keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kumpi pelastaa kumpaa?

Kohta kolme vuotta olen tankannut kaiken mahdollisen vanhojen talojen pelastamisesta. Ja täysin ummikkokaupunkilaisina tähän hommaan lähdettiin. Ja todellakin tunteella, hyvin vähän järjellä. Ihastuimme mökin kummalliseen, satumaiseen tunnelmaan, kaikkeen vinouteen ja patinaan.

Ajattelimme, että josko se pystyssä pysyisi sen ajan kun maksamme taloa omaksi.

Nyt talon käyttö ja siellä oleminen ja asuminen on jo tuttua ja lähes joka nurkkaan on kurkattu.

Huomaan kuitenkin olevani korvat höröllä kuuntelemassa kaikenlaisia lausuntoja ja kommentteja. Niin että onko ne hirret LIIAN huonossa kunnossa, no PYSYYKÖ tämä nyt sitten pystyssä ja kuinka kauan. Kun tuossa nyt on halkeama niin mitä siitä voi seurata? Seuraan hyönteisvaurioita, seuraan vinouksia, seuraan painumia, seuraan valumia. Niinkuin äiti joka on aina huolissaan lapsestaan. Tällä kertaa mummostaan.

Nyt olisin jo melkein ekspertti taloon tutustuja. Saattaisin ajatella että on vähän liian vinkurallaan, ja saattaisin ynnätä remonttikuluja ja olla realistisempi. Toisaalta ihan hyvä että hypättiin vaan, pää edellä ja suurella innolla ja ihastuksella. Ja onneksi satuttiin valitsemaan mökki jota voi käyttää vuoden ympäri!

Aloittelen lattiaremonttiraporttia, laittaakseni ylös kaiken siitä opitun ja siinä havaitun muillekin tueksi. Se on vähän sellainen juttu että kun yhden asian saa kuntoon, pitää joku peitellä piiloon, hyväksyä asiaankuuluvaksi vanhuuden vaivaksi. Vaikka kuinka niitä lonkkapriteeseja mummelille vaihdattaa, niin keuhkot on jo vanhat ja väsyneet. Vaan vielä pihisee, vielä pihisee. Nyt ollaan siinä tilanteessa että koko mökissä on hyvä ilma, mitään tuoksua ei jää tekstiileihin, niinkuin oli tarkoituskin.

Nyt pitäisi toistaiseksi olla miettimättä enempää. Kuten että olisiko se makkarin piippu pitänyt sittenkin muurata uudestaan? Olisiko niitä hirsiä kuitenkin pitänyt lähteä uusimaan? Toppuuttelen, ja suunnittelen nyt vain vähän lisää valaistusta sisään ja ulos, etsinnässä on kauniita tyyliin sopivia ulkovaloja. Ja sitten ne piipunhatut pitäisi viimein hankkia. Niin, ja raitisilmaventtiilit. Nuohooja sanoi että ette kai te aio puhkoa reikiä seiniin, kun on näin kauan ollut ilman ja ikkunoista imenyt korvausilman, mutta ehkä kyllä kuitenkin.

Keskeneräisyyttä siedän aivan hyvin, täydellistä ei minkään tarvitse olla. Silti joku uusi huomio saattaa vaivata unta myöden. Samalla kun tulee tarkkailleeksi vuoden kiertoa, luontoa ja havaintoja yksinkertaisesta elämästä, tarkkailee myös itseään ja omia ajatuksiaan.

Kolmen vuoden ajan ei ole ollut ongelmaa minne rahojaan syytää, kolmen vuoden ajan olen ollut äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen päätöksestämme. Että kannattaako autionakin olleen "tönön" pelastaminen ja ylläpitäminen? Kyllä!  Tunteella, pelkällä tunteella, kyllä kannattaa!

Valitsin  kuvitukseksi  hetkiä jotka ovat tallentuneet kuvien muotoon ja viipyilen niihin liittyvissä tunnelmissa. Välillä tämä jakaminenkin on tuntunut ristiriitaiselta, mutta toisaalta olen saanut suurimmat avut ja opit vertaisblogeista, toivon omani tsemppaavan myös muita tässä loputtomassa, ihanassa suossa!










perjantai 27. lokakuuta 2017

Sipulit, varastot, vällyt ja pellavariveet

Viikontakainen pitkä viikonloppu tuli tarpeeseen. Vielä kun parhaassa paikassa odotti lämmin sauna ja illallinen, sain vain nauttia! Ihana yhdistelmä verkkaisuutta ja puuhaspurtteja. Saimme piharakennuksen kuntoon. Enää se ei ole remonttivarasto vaan tuttu kummallinen, kylmä, ränsistynyt ja romanttinen, ehkä vähän kasarihenkinen saunan vilvoittelutila. Kaikki piha-asiat löysivät paikkansa puolestaan vanhasta kanalasta.





Sain tiivistettyä ikkunat, putsattua puuhellan, sekä kukkasipulit maahan. Sieniä, hyvä kirja, punaviiniä, verkkaisia radio-ohjelmia, melkein enemmän kuin olisi kuvitellut kolmeen ja puoleen päivään mahtuvan. Porkkanat maasta, lehtikaalit ja purjot, pihan haravointia ja puukuormia.




Ja kreivin aikaan, kun saimme kaiken tehtyä, lumi tuli sopivasti kuorruttamaan koko komeuden! (siitä ei nyt sitten olekaan kuvaa). Taas käy mielessä haaveeni riistakamerasta jotta voisin kesken arkisten päivieni klikata itseni hetkeksi tuohon kummalliseen ajanpysäyttämään maailmaan.








sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Panu Kailan terveiset



Pääsin kuuntelemaan Panu Kailan luentoa enkä pettynyt. Vahvaa, vankkaa osaamista joka oli ennemmin toteavaa kuin provosivaa ja ennenkaikkea hyvin vakuuttavaa. Ajattelin kirjoittaa luentomuistiinpanoni ylös muidenkin luettavaksi ja alla anti tiivistettynä. Lainaukset ovat suoria, muu on tiivistetty kuullusta. Kysyin Kailalta sopiiko julkaista muistiinpanot ja hän ihmetteli miksi kysyn. "Tottakai", hän sanoi ja kiitti jälkeen että on kohteliasta kysyä. Itse en osaa tarkemmin selittää sanottua, mutta aika samanlaisia ohjeita kuulee muiltakin vanhan talon halaajilta. Seuraavan pitkän sepustuksen voi siis lukea jos aihe kiinnostaa.

Energiakriisi johti kansalliseen suuronnettomuuteen. Puhutaan rakennetuista taloista ennen vuotta 1960 ja sen jälkeen. Kaila viittasi rakennusliikkeiden ja alan lehtien yhteistyöhön, soraäänet ja vallalla olleita rakennustapoja kritisoineet artikkelit jäivät julkaisematta. Ja tänään maksamme kovaa hintaa julkisten rakennusten huonosta kunnosta, sekä monien puutalojen väärästä lisäeristämisestä.

Salaojat
"Olkoot salaojat tukossa. Nykyään salaojat tehdään vakiona, voi olla turhaa. Vesi pitää toki ohjata pois talolta mutta satavuotiaan hirsitalon perustuksiin on turha kajota. "Ei missään kivikirkoissa ole salaojia".

Vanhan talon ihanteellinen ilman kosteusprosentti on 58. "Siksi mummonmökissä on hyvä hengittää". Hengittävien rakenteiden tulee läpäistä myös vesipisarat, ts. kastua ja taas kuivua. Joka paikassa on näkymätöntä vesihöyryä joka on kaasua. Puun imemiskyky on uskomaton. Sahanpurussa ei ole kastepistettä. Kaila viittasi Norjan 500v. vanhoihin puutaloihin ja Japanin moninkertaisesti vanhempiin. 60-l. kehitetty höyrynsulkumuovi oli koneellisen ilmanvaihdon kaveri.

Tapettien hengittävyyden voi tarkistaa kastelemalla tapetin. Jos siihen jää märkä läntti se hengittää. Nykyisisssä tapeteissa lähes kaikissa on muoviruiskutus. Täysin muovittomaksi tapetiksi hän mainitsi Lim&Handtryck -merkin. (Kokeilin meidän seinissä oleviin Pihlgren&Ritoloihin vm. 2011, ja niihin jäi kyllä märkä läntti). Muovitapetit lisäävät pikkulasten riskiä sairastua astmaan ja yskään. Hän puhui mitokondiromyrkyistä, ja siitä että homeiden desinfiointi seinistä, tavaroista ym. on vaarallista.

Homeissa on kaksi puolta. Nykyihmiset ovat "rämiä" ja "talot huonossa kunnossa". Hyödylliset vastustuskyvyn edistäjät puuttuvat. "Puhtaus on puoli ruokaa, lika on toinen puoli".  Pahimmillaan sairastutaan monikemikaaliyliherkkyyteen kun ihminen menee rikki. Oireilu on todellista, aiheuttaja pitää korjata jotta keho ei enää reagoi. Nykyinen rakennustapa toimii teoriassa mutta on huono selviämään jos huolto on huonoa, tai tulee virheitä tai vahinkoja.

Talojen lämpövuoto kuuluu asiaan. Energiaa tarvitaan talon kuivana pitämiseen. Koneellinen ilmanvaihto on tarpeeton, jopa haitallinen. Sitä tarvitaan vain erityistiloihin kuten liesituuletin keittiöön. Painovoimainen ilmanvaihto on ilmaista. Pahimmillaan ikkunatuuletus kielletään, vaikka niin olisi hyvä tuulettaa. Kesän kuumalla ikkunat kiinni jotta yön viileys säilyy ja yöllä uutta ilmaa sisään.

Maakosteus
Kosteus nousee kellariin ja tuuletetaan pois. Betonissa tulee olla läpäisevä maali ja paras lattiaeriste on puurallit ja matto. "Antaa kastua kunhan antaa kuivua". Alapohjassa ilman tulee liikkua.

Tunkkainen ilma ja painovoimaisen ilmanvaihdon parantaminen
Kaila suositteli homekoiraa ja sen tinkimätöntä nenää. Yksi homeen paikka on piipun pohja, tästä syystä piipuissa tulisi olla hatut. Haisevia pintoja voi vaihtaa ja tuuletusta vahvistaa. Ongelman aiheuttaja tulisi löytää ja poistaa. "Seinäventtiili joka huoneeseen jossa on uuni". Venttiilit ovat hyvät ja tarpeelliset.

Kysyttiin että missä vaiheessa talon pelastamisessa tulisi lyödä hanskat tiskiin. Jos kyseessä on tunnearvoinen talo niin melkein raunioita voidaan korjata ja joskus puretaan hyväkuntoinen talo aivan turhaan. Omalle työlle ei pidä laskea hintaa.

Kaila mainitsi nykyisissä ilmansulkupapereissa käytettävän verkkovahvistetta joka on muovikalvoa. Tämä täyttää muovikalvon määräykset ja siten rakennusmääräykset. Rakennustuotteille saa antaa harhaanjohtavia nimiä. Paras paperi joka on varmasti muoviton on Paavo perinnepahvi.

Nykymääräyksissä ei huomioida lämmön varastoitumista. Periaatteessa tiiliseinän tulisi olla 2,5m paksu täyttääkseen vaatimukset, vaikka se ohuenakin varastoi lämpöä ja luovuttaa sitä edelleen.

Katto
Tuuletusraoksi riittää vähän pienempikin, "ilmalla on notkea selkä". Peltikaton alla tulee olla aluskate.

Kosteat tilat
"Suomessa hassu tapa kaataa vettä lattialle". Kaila viittasi suihkuihin ja märkätiloihin. Vettä roiskitaan liikaa ympäriinsä sen sijaan että voisi olla suihkukaapit. Ammekin olisi oikein hyvä. Ja tuttu lause lopuksi, "älä korjaa sellaista mikä ei ole rikki".

Oman talomme hankintalistan kärkeen nousevat seuraavaksi piipun hatut ja korvausilmaventtiilit.



tiistai 19. syyskuuta 2017

Satokirjanpitoa, osa 3.


Puolitoista viikkoa sitten keräsin paljon vihreää. Osa syötiin heti, ja osan päätin kuivata kotona pelleillä.


Tillin kukintoja ajattelin kuivattaa ja tehdä sitten tillillä maustettua öljyä.


Raa'at tomaatit keräsin kypsymään.


Valtavan kasan lehtikaalia pilkoin pellille.


Samoin mintut.


Ja loput tillit.


Ja kauhealla vaivalla silppusin satsin yrttimixiä. Ja miten kävi?


Vain jättimuovikassillinen timjamia selvisi, tein näteistä nipuista uudet verhot.


Ja loput kaikki menivät pahaksi. Osittain joku pelti onnistui, osittain joko väri lähti kokonaan tai lehdet tummuivat. Siitä harmistuneena nakkasin kaiken roskiin ja hiukan voivottelin.
Ja sitten mies (sienikärpäsen purema) osti kuivurin, ja keräsi kahdessa päivässä niin mahtavat sienisaaliit ettei enää harmitakaan. Jatkossa meillä kuivataan siis näin!




sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Satokirjanpitoa, osa 2.

Aivan älyttömän kiireisen ja työntäyteisen viikonlopun aikana piipahdin tietysti kasvimaalle katsomaan ketkä haluaisivat tällä kertaa mukaan matkaan. Ryhmäkuvassa hieno poseeraus.



Iloitsen valkosipuleista, itse kasvatetut ovat vaan niiin hyviä. Ja onhan se ihmeellistä että ne ovat lokakuusta asti kynsiään kasvatelleet. Vähän pieniksi jäivät minusta kuitenkin, ja noin 15 kappaletta keräsin. Muutaman annoin naapureille. Näitä pitää laittaa pitkä rivi tänä vuonna!


Punajuuria kilon verran.


Punaista pottua jonka nimi on nyt unohduksissa. Tätä jäi vielä kolmannes penkkiin.


Maistiaiseksi kolme isointa porkkanaa. Sen siitä saa kun unohtaa harventaa ajoissa. Saavat kasvaa kokoa vielä maassa. Kurkkuja tulee pari kerrallaan, saa nähdä riittääkö lämpö kasvattamaan vielä kaksi.


Jätin kaksi viikkoa sitten pienet kesäkurpitsat kasvattamaan kokoaan. Sen ne todella tekivät!


Yhtä tärkeää kuin minulle nämä omat vihannekset, on puolisolle kantarellipaikat, niitä ei voinut jättää kiertämättä! Näin on kyykkijän, kitkijän ja kuokkijan palkka lunastettu!

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Ensimmäinen iso remontti alkaa, hyvistä neuvoista lämmin kiitos!

Homman hoitaa perinnekorjaamiseen erikoistunut lähialueen firma. Tai yksi mies joka monistuu muutamaksi tarvittaessa. Ja suositukset saimme eräältä alan suositelluimmista. Rahat eivät kuitenkaan riitä imuautoon, joten purkuhommat hoidetaan itse. Ja nyt vähän yllättäen, edellisen urakan valmistuttua ajoissa, pitääkin purkaa heti nyt.

Ja kun asialla on kaksi noviisia, olis hyvät neuvot kalliit. Eli, mitenkäs me se sitten tehtäisiin?

Listat irti. Pistorasiat irti ja ylös. Uunin pelti irti. Sorkkaraudalla eka väli rikki ja lautoja ylös. Niitä ei tarvitse laittaa takaisin, ovat aika halpaa ja heppoista lautaa vaan ja saavat palvella vastedes aidan porttina. Ja sitten vaan purua pussiin. Ensin pussi kottikärryyn vai irtopurut kärryllä ulos ja siellä pussiin? Oviaukkoon muoviverho, vai meneekö se puru kaikkialle? 

Hyvä lukija, kerro parhaat vinkkisi ja kikkakolmosesi, kiitos!


E vaihtoi makkariin laudat, ei kuitenkaan uusinut koko rossia kun ei kokenut välttämättömäksi. Kaikki muut lattiat on uusittu kokonaan, tosin ei mitenkään priimasti, mutta uusittu kuitenkin. Ja tämä vanha makuuhuone on ainoa tila josta vaatteisiin jää tuoksua, ja se asia on syytä korjata. Onhan pihan puoleinen hirsi lepuutellut maassa kiinni jo jonkun tovin ja ottanut sieltä tietysti kosteaa. Aika samaan ulkonäköön pyritään, ja toiveena olisi operoida ulkoa ja alta käsin, jottei uusia tapetteja tarvitsisi repiä pois.


Ikkunoiden alla on aivan varmasti pehmeää, joten ulkorimoista kun napsii huonot palat pois ja sitä kautta vaihtaa alajuoksuja ja tarvittavia hirsiä paikkaa, niin josko se niin menisi...? Eniten pelottaa tietysti kaikki huonot uutiset, katsotaan miten käy.


Nyt huone näyttää askeettiselta joogasalilta ja toinen huone vastaavasti hmm, aika runsaalta!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Köyhän naisen lakkahillo

Vihreiden karviaisten sijaan meillä kasvaa punaisia. Mietin sopivaa käyttöä karviaisille ja kyllä, porkkanan kanssa toimii.  Tästä ei kyllä tullut maun puolesta nimensä mukaista, mutta hyvää kuitenkin.  Aineksia noin puolet ja puolet, sopivasti sokeria, keitetään, surrutetaan sauvasekoittimella ja purkkiin!




tiistai 22. elokuuta 2017

Satokirjanpitoa

Miltä kesän 2017 sato näyttää? Vuoden onnistujat ja ne joiden pitää vielä vähän petrata;


Tilliä tuli valtavat kasat, ja niinhän sitä siellä kasvaa vieläkin. Sen sijaan persiljaa saadaan kohta vasta ensimmäiset hyppyselliset...


Timo tykkäsi asua meillä, perunaa on nostettu kaikkiaan noin kolme kymmenen litran ämpärillistä. Mitä se onkaan kiloissa, en tiedä. Salaattia on omiksi tarpeiksi riittänyt hyvin. Lehtikaalin unohdin harventaa, aluksi syötiin harvennustaimia, varsinaisia lehtiä ei vielä lainkaan. Avomaankurkku päätti antaa meille kaksi nättiä kurkkua. Sienet ja metsämustikat ovat kuvassa hämäystä, niitä ei meillä kasva.


Timjamia on kahta tai kolmea lajiketta ja sitä riittäisi vaikka ravintolalle koko talveksi. Nipuissa kuivatut on kovin käteviä, niitä voi helposti murustaa ruokiin ja varret jäävät vain jäljelle. Minttu ja mäkimeirami eivät ole meillä toistaiseksi levahtaneet, aika vähän korjasin niistä satoa.


Aluksi vaikutti siltä että vadelma huilii tänä vuonna, mutta kyllä sitä saatiinkin kerättyä noin kahdeksan litraa.


Salottisipuli ei tainnut oikein tykätä savipedistään, vähän huononnäköisiä sipuleita nostin. En viitsinyt edes jättää kuivumaan vaan pilkoin pataan kaikki. Kesäkurpitsoita neljä, monta on vielä tulossa. Tykkään kerätä niitä aika pieninä, maku on silloin paras.


Näitä pottuja lajiteltiin vielä isoihin ja pieniin. Toinen lajike, söpö punainen peruna odottelee vielä nostoa.


Mustaherukka oli tämän vuoden yllättäjä. Kahtena aiempana satoa on tullut aika niukasti, ihan muutama litra vaan, ja ajattelin pensaiden jo ehtyneen. Ja nyt ne antoivat vähintään 15 litraa! Sen me keräsimme ja muutama litra jäi vielä puskiin. Mehua on viisi litraa pakkasessa ja marjoina muutama lisää. En jaksanut tehdä mehumäskistä mitään, siitä tuli vähän hukkaa.

Karviaisia sain talteen 3 litraa, siitä hillosta tuonnempana.