Sipulit, varastot, vällyt ja pellavariveet

Viikontakainen pitkä viikonloppu tuli tarpeeseen. Vielä kun parhaassa paikassa odotti lämmin sauna ja illallinen, sain vain nauttia! Ihana yhdistelmä verkkaisuutta ja puuhaspurtteja. Saimme piharakennuksen kuntoon. Enää se ei ole remonttivarasto vaan tuttu kummallinen, kylmä, ränsistynyt ja romanttinen, ehkä vähän kasarihenkinen saunan vilvoittelutila. Kaikki piha-asiat löysivät paikkansa puolestaan vanhasta kanalasta.

Sain tiivistettyä ikkunat, putsattua puuhellan, sekä kukkasipulit maahan. Sieniä, hyvä kirja, punaviiniä, verkkaisia radio-ohjelmia, melkein enemmän kuin olisi kuvitellut kolmeen ja puoleen päivään mahtuvan. Porkkanat maasta, lehtikaalit ja purjot, pihan haravointia ja puukuormia.

Ja kreivin aikaan, kun saimme kaiken tehtyä, lumi tuli sopivasti kuorruttamaan koko komeuden! (siitä ei nyt sitten olekaan kuvaa). Taas käy mielessä haaveeni riistakamerasta jotta voisin kesken arkisten päivieni klikata itseni hetkeksi tuohon kummalliseen ajanpysäyttämään maailmaan.

Satokirjanpitoa, osa 3.

Puolitoista viikkoa sitten keräsin paljon vihreää. Osa syötiin heti, ja osan päätin kuivata kotona pelleillä.

Tillin kukintoja ajattelin kuivattaa ja tehdä sitten tillillä maustettua öljyä.

Raa'at tomaatit keräsin kypsymään.

Valtavan kasan lehtikaalia pilkoin pellille.

Samoin mintut.

Ja loput tillit.

Ja kauhealla vaivalla silppusin satsin yrttimixiä. Ja miten kävi?

Vain jättimuovikassillinen timjamia selvisi, tein näteistä nipuista uudet verhot.

Ja loput kaikki menivät pahaksi. Osittain joku pelti onnistui, osittain joko väri lähti kokonaan tai lehdet tummuivat. Siitä harmistuneena nakkasin kaiken roskiin ja hiukan voivottelin.

Ja sitten mies (sienikärpäsen purema) osti kuivurin, ja keräsi kahdessa päivässä niin mahtavat sienisaaliit ettei enää harmitakaan. Jatkossa meillä kuivataan siis näin!

Satokirjanpitoa, osa 2.

Aivan älyttömän kiireisen ja työntäyteisen viikonlopun aikana piipahdin tietysti kasvimaalle katsomaan ketkä haluaisivat tällä kertaa mukaan matkaan. Ryhmäkuvassa hieno poseeraus.

Iloitsen valkosipuleista, itse kasvatetut ovat vaan niiin hyviä. Ja onhan se ihmeellistä että ne ovat lokakuusta asti kynsiään kasvatelleet. Vähän pieniksi jäivät minusta kuitenkin, ja noin 15 kappaletta keräsin. Muutaman annoin naapureille. Näitä pitää laittaa pitkä rivi tänä vuonna!

Punajuuria kilon verran.

Punaista pottua jonka nimi on nyt unohduksissa. Tätä jäi vielä kolmannes penkkiin.

Maistiaiseksi kolme isointa porkkanaa. Sen siitä saa kun unohtaa harventaa ajoissa. Saavat kasvaa kokoa vielä maassa. Kurkkuja tulee pari kerrallaan, saa nähdä riittääkö lämpö kasvattamaan vielä kaksi.

Jätin kaksi viikkoa sitten pienet kesäkurpitsat kasvattamaan kokoaan. Sen ne todella tekivät!

Yhtä tärkeää kuin minulle nämä omat vihannekset, on puolisolle kantarellipaikat, niitä ei voinut jättää kiertämättä! Näin on kyykkijän, kitkijän ja kuokkijan palkka lunastettu!

Syksyn viimeiset

Auringonpilkahdukset ja vihreä ruoho,

viinisuolaheinät ja maa-artisokat. Nyt en kestä ollenkaan etten pääse katsomaan onko ensilumi jo satanut.  Alkaa uusi hissuttelu-tossuttelu-lämmittelykausi. Arvon putket ja patterit ja ikkunanpielet, pysykää hyvänä.

Hushållspiikkausta

Tämän mainion naulasetin olen ostanut ensimmäiseen yhteiseen kotiimme kauan sitten huutokaupasta. Aina se roikkui mukana muutoissa ja kirppiskarsinnoissa. Joitain tavaroita ehkä pitää intuitiivisesti tallessa, sitä tiettyä tarkoitusta odottaessa. Niinkuin vaikka mökin bakeliittipäisiä aterimia. Aina se nippu oli vähän tiellä eikä niitä voi pestä astianpesukoneessa. Ja kuinka ne sopiikaan Tuomelaan. Samoin nämä, kuin nakutettu. Kuvaamaan ryhdyin, kun tiputin koko boxin lattialle, ja sain järjestettyä naulalokerikot kun ensin olin niitä nyppinyt matolta ja lattianraoista. En tiedä tarkkaan materiaaleja tai kunkin naulan käyttötarkoitusta, mutta varsin viehättäviä ne minusta ovat. Nyt sain muutamat odottavat jutut naputeltua.

Uusi parkkipaikka

On monenlaisia vieraita. Kaikki ihania ja erityisiä ja omanlaisiaan. Useimmiten keskitytään viihtymiseen ja rentoutumiseen, kaikenlaisiin päivityksiin ja olemiseen. On sun ja mun vieraita, on perheitä, lapsivieraita, nais-, ja miesporukoita. Kaikki lähipiirin ihmiset ja vähän enemmänkin on jo totutettu Tuomelassa oloon.

Ja sitten on sellainen vieras jonka sain matkaan, joka aivan aidon vakuuttavasti rakastaa kaikenlaista fyysistä puurtamista. Ehdimme toki olla ja saunoa ja syödä ja jutella kaikesta tärkeästä ja vähän vähemmän tärkeästäkin. Mutta samalla, samalla kun kirimme kiinni kiireisiä kuukausia, tiivistimme ikkunat, hän erityisen huolella, korjaillen perässä munkin jälkiäni, teimme valtavan ja ei niin mieluisan pihahomman.

Uusi parkkipaikka oli odottanut soraa jo jonkun tovin. Pitkään viimeisin vuosi sitten rouhittu nurkka oli paljaana. Elokuussa kitkin kaiken siinä kasvavan ja varmaan kuukauden suodatinkankaat odottivat kuormaansa. Me lapioimme, hän reippaammin kun minä, 2,5 tonnia soraa. Ja vielä niin huolella että lankulla ja vatupassilla katsottiin kaadot kuntoon.

Että nyt on. Aika vaaleaa soraa, vähän niinkun karibian hiekalle ajaisi...

Tämä nimettiin Avec parkkikseksi. Kahta autoa ei rinnakkain saa mahtumaan, yhdellä voi tehdä haluamansa asettelun, ja jos tarvitaan paikka toiselle, se mahtuu vähän niinkuin toiseen suuntaan kallelleen ja kainaloon.

Viimeinen kukkakimppu ja kynttilöiden kulta-aika

Maanantai-ilta. Jätekuorma check, haravointi samoin. Soraa tilattu 2,5 tonnia parkkipaikkaan. Kauppareissua, saunaa, ruokaa, tulia ja paljon kynttilöitä. Aamulla ajetaan töihin.

Meidän poika sai valita keväällä minkä kokoisen puuarkun tekee. Moni teki korurasian kokoisia, hän teki suurimman mahdollisen. Nyt meillä on hieno puinen vilttiarkku. Ja samanvärinen avainnaulakko. 

Kolmen kohdan viikonloppu, kolmistaan.

Haaveiluosio:
Istuttiin taukokaljat kädessä, siirrettiin tuolit aurinkoon ja katsottiin kun pienet ötökät lenteli laskevassa auringossa. Iso amiraaliperhonen näyttäytyi. Luontodokkarin huipensi auringon siilaamat seitit, muutoin aivan näkymättömät, siellä täällä kukasta kukkaan lassotettuna. Kasvihuoneen paikka on nyt päätetty.

Superteho-osio:
Uusi pelto käännetty, leikittiin uudisraivaajia. Parit kasvilavat purettu sen tieltä. Muut lavat siivottu. Talvivalkosipulit istutettu. Kynnet meni täsmälleen, itusilmuja jaksoin latoa yksitellen kymmenen riviä, loput freetylellä mullan sekaan. Kukkapenkki viimeisen kerran kitketty, nurmikko ajettu. Sulanapitokaapelit putkiin laitettu päälle. Liiterin jääkaappi sulatettu. Lattiat mopattu ja talvimatot aseteltu. Pienet pelargoniavauvat siirretty sisään.

Yhdessäolo-osio:
Naapurin kanssa juteltu. Perheen kanssa ulkoruokintaa, taidemuseovisiitti, karkkia. Letut korkkasi puuhellakauden. Yksi keräsi kukkia, toinen katsoi monta Star Wars elokuvaa, kolmas maalasi. Erikseen mutta yhdessä kuitenkin.

Olo on fulfilled. Kiitos vanha rouva Tuomela!

Tuomela 1-v.

Meidän kautemme tämän vanhan mummon elämässä alkoi tasan vuosi sitten. Ajoin pojan kanssa auto täynnä tavaraa äitienpäivänä 2015 pihaan ja etsimme avaimet löylykauhan alta saunasta. En olisi uskonutkaan kuinka kaikki fokus vuoden aikana voikaan olla paikassa josta on jo tullut niin kovin tärkeä. Kuvista huomaa että remppaaminen on vähemmän tärkeää ja vapaa-aika ja tunnelmointi ensisijaista. Kyllä kannatti, vaikka välillä tuntuu ettei mistään mitään tajuta ja että paljon on kaupunkilaisilla opittavaa. Mutta kyllä sitä oppiikin, ehkä vielä niitä remppahommiakin. Ihan kauhean monta kuvaa, mutta koko vuosi kerralla. Kiitos!