Kuparin ketsuppipuhdistus

Itse törmäsin tähän kummalliseen kuparinpuhdistusaineeseen Jovelan talopäiväkirja -blogissa. Raaputellessani uunin eduspellistä steariinia muistin ketsuppikikan.

Levitin aika paksun kerroksen pellille, silotin vähän sormella ja annoin olla. Tunnissa vaaleni perus kuparipinta, parissa tunnissa vaikeammat fläkit, ja osaan jätin ketsuppipisteet yön yli. Jotain vielä jäikin, mutta tämä välttää meille. Ja eihän tuota olisi tarvinnut puhdistaakaan, mutta hauskaa, ja paremmin mattoon sopivaa vaihtelua toi.

Testattu = toimii!

Pitäisi aina muistaa ottaa myös ennen -kuvia, onneksi löytyi tuore kalkkimaalauskuva joss pelti on sivuosassa.

Liitumaali eli maitomaali eli kaseiinimaali

Kun naakanpesä oli saatu poistettua ja ilmahormi putsattua, oli aika sekoittaa liitumaali. Reseptejä on monenlaisia, ja lueskelin muun muassa verkosta löytyneitä perinnemaalareiden opinnäytetöitä. Muurit on ollut entisaikaan tapana maalata liitumaalilla aina suursiivouksen yhteydessä jouluna ja juhannuksena. Vähän tuli kiire kun ryhdyin hommaan aatonaattona, mutta kyllä kannatti.

Liitujauhoa saa ilmeisesti myös rautakaupasta, ja huomattavasti edullisemmin. Tärkeää on se, että liitu on kuivaa, eikä puristettaessa pysy kasassa. Ostin kaksi kilon pussia ja kaksi litraa rasvatonta maitoa. Sekoitin puutikulla sellaiseksi lettutaikinan vahvuiseksi. Annoin vetäytyä puolisen tuntia ja aina maalamisen välissä sekoittelin.

Muutaman päivän kuluttua voisi pintaa kiillottaa vaikka vanhalla villasukalla. Se jäi tekemättä ainakin toistaiseksi, varsinkaan kun kädellä pyyhkäisemällä pinta on todella siisti eikä liitua tartu käteen.

Reseptejä löytyi monenlaisia. Sekaan voi lisätä liisteriä, sementtiä, ruisjauhoja, ja väripigmenttejä. Minua miellytti kaikkein yksinkertaisin. Varsinkaan kun en oikein tiedä millä muuri on ennen käsitelty. Vahva veikkaus on kyllä ihan samaan, sillä E sekoitteli itse suurimman osan Tuomelan mökin maaleista.

Harjasin ja rapsuttelin pahimmat kohdat ennen maalaamista. Seuraavassa kuvaparit ennen ja jälkeen. Valoa oli niin vähän, vaikka puolen päivän maissa on kuvattu. Toisaalta noita nurkkia on tarpeetonta niin kauhean kirkkaassa syynätä, näin näkyy vähemmän vanhan rouvan ryppyjä.

Ennen ja jälkeen kuvien välillä on viikko ja molempia tulisijoja käytettiin ahkerasti. Hyvin toimi, hyvin maali pysyi, ei mitään moittimista. Ja aika laiskasti tarvitsi suojatakaan, sillä maalin saa varsin helposti pois ennen kuin kuivui kokonaan. Suosittelen! Niin, ja molempiin rapattuihin pintoihin sekä keittiön sivuseinää kahteen kertaan maalattuna meni runsas litra maalia.

Hushållspiikkausta

Tämän mainion naulasetin olen ostanut ensimmäiseen yhteiseen kotiimme kauan sitten huutokaupasta. Aina se roikkui mukana muutoissa ja kirppiskarsinnoissa. Joitain tavaroita ehkä pitää intuitiivisesti tallessa, sitä tiettyä tarkoitusta odottaessa. Niinkuin vaikka mökin bakeliittipäisiä aterimia. Aina se nippu oli vähän tiellä eikä niitä voi pestä astianpesukoneessa. Ja kuinka ne sopiikaan Tuomelaan. Samoin nämä, kuin nakutettu. Kuvaamaan ryhdyin, kun tiputin koko boxin lattialle, ja sain järjestettyä naulalokerikot kun ensin olin niitä nyppinyt matolta ja lattianraoista. En tiedä tarkkaan materiaaleja tai kunkin naulan käyttötarkoitusta, mutta varsin viehättäviä ne minusta ovat. Nyt sain muutamat odottavat jutut naputeltua.

Operaatio ikkunanpesu

On vähän liioittelua kutsua aivan operaatioksi, mutta varsinkin jos en olisi lomalla, olisi urakka perushuushollihommien listalla jokseenkin työläs. Ensin paperinauhojen kostutus (niitä oli vielä paikoin vaikka olisi tietysti pitänyt poistaa jo toukokuussa). Kauheat määrät fylliä pois. Entisiä ja viimesyksyisiä. Voisihan miettiä olisiko pakko poistaa mutta totellaan nyt ilmanvaihdon nimissä. Kaksi saavia, toisessa pari tippaa astianpesuainetta pieliin ja pinttymiin ja toisessa lämmintä vettä ja loraus etikkaa ikkunoihin. Rätti ja kuivaus sanomalehdellä. Ikkunoiden väleihin pääsee tietysti nostamalla ikkunat paikoiltaan. Takaisin laittaessa jäkälää väliin (voisi laittaa myös kupaprikolikon tai tulitikkuaskin vaikkakaan enää niissä ei ole rikkiä) kosteutta poistamaan. Kuuntelin radiosta tarinaa purjehtimisesta ja tutkailin vanhoja merkintöjä ikkunanpokissa ja huokaisin lomaa ja kesää ja vaikka ja mitä. Tähän on tultu, terveisin mökkihöperö.

Silloin siivotaan, eikä leikitä ollenkaan!

Monesti on tehnyt mieli kurkata tiskikaapin taakse, mutta enpäs ole sitä tehnyt. Aina kun avaan uuden kolon päivänvalolle, jännittää mitä on vastassa. Joku omituinen rakenneratkaisu, jotain huolestuttavaa (vanhaa taloa opiskelevalle riittää murehdittavaa), mutta nätiltähän siellä näytti. Paneelista kaapin takana näkee kuinka öljymaali kellertyy piilossa. Jos kaappi ei olisi edessä, paneelit vaalenisivat samansävyiseksi yläosan kanssa.

Täällä siivoaminen on näin niinkuin päällepäin melkein hullunhommaa, alkuperäiset sammaltiivisteet seinissä ropisee minkä kerkeävät, kaikki pinnat on kuluneita ja vähän sinnepäin, vatupassia ei sisään uskalla tuodakaan jne. Mutta jos tuoksun voisi taltioida, oikein kuuma mäntysuopaluuttupesu ja naapurin synttärilahjamatto pirttiin. Otin suuren osan mattoja pois, lisäillään niitä sitten kun taas viluttaa.