tiistai 23. toukokuuta 2017

Mikä kauneus ja kaipaus, tulppaanit kukkivat ilman minua!

Ihanat, kauniit, levinneet tulppaanit näyttävät olevan parhaimmillaan, ja minä en ole niistä nauttimassa. Niinkuin niitä on odotettu! Vaalittu ja vahdittu! Virhe ja vääryys! Ihmeellinen reaktio, kuinka kamalasti harmittaakin.

Onneksi sain kuvatervehdyksen. Niin pahalta kuin nyt tuntuukaan, saatan kuvitella itseni kukkapenkin viereen. Aika ajoin kuvittelukin tuntuu liian vähältä. Miten saisi webkameran, mieluiten useaan kohtaan, autenttisilla tuoksu-, ja äänitoiminnoilla sekä reaaliaikaisella päivittymisellä omaan puhelimeen?





sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Naapurin huutokauppa

Festarihumua raitilla, kiinnostuneita kyläläisiä, hienoja löytöjä, uusia pelastuksia. Jos tien varressa lukee että huutokauppa tänään, älä vaan aja ohi!

Tästä huutokaupasta toki tiesin, pääsin jopa etukäteisnäytölle, ja koko happening tapahtui alle kivenheiton päässä, viereisellä tontilla. Paikallinen huutokauppakamari tuli järjestämään pihan pöytiä täyteen ja lajittelemaan tavarat järkevästi. Isoihin kamareihin nähden näissä pienissä on se etu, että tavaraa myydään jopa kappaleittain tai aika pieninä erinä. Ei siis tarvitse ostaa kymmentä kattilaa saadakseen sen mitä havittelee.

Talon väki paistoi munkkeja ja makkaraa ja koko ajan aurinko helli täydeltä terältä. Ja mitä sieltä sitten löytyikään...



Senkki. Valtavan iso ja valtavan painava!


Tämän olisi tarkoitus tulla olkkariin, kaikki käyttötavara saa muuttaa tänne epämääräisten korien ja nyssyköiden ja hyllynreunojen sijaan. Luukku aukeaa kirjoituspöydän tasoksi.


Ihanat palleroiset jalat sai siirron ajaksi pois ja nyt koko höskä odottaa pihalla perusteellista puhdistusta. 


Ryijy. Iso, vanha, painava antiikkinen ryijy. Vähintään satavuotias.


Tämä meni saunaan odottamaan kunnon löylyjä ja hellää käsinpesua. Seiniä voi lisäeristää myös näin.


Lakanoita. Priimakuntoisia mankeloituja pitsireunaisia lakanoita. 


Pyyhkeitä. Täysin käyttämättömiä pellavaisia.




Lehtiä. Nostalgiseksi kesälukemiseksi kaksi vuosikertaa Eevaa.


Ja tuoleja kaksin kappalein!


Tämä kaikki ei oikeasti maksanut juuri mitään, ja löydöt pääsevät aarrekategorian kärkisijoille. Monta vanhaa hylättyä sai nyt rauhaisan kodin jossa niitä vaalitaan.


Ja silti, yhtä paljon kuin löydöt minua ilahduttivat, ilahdutti myös kukkapenkistä löytynyt lasinen korkki!


 Ja parahiksi huutokaupan päättymisen aikoihin ensimmäinen avautunut tulppaani tervehti kiurunkannuksen kainalosta!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kevät tuli viimein!

Nyt ei oteta enää askelia taaksepäin, vaan otetaan kaikki lämpö ja valo ilolla vastaan! Näitä hetkiä muistelee talven pitkät illat opuksia selaten ja uudesta kasvukaudesta haaveillen. Nyt on sen aika. Nuuhkaisujen, sipaisujen, leveiden hymyjen. Ja tietysti kitkemisen raahaamisen ja roudaamisen.

Ihanaa! Penkeistä nousee neonvihreää, aivan auringon fluorosoimaa shokkiväriterapiaa!


Sinivuokot!


Skillat!


Kevätkaihonkukka!


En muista!


Salkoruusu tai Malva!


Isomaksaruoho!


Vuorenkilpi!




Herukat ja Vaahtera haluavat tehdä näyttävän esiintulon omalla ajallaan.


Kasvimaa sai kakan kaveriksi multaa, uuden möyhennyksen ja perunaa ja sipulia. Ympärille olkipaalin verran täydennystä. Ja osa saa vielä odotella sisällä.


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kolmas taimikevät

Taimet kasvavat  hitaanvarmasti tämän kummallisen kevään kanssa käsikädessä. Montaa asiaa en tämän kevään kasvatuksissa ole saanut pilattua, mutta kauhean loistokkaaltakaan ei ikkunalla näytä.

Ensimmäiset siemenet pääsivät helmikuun puolivälissä idätyslautalle. Chilit itivät nopeasti ja Keijunmekot eivät lainkaan. Siirto multaan viivästyi ja chilit suuttuivat tästä siinä määrin, että kasvu jäi aika kituiseksi.



Toinen satsi kylvömultaan ja kouliminen yrttimultaan näyttää jo ihan kelvolliselta. Bokashi-nesteellä olen lannoittanut, ja nyt viimeinen astia ennen lopullista sijoituspaikkaa saa pohjalle aivan tuoretta, toki hyvin hapatettua keittiöjätettä, jolloin on mistä imeä ravinteita.


Nyt olen oppinut vainuamaan messuilta monivuotisia perennoja jotka on talvettu ulkona ja otettu sisään(viileään) aloittelemaan kasvua vain hetki ennen myyntiä. Koko tämän järkyttävän kylmän huhtikuun on Kalliotörmänkukka ja Palavarakkaus ollet jo penkissä ilman hädän häivää.

Muutama muu perenna sinnittelee sitävastoin sisällä, ja juuri nyt jännittää niiden vointi.




Ananaskirsikat on uusia kokeiluja, niitä odotan innolla. Kahtena aiempana vuotena esikasvatetut chilit ja tomaatit ovat tuottaneet tähtitieteellisellä kilohinnalla vaivaan nähden muutaman hassun aarteen. Minulle tuntuu sopivan paremmin nuo heitä penkkiin ja anna kasvaa -kasvatettavat.


Poikkeuksen tekee esimerkiksi kuvan Jalokallioinen. Kun nyt pian saan kukat maahan, osaan varoa kitkemästä. Ja toisaalta, tätä vauhtia kasvihuone valmistuu jos valmistuu lomien aikana, joten sen suoma suoja palvelee korkeintaan kasvukauden lopussa. Hauska uusi testaus on tuo kamalannäköinen purjorulla. Pienet heiveröiset taimet asetellaan multapetiin sanomalehden yläkolmannekselle. Peitto päälle ja paketti rullalle. Kun on aika laittaa maahan, purjot on valmiina nakattavaksi vakoon, istutusvälikin lienee passeli.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Uuden maton ensipyörähdys

360 astetta, ympäri ämpäri kuvattuna ja vielä päälle zoomattuna. Ihan vähän olen haaveillut Kelim matosta jo monta vuotta. Aina joku on ollut värityksessä vialla, sitä justiinsa oikeaa ei ole löytynyt. Tämä on semiantiikkia, n. 70-vuotias ja kotoisin Antiokiasta. Sovitaan nyt sitten että vanhan rouvan eksoottinen tuliainen kaukomailta...

On vähän tårta på tårta kuosien ja murrettujen roosien kanssa, mutta ehkä vähän "salimaisempaa" tunnelmaa toi tullessaan tämä ohut mutta lämmin, ihanainen villamatto.






tiistai 18. huhtikuuta 2017

Huvila, heh!

Ai kun osasi tämä peltiseppä vetää oikeasta narusta, tai sitten nauratti itseäänkin. Laskun erittelyssä luki "Huvilan sadevesikouru asennettuna". Huvila! Räkäti räk kun nauratti. Ja kun noin kauniisti Tuomelan rouvaa puhutellaan niin varmasti asioidaan samassa puodissa uudelleen.


Tässä vielä hurmaavan huvilamme paraatiovi..


Pääsiäinen oli oikein tasapainoinen. Pitkiä unia, hikihommia pihassa ja muutama Mignon -muna.



Tuon nykyisen kasvilootan takana on uuden kasvihuoneen paikka. Sen verran kävin aluetta lapiolla läpi ettei mahdottomia kiviä juuri löytynyt, ja ainakin sen parikymmentä senttiä vähintään saisi perustuksille. Se on aika vähän, mutta jos siellä joku iso kallio on alla niin sepä ei paljoa pakkasilla tutise. Hyvä asia taitaa tuo korkea sijainti ollakin, maa oli siellä jo kokonaan sulaa. Ruusuja katkoin ja kaivoin alueelta aika monta, ikävästi menee piikit hanskojenkin läpi ja ihon alle. Hitaasti mutta varmasti edetään.




maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kun mopo karkasi käsistä puutarhamessuilla...

Kun maksaa lipun ja parkin (koska olettaa tarvitsevansa autoa ostoksia varten) niin on hyvä kysymys säästääkö missään messutarjouksissa penniäkään. Mutta hyvää keväthuuman hoitoa se oli.
Ja; löytyi monivuotisia taimia, osa oli ollut ulkona ja lupaili että ulos voi heti laittaakin ja pari jäi sisätiloihin odottamaan vuoroaan.

Bokashirouhetta, kasvihuoneen automaattiavaajat sekä kastelujärjestelmä lähti matkaan. Ja kröhöm, matto. Aivan ihana sellainen. Mutta siitä myöhemmin.

Punaiset Jupiterinkukat, Isotähtiputket ja Tarhakylmänkukat odottelevat pari viikkoa vielä sisällä.



Maahan asti uskalsin laittaa ulkona olleet Kivikkotörmänkukat ja Kaksi Palavaarakkautta. Riskillä kyllä, vaikka myyjä vakuutteli että ehdottomasti voi jo istuttaa ulkona talvehtineet, sillä yöpakkasia on tulossa. Saavat parin yön kunnon karaisun ja sitten viikonloppuna lupaan harsoa päälle.


Messuosastot ei välttämättä minua niin erityisesti puhutelleet kuviksi asti, tämä asetelma oli herkullisin.





sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Uusi rännikouru - tadaa!

Uusi ränni edestä ja takaa, sanoisin että hyvin istuu ja makaa!





Olenpas tyytyväinen!