyneen ainakin tukoskohdasta. Viemäri oli vetänyt huonohkosti, mutta sille ei oltu tehty mitään. Kunnes hajulukosta seuraava pultti falskasi ja päästi vettä pesukomuuttiin, ja vähän myös lattialle, onneksi vain vähän.
Viikon verran elimme veden suhteen nuukasti, kaikki käytetty vesi piti kaataa laskiämpäriin, ja jokainen laskiämpäri piti kiikuttaa kauimmaisen puskan toiselle puolelle. Opin valuttamaan vettä huomattavasti vähemmän ja pienemmällä paineella sekä pesemään hampaani puolikkaalla kahvikupillisella.
Putkimiestä ei meinannut saada paikalle viikonloppuna ja lueskelin vinkkejä asian selvittämiseksi. Mietimme annammeko asian olla kevään tuloon saakka, vai kokeilemmeko omin konstein. No, ostin neljä metriä letkua ja keitin ison kattilallisen vettä jonne kaadoin paketillisen merisuolaa. Imaisu putken päästä, (varovasti), ja aloin syöttämään putkea viemäriin. Jossain kohtaa matka tyssäsi ja pariin otteeseen tuupittuani tukos aukesi. Hurraa!
Palovaaran vuoksi ulkoiset lämmittämiset ovat vähän vaarallisia, siksi valitsin sisäisen :). Enkä tietysti päässyt alapohjaan viemäriputken äärelle millään muulla konstilla.
No sitten, ajateltuamme kaiken olevan kunnossa availimme taas talon lukkoja ja huomasimme aika kriittisen sulakkeen palaneen. Sen, joka lämmittää ulkovaraston pakkasvahtia jotta vesimittari pysyy kunnossa eristetyn jääkaapin sisällä saunan hirsiseinien suojissa. Onneksi emme tulleet päivääkään myöhemmin, sillä vesimittarin viereinen lämpömittari näytti nippanappa yhtä lämpöastetta.
Nyt hirmupakkasten alettua suljimme vesihanat, ja päätimme törsäillä sähkölaskun suhteen kääntämällä patterit kuumemmalle. Emme osanneet tyhjentää putkistoon jäänyttä vettä, mutta se lienee ok, onhan kaikkialla sulanapitokaapelit. Jännityksellä odottelemme seuraavaa visiittiä, kummat voittivat, kaupunkilaismökkeilijät vai luonnonlait.