perjantai 21. heinäkuuta 2017

Ai Timo ei kuki...

olen odottanut uusia pottuja poimittavaksi vasta kukinnan jälkeen, ja kun sääkään ei ole ollut kovin ihmeellinen, olin unohtanut koko perunamaan. Jostain luin että varsinkaan Timo ei ole kukkijatyyppiä ja lähdin kaivelemaan. Nyt tiedetään mitä syödään lähipäivät!



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kutsumattomia vieraita ja kuinka niistä selvittiin

Lainalasta haettiin visiitiltä. Suunnitteilla oli rauhaisa päivä yhdessä kuulumisia vaihtaen ja vähän pihaa nuuskien. Syötiin lounas ja istuskeltiin kaikessa rauhassa kun yhdeltä lapsista löytyi täitä. Sitten löytyi toiselta ja kolmannelta ja neljänneltäkin.

No. Yksi äiti lähtee apteekkiin ja toinen alkaa lämmittää saunaa. Kaikille täipesu, kaikki tekstiilit pyykkiin eli auton takakonttiin muovipusseissa. Peitot, viltit, tyynyt tuntikausiksi saunan lauteille kuumakäsittelyyn.

Apinaäidit tutkivat laumansa tukat sentti sentiltä. Kahdelta lähti tukka kokonaan. Keittiösaksilla. Väkisin tuli mieleen ajat entiset, kun keritseminen tai myrkkykylpy olivat ainoat vaihtoehdot.

Kaivettiin sellaisia vaatteita joita ei oltu aikoihin pidetty ja alettiin paistamaan lettuja. Ja tehtiin raparperihilloa ja syötiin mansikoita.

Ja kyllä, ehdimme vaihtaa kuulumiset, puhua vaikka mistä samalla kun veivasimme sekopäistä savottaa. Ja kaikilla oli ihan hirveän hauskaa ja ihan itketti kun päivä kääntyi iltaan ja auto peruutti pihasta. Niillä entisten aikojen äideillä on ollut lapsia tuplasti enemmän, toivottavasti myös tukea toisistaan. Ja naurua ja epätoivoista päänpyörittelyä aina uusien sattumusten myötä.

Mikä päivä!



maanantai 10. heinäkuuta 2017

Heinäkuun hommia puutarhassa


Keskikesän kurkkaus puutarhaan, kuinkas meillä sitä hoidetaan. Pahin puserrus rikkaruohojen kanssa on tehty, nyt pitää aika ajoin käydä kierros läpi, ettei piha ihan pahasti pääse levahtamaan.

Onneksi pidän kitkemisestä, siihen tulee suorastaan himo kun näkee takanaan puhdasta jälkeä. Paras apuväline kitkemiseen on haarukka, aivan ehdottomasti! Sillä saa sormiin jatketta ja terävyyttä, ja suurin osa irtoaa juurineen ja sen enempää maata kääntelemättä. Minulle meidän alle tuhatneliöinen piha riittää erittäin hyvin, jonkunlainen kokonaishallinta pysyy näin viikonloppukävijälläkin. Ja silti on vielä paikkoja jotka eivät kierrokseen kuulu vaan saavat toistaiseksi elää valtoimenaan.


Isommat puutarhajäte-erät pyrin kuskaamaan jäteasemalle jonne on matkaa muutama kilometri. Jätesäkillinen vihreää maksaa 50 senttiä. Pienet erät menevät pihan muutamaan eri paikkaan sijoitettuun kompostikasaan.


Multaa teen itse bokashikompostoimalla, ja sille on oma multatehtaansa. Tehtaan pohjassa on jyrsijäverkko, fermentoitunut keittiöjäte muhii mullan kanssa muutaman viikon ja on tämän jälkeen valmista maahan levitettäväksi. Huussitavara maatuu kauemmin ja loppusijoitetaan ei-syötävien juurelle kun sen aika on.


Mitä paremmin maaperä voi, sitä terveempiä kasveja kasvaa. Lannoittamatta ei mikään kukoista. Keväällä lannoitin maata Pollen parhaalla, juhannuksen tietämillä tein kanankakkakierroksen. Välillä kahvinpuruja, tuhkaa, kananmunankuoria, mutta pääasiassa bokashimultaa ja pissaksi kutsuttua laimennettua biojätteen suotonestettä. Osa lavaviljelmistä sai ruohokatteen ja pihassa on parikin kattilaa jossa nokkoskäyte on tekeillä.

Etanoita olen tavannut muutaman hassun verran. Tänä vuonna entistä vähemmän. Niiden osalta olen varuillani, ovat ilmeisen nopeita lisääntymään.

Vaikka nyt on ollut aikaa kiskoa syreenien juuriversoja ja harventaa ikipusikkoja, pyrin jättämään permakulttuurin hengessä kaikille eliöille tilaa. Ja sanomattakin lienee selvää ettei myrkyillä ole tontille asiaa.




Pyrin kouluttamaan kasvatit pärjäämään sillä vedellä mitä sataa. Kastelen järjestyksessä hyötykasveja ja sitten perennoja aina sitä mukaa kun pihan puolen sadevesitynnyreitä pitää tyhjentää.




Kolmas kesä, tuhat tuntia opiskelua, kaiken vapaa-ajan vanhoja taloja ja puutarhatietoa imien alkaa jo tuottaa tulosta. PALJON saa vielä opetella, mutta kiva kun ei tarvitsekaan olla aivan ulalla:). Kesä kiittää katsojaa, kaikki kasvaa silmissä!





Lahja.

Se on olemassa, pysyy ja on varma. Sille voi vaan antaa, siltä voi vaan saada. Se perustuu lujaan luottamukseen mutta ei vaadi tai moiti. Välillä se jää huonolle hoidolle, välillä se kukoistaa. Se pysyy arjen yläpuolella, nostattaa ja vahvistaa, mahdollistaa itkut, naurut ja lujan tukemisen.

Ystävyys.

Aamuun asti, uutta aurinkoa tervehtien, maailmaa parantaen!








keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Myrskyluodon Maria

Mies, poika ja lainalapsi lähtivät järvelle kalaan ja minä tuumasin jotta mitä tekisin. Ekan kesän ulkoeteisen verhoviritelmä odotti viimeistelyä ja siihen tartuin. Kun pesin verhoja saippualla ja kylmällä kraanavedellä, tarinan alku oli valmis. Vielä kun ulkona selvästi viileni ja tuuli kävi puuskissa. Vaikka tietää että kaikki menee hyvin ja tulevat ehjänä takaisin,  vaistomaisesti huomasin tallettaa lähtöajan mieleeni ja sen sellaista. Viritin opelukoneen, silitin verhoon taitokset ja ryhdyin ompelemaan huomatakseni ainoan neulan vääntyneen. Tuumasin hetken, otin lasin viiniä, ja pujotin langan neulansilmästä ja kuuntelin kyyohjelmaa radiosta, ompelin käsin pieniä pistoja ja nautin olostani. Eipä ole kiire lomalaisen kaveri ei.







tiistai 27. kesäkuuta 2017

Hittikakku, ei voi mennä pieleen


Jo ties monennetta kesää, versio Pavlovasta menee aina kuin kuumille kiville, tässä helposti sovellettava resepti:

Marenkilevyjä. Sellaiset itsetehdyn näköiset, vähän kellertävät ovat parhaita. Käy myös vitivalkoiset kiekot. Jos levyjä ei löydy, voi marenki olla minkäkokoista tahansa. Pohjalle kerros.

Täyte. Mitä vaan hyvää ja kesäistä. Tällä kertaa väliin meni Tuomelan rapaperia ja vadelmaa sekä banaania viipaleina.

Paljon makeuttamatonta kermavaahtoa. Itse sekoitan aina sekaan maustamatonta tuorejuustoa joka taittaa marengin makeutta mainiosti. Kaikki määrät noin määriä sen mukaan mitä sattuu löytymään ja kuinka ison kakun aikoo tehdä.

Toinen kerros marenkilevyjä tai kiekkoja niin kuin tässä kakussa. Päälle taas vaahtoa ja tuoreita marjoja. Nyt vadelmia ja pensasmustikoita sekä sitruunamelissaa. Käy myös minttu tai syötävät kukat.

Tämän kakut mitat olivat noin 40x40x20cm, jättimäinen herkkukasa jonka tuhosi ansioituneesti noin 20 henkilöä.

Kokoa voi skaalata aina parin hengen leivosmaisesta esityksestä mihin mittoihin tahansa, kasakakun kokoa voi varioida.

De lux -kakku koostuu tuoreista kirsikoista ja kuorituista pistaasipähkinöistä, variaatioita voinee keksiä loputtomiin. 

Näin alkoi kesäisten kakkuhetkien kimara!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Talonhalauskipinä

Kauan sitten meidän tarinan alussa vietimme lomamme iäkkäitä isovanhempia auttaen. Nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen pääsin tallaamaan samat polut korpimaisemiin metsänvartijan torppaan ja tiluksille. Mieleen muistui opit viljelystä, siitä kuinka istutuskuoppaan piti kaataa vettä ja sen jälkeen lantut saivat pärjätä omillaan.  Ja siitä kuinka tomaatit tuetaan ja että salaatit pestään kolmella vedellä. Sitten kahviteltiin ja herkuteltiin nokkosletuilla. Me neljä, eri ajan ihmistä, samoja säveliä tapaillen. Välillä ihmetellen ja päivitellen ja välillä hyvää ja syvää yhteisymmärrystä kokien. Ja melkein itku tuli kun näin tutun moneen kertaan paikatun maton.

Tuolloin alkoi talokuume itämään pysyen vuosia pinnan alla odottaen nykyistä höperyyttä. Kauniiden muistojen avulla perinteet säilyvät ja siirtyvät, ja vanhat talot saavat  näitä hetkiä todistaa.





maanantai 19. kesäkuuta 2017

Sopiva tasapaino

Ihanan lämmin, suorastaan kuuma viikonloppu onnistui mainiosti. Tai eipä millään onnistumisilla aikaa mitata. Menee miten menee, elämää se on kaikkinensa. Nyt vallitsi hyvä tasapaino. Saatiin paljon aikaan ja ehdittiin myös makoilemaan ja olemaan vaan. Piha tarjoaa ruhtinaallisen vihreät ja kukkeat olosuhteet oleskeluun, sisällä ei paljon tarvitse naamaa näyttää.







Ehkä tuosta koirasta voisi tulla sellainen lukukoira jonka tehtävä vain on kuunnella ja olla läsnä. Se olisi siinä todella hyvä vaikkei lukisikaan ääneen. Siinä se kuuntelee Edith Piafin elämäkertaa Jumalani kuinka olen elänyt. Luen kirjaa jo ainakin toista kertaa, antaa hyvän peilin jos miettii tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Ja kuvasta kurkkaan myös minä, vanhanrouvan armoitettu omaishoitaja, terve vaan! Niin oli kiva nukahtaa nurmikolle.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kun kuvat tai sanat eivät riitä

täytyy kuitenkin yrittää selostaa. Sovitaan vaikka että tällainen loputtoman pitkä sarjakuvallinen viikonlopputarina tällä kertaa. Että mitä kaikkea ehtii kun kaikkialle haluaisi ehtiä.


Työ alkaa aina ruohonleikkuulla. Kun joka paikka pursuaa kaikkea vinoa ja rapistunutta, siisti nurmikko tasapainottaa kivasti vaikutelmaa. Että ihan ihmisiksi täällä ollaan. Ja kun naapuritkin hurisuttelee kerran viikossa niin kai nyt mekin. Toki tällaisella ihmisvoimaisella sentään. Ja välissä ruokaa ja tuumailua ja syreenien nuuskuttelua.


Saunaa, iltalenkkiä ja kesäyötä.


Tällä hetkellä suurimmat aplodit saavat kaksi patjarikko -mätästä. Hieno kukkamäärän kasvu viimevuotisista noin kolmesta kukasta.


Viimeisiä tulppaaneja maljakkoon ja monta huokausta perään.


Ja sitten taas hetkeksi nenä pusikkoon.


Arkisia hommia, tiskausta ja liinavaatteita, alakaapin eteen pääsi lipaston uumenista löytynyt lautashyllyn liina.


Ja toinen aarre sohvatyynyksi. Mistä ihmeestä näitä kuva-aiheita on pulpahdellut? Hassu keijuenkeli kukkakedossa, nyt saattelemassa ihanille päiväunille.


Yksi löytöliinoista päätyi saunaan perusteellista puunausta kruunaamaan. Meillä mennään usein sellaisella silittämättä siisti -periaatteella.


Muissa olosuhteissa tämä seinävaate olisi saanut hylkytuomion, mutta aika kivasti se tuohon saunan eteiseen näyttäisi sopivan.


Ja sitten taas pihalle, ihana tulikellukka kukkii. Kuulemma kukkavarret leikkaamalla saa vielä toisen kukinnan samalle kesälle. Sopii!


Mansikat kanssa!


Vuorikaunokki päätti vähän keulia ja ottaa kunnon tilan kukkapenkistä jo toisena vuonnaan. Täytyypä vähän vahtia tuota kasvamista. Tämäkin kukkii uudelleen jos kukkineet varret leikkaa pois. Kasvukorkeus 30-80cm, tämä on jo aivan yläkäyrillä.



Ja sitten hoksasin etsiä penkille sellaisen paikan jossa nenä osuu automaattisesti oikealle kohdalle istuessa. Täydellistä täsmätaukoilua.


Viikonlopun suururakka oli takapihan kylvöt. Retiisiä, salaattia, persiljaa, pinaattia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, tilliä, herneitä, punajuurta, purjoa, porkkanaa ja lehtikaalta. Valmiina oli perunaa, sipulia ja valkosipulia.


Alle jaoin tasapuolisesti bokashimullat, päälle kaupasta lisää ja kunnolla kasteltuihin vakoihin siemenet. Siemenpussit saivat jäädä nimikylteiksi. Samettikukkaa tuholaisia torjumaan.


Pari chiliä kattiloihin, mintut saaviin,


tukikepit tomaateille, hätävarakasvihuone paremmalle tolalle.


Ja välissä taas kaikkea arkista pakollista kunnes huivi tiskiin ja 


tuli taas aika peitellä täti nukkumaan ja 


sanoa heipat hetkeksi taas!