Omaa kantaa valkosipulista

Valkosipuli. Ihana, herkullinen ja helppo kasvattaa, vaan ei kyllä hätähousun hommaa. Olen alun perin ostanut hyötykasviyhdistyksen talvivalkosipuleja. Kukin kynsi tulee kuoria hyvin hellävaraisesti, ja siten että kynteen jää vielä pieni kuorikerros.

Ensimmäisenä vuonna kynnet istutetaan loppusyksystä, lokakuun vaiheilla leveämpi puoli alaspäin noin kymmenen sentin syvyyteen hyvin ravittuun multaan. Riippuu kasvatusalasta, jättäisin väliä vähintään 10 cm per kynsi. Joskus homma on jäänyt viime tinkaan ennen maan jäätymistä, hyvä olisi ehtiä vähän ennen, niin että kynnet alkavat juurtua. Kuulemma sekään ei niin haittaisi, vaikka jotain jo maasta alkaisi pilkistämään ennen talvea.

Muuta ei sitten tarvitse tehdäkään kuin odottaa rauhassa kevään tuloa, kastella ja lannoittaa kasvukausi, ja kun elokuussa varret alkavat kellastua, nostetaan sipulit maasta. Niiden ei kannata antaa olla maassa liian pitkään, muutoin sipulit alkavat irtoilla toisistaan.

JOS haluat vain oikein pulleita valkosipuleja, leikkaa kukkavanan heinäkuussa salaattiin.

JOS haluat kokeilla oman kannan kasvattamista itusilmuista, jätä kukkavana kukkimaan.

Toisena vuonna, taas loppusyksystä kun on aika laittaa kynnet maahan, voit tehdä omat rivit itusilmuille. Niille riittää muutaman sentin syvyys ja sama väliin. Koko kasvukauden penkistä pilkottaa ruohosipulia muistuttavat heinät, jotka elokuuksi kasvavat noin peukalon kynnen kokoisiksi, hyvässä lykyssä pulleammaksikin.

Ja kolmantena vuonna,  istutetaan solosipulit taas loppusyksystä maahan, odotellaan elokuulle, ja avot! neljäntenä vuonna saat monikyntisiä valkosipuleja jotka voit nimetä siten kun tykkäät.

Tuomelan kantaa on tullut nyt siis ensimmäistä kertaa.

Lisäys: Itusilmujen kanssä väkertäminen ei ole ollenkaan välttämätöntä, valkosipuleja voi kasvattaa vuodesta toiseen yksittäisistä kynsistä. Väkertäminen on paikallaan kun haluaa ihan omaa kantaa, eikä "klooneja".

Satokirjanpitoa, osa 3.

Puolitoista viikkoa sitten keräsin paljon vihreää. Osa syötiin heti, ja osan päätin kuivata kotona pelleillä.

Tillin kukintoja ajattelin kuivattaa ja tehdä sitten tillillä maustettua öljyä.

Raa'at tomaatit keräsin kypsymään.

Valtavan kasan lehtikaalia pilkoin pellille.

Samoin mintut.

Ja loput tillit.

Ja kauhealla vaivalla silppusin satsin yrttimixiä. Ja miten kävi?

Vain jättimuovikassillinen timjamia selvisi, tein näteistä nipuista uudet verhot.

Ja loput kaikki menivät pahaksi. Osittain joku pelti onnistui, osittain joko väri lähti kokonaan tai lehdet tummuivat. Siitä harmistuneena nakkasin kaiken roskiin ja hiukan voivottelin.

Ja sitten mies (sienikärpäsen purema) osti kuivurin, ja keräsi kahdessa päivässä niin mahtavat sienisaaliit ettei enää harmitakaan. Jatkossa meillä kuivataan siis näin!

Satokirjanpitoa, osa 2.

Aivan älyttömän kiireisen ja työntäyteisen viikonlopun aikana piipahdin tietysti kasvimaalle katsomaan ketkä haluaisivat tällä kertaa mukaan matkaan. Ryhmäkuvassa hieno poseeraus.

Iloitsen valkosipuleista, itse kasvatetut ovat vaan niiin hyviä. Ja onhan se ihmeellistä että ne ovat lokakuusta asti kynsiään kasvatelleet. Vähän pieniksi jäivät minusta kuitenkin, ja noin 15 kappaletta keräsin. Muutaman annoin naapureille. Näitä pitää laittaa pitkä rivi tänä vuonna!

Punajuuria kilon verran.

Punaista pottua jonka nimi on nyt unohduksissa. Tätä jäi vielä kolmannes penkkiin.

Maistiaiseksi kolme isointa porkkanaa. Sen siitä saa kun unohtaa harventaa ajoissa. Saavat kasvaa kokoa vielä maassa. Kurkkuja tulee pari kerrallaan, saa nähdä riittääkö lämpö kasvattamaan vielä kaksi.

Jätin kaksi viikkoa sitten pienet kesäkurpitsat kasvattamaan kokoaan. Sen ne todella tekivät!

Yhtä tärkeää kuin minulle nämä omat vihannekset, on puolisolle kantarellipaikat, niitä ei voinut jättää kiertämättä! Näin on kyykkijän, kitkijän ja kuokkijan palkka lunastettu!

Satokirjanpitoa

Miltä kesän 2017 sato näyttää? Vuoden onnistujat ja ne joiden pitää vielä vähän petrata;

Tilliä tuli valtavat kasat, ja niinhän sitä siellä kasvaa vieläkin. Sen sijaan persiljaa saadaan kohta vasta ensimmäiset hyppyselliset...

Timo tykkäsi asua meillä, perunaa on nostettu kaikkiaan noin kolme kymmenen litran ämpärillistä. Mitä se onkaan kiloissa, en tiedä. Salaattia on omiksi tarpeiksi riittänyt hyvin. Lehtikaalin unohdin harventaa, aluksi syötiin harvennustaimia, varsinaisia lehtiä ei vielä lainkaan. Avomaankurkku päätti antaa meille kaksi nättiä kurkkua. Sienet ja metsämustikat ovat kuvassa hämäystä, niitä ei meillä kasva.

Timjamia on kahta tai kolmea lajiketta ja sitä riittäisi vaikka ravintolalle koko talveksi. Nipuissa kuivatut on kovin käteviä, niitä voi helposti murustaa ruokiin ja varret jäävät vain jäljelle. Minttu ja mäkimeirami eivät ole meillä toistaiseksi levahtaneet, aika vähän korjasin niistä satoa.

Aluksi vaikutti siltä että vadelma huilii tänä vuonna, mutta kyllä sitä saatiinkin kerättyä noin kahdeksan litraa.

Salottisipuli ei tainnut oikein tykätä savipedistään, vähän huononnäköisiä sipuleita nostin. En viitsinyt edes jättää kuivumaan vaan pilkoin pataan kaikki. Kesäkurpitsoita neljä, monta on vielä tulossa. Tykkään kerätä niitä aika pieninä, maku on silloin paras.

Näitä pottuja lajiteltiin vielä isoihin ja pieniin. Toinen lajike, söpö punainen peruna odottelee vielä nostoa.

Mustaherukka oli tämän vuoden yllättäjä. Kahtena aiempana satoa on tullut aika niukasti, ihan muutama litra vaan, ja ajattelin pensaiden jo ehtyneen. Ja nyt ne antoivat vähintään 15 litraa! Sen me keräsimme ja muutama litra jäi vielä puskiin. Mehua on viisi litraa pakkasessa ja marjoina muutama lisää. En jaksanut tehdä mehumäskistä mitään, siitä tuli vähän hukkaa.

Karviaisia sain talteen 3 litraa, siitä hillosta tuonnempana.

Ai Timo ei kuki...

olen odottanut uusia pottuja poimittavaksi vasta kukinnan jälkeen, ja kun sääkään ei ole ollut kovin ihmeellinen, olin unohtanut koko perunamaan. Jostain luin että varsinkaan Timo ei ole kukkijatyyppiä ja lähdin kaivelemaan. Nyt tiedetään mitä syödään lähipäivät!

Hittikakku, ei voi mennä pieleen

Jo ties monennetta kesää, versio Pavlovasta menee aina kuin kuumille kiville, tässä helposti sovellettava resepti:

Marenkilevyjä. Sellaiset itsetehdyn näköiset, vähän kellertävät ovat parhaita. Käy myös vitivalkoiset kiekot. Jos levyjä ei löydy, voi marenki olla minkäkokoista tahansa. Pohjalle kerros.

Täyte. Mitä vaan hyvää ja kesäistä. Tällä kertaa väliin meni Tuomelan rapaperia ja vadelmaa sekä banaania viipaleina.

Paljon makeuttamatonta kermavaahtoa. Itse sekoitan aina sekaan maustamatonta tuorejuustoa joka taittaa marengin makeutta mainiosti. Kaikki määrät noin määriä sen mukaan mitä sattuu löytymään ja kuinka ison kakun aikoo tehdä.

Toinen kerros marenkilevyjä tai kiekkoja niin kuin tässä kakussa. Päälle taas vaahtoa ja tuoreita marjoja. Nyt vadelmia ja pensasmustikoita sekä sitruunamelissaa. Käy myös minttu tai syötävät kukat.

Tämän kakut mitat olivat noin 40x40x20cm, jättimäinen herkkukasa jonka tuhosi ansioituneesti noin 20 henkilöä.

Kokoa voi skaalata aina parin hengen leivosmaisesta esityksestä mihin mittoihin tahansa, kasakakun kokoa voi varioida.

De lux -kakku koostuu tuoreista kirsikoista ja kuorituista pistaasipähkinöistä, variaatioita voinee keksiä loputtomiin. 

Näin alkoi kesäisten kakkuhetkien kimara!

Tuomelan taikajuoma

Sadonkorjuun aikaan kriikunoita, pihlajanmarjoja sekä mustaherukkamehun kertaalleen keitettyä mäskiä pulloihin, päälle 40% juomaa sekä sokeria niin että pinta peittyy, ja sitten sai unohtaa koko jutun joulukuuhun. Kriikunalikööri onnistui hienosti, maku on kivan tuore ja nektarinen. Mustaherukkalikööriin taisi tulla liian vähän sokeria, ja pihlajanmarjalikööristä tuli vähän outoa. Mutta, tilkka likööriä, päälle vissyä ja avot, erinomainen saunajuoma on siinä!

Syksyn viimeiset

Auringonpilkahdukset ja vihreä ruoho,

viinisuolaheinät ja maa-artisokat. Nyt en kestä ollenkaan etten pääse katsomaan onko ensilumi jo satanut.  Alkaa uusi hissuttelu-tossuttelu-lämmittelykausi. Arvon putket ja patterit ja ikkunanpielet, pysykää hyvänä.

Erikoinen elokuu

Ja sehän menikin jo. Seesteinen lomakuukausi vaihtui lennossa kiireiseksi, hektiseksi arjeksi höystettynä vielä monilla ennalta-arvaamattomilla asioilla. Tiluksilla pääsimme käymään kahdesti, ja kolmannen kerran kun kuu oli jo vaihtunut. Yltäkylläisyyttä sanan kaikissa merkityksissä täydensi sadonkorjuu ja siihen liittyvät putsaukset jotka sopivasti veivät sen ainoankin mahdollisuuden joutilaaseen oloon.

Viimeisetkin vatut, potut, pavut, porkkanat, yrtit, valkosipulit, karviaiset, herukat, pihlajanmarjat, tyrnit, pensasmustikat antoivat puuhaa. Kaikkea sopivasti. Jotain liian vähän, mitään ei liikaa. Välissä 7 litraa kantarelleja ja naapurin yllätysämpärillinen.

Rikkaruohoja, niiden selätystä, kasvimaan viimeisiä fiksauksia. Josko avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoja vielä saisi kun laitoin harson suojaksi. (Kuvissa on kaksi huijausta, tyrnisato ja valkosipulit esiintyvät kuvissa kahteen kertaan. Ja kukkakimppu ei ole omasta maasta, on vain tärkeä osa tapahtumia)

Satoa

Tuomela kiittää hoitajaansa. Vadelman viimeisin satolukema jäi 15! litraan. Luulen että litran verran jäi keräämättä. Niitä sai syödä kahmalokaupalla, viimeksi eilen kasana läksiäisletun päällä. Vaikka vadelman ala pieneni useita neliöitä, on plantaasia hoidettu ehkä enemmän kuin hetkeen sitä ennen. Syksyllä heitin parit tuhkasatsit juurille ja keväällä perkasin kuolleet varret. Vadelmallahan on monivuotinen juurakko, ja kaksivuotiset varret. Toisen vuoden marjomisen jäljiltä, oksa on kuiva ja napsahtaa irti oikein helposti, tulevan kesän oksa on sitkeämpi.

Herne on superhelppo viljeltävä. Sen voi suorastaan unohtaa paikallensa. Jos vain vähän tarjoaa apukeppiä että saa kasvaa tuetusti pidemmäksi. Pari litraa on saatu meidän pikku rivistä, ensi vuonna pitää laittaa enemmän.

Peruna meni maahan aivan luvattoman myöhään, viikkoa ennen juhannusta. Nämä viskasin tyhjään länttiin pihan sisääntulon kohdalle, vattupuskien rajalle. Kerran lapion multaa juurille ja epäilin koko touhun tulosta, mutta tällaisia söpöjä punastuneita sieltä nyt alkaa nousta.

Mustaherukkaa vaivaa äkämät. Huomasin keväällä silmuissa paikoin hassuja pallukoita. Äkämäpunkkeja voi koittaa vähentää nyppimällä pallukat poltettavaksi, mutta ainoa mikä oikeasti auttaa on kaivaa koko puska maasta ja polttaa. Samaan kohtaan ei saa vuosiin istuttaa uutta mustaherukkaa. Marjoihin ne eivät vaikuta, satoon kuitenkin vähentävästi. Viime vuonna keräsin vain muutaman litran, nyt kuusi. Harvensin syksyllä oksamäärää, ja koitan vielä ensi kesän yli, josko niitä silmuja jaksaisin nyppiä. Ehkä sitten huonoimmasta puskasta alkaen hävitystä ja vaikka ihan jotain muuta tilalle.

Mehumaijaa ei pitäisi kiehuttaa sisällä, tuli turhaan kauheasti kosteutta keittiöön. Varsinkin kun voisi keittää irtolevyllä ulkona lämpimässä kesäillassa. Aina ei hoksaa. Tuli kuitenkin ihanaa paksua tummaa mehua. Se käy meillä kaupaksi paremmin kuin marjat, vaikka vitamiineja menikin hukkaan.

Mäskistä tulee tällä kertaa mustaherukkalikööriä, sekin tekee kauppansa paremmin kuin hillo. Mäski odottelee purkissa sokerin kanssa terästystä. Valkosipulin itusilmuista tuli hieno kimppu ennen kuin se syödään.

Keittämisessä meni yömyöhään, ja hermo meinasi mennä grilli-illallisen, lettuläksiäisten ja mehumaijashown tiskejä tiskatessa. 

Olihan loma, 25 päivää paikoista parhaimmassa, kiitos vanha rouva Tuomela. Vähän nitkuttaa jo kun joutuu meitä suojaamaan ja kannattelemaan, mutta ainakin on elämää kun ovista rampataan, kuistin kynnyslauta antaa periksi ja ikkunoista puhaltaa kesäinen tuuli. Me ihmiset virkistyimme ja tulimme vielä vähän onnellisemmiksi.