Keltainen toukokuu

Vaikka tekee ja tekee, puuhaa ja punkee kaiken valveillaoloaikansa, ei toki ihan mutta melkein, saa vain melkein kaiken tarvittavan tehtyä. Ihanan harvinainen toukokuinen helle löi tahtia, silmut aukeilivat kilpaa toistensa kanssa ja tulppaanit päättivät kirittää ehtiäkseen äitienpäiväksi auki.

Viime kesältä jäi puitteet maalaamatta, ja nyt pitkän poutajakson alettua oli sen aika. Pesin pilkuttuneen vanhan maalipinnan puhtaaksi, annoin kuivua ja maalasin karmit, pielet ja kulmat Sateenkaarivärin petroliöljymaalilla. 

Kukkapenkit on nyt kaikki putsattu. Lähiheppatilalta haettiin palanutta lantaa ja levitettiin suurin osa pottupeltoon. Osa jäi kukkamullan ja bokashimullan kanssa sekoitettavaksi ja perennapenkkeihin levitettäväksi.

Syreenimaja tarjosi ihanan taukopaikan ja sai kuorikatetta juuristolleen.

Puutarhamultaa lisättiin kasvulaatikoihin ja umpikasteltuun multaan sain siemenet kylvettyä. Vasta kun meni porkkanat ja punajuuret vierekkäin, luin etteivät ne sovi pariksi. Harmi, katsotaan miten käy. Vähän pussinloppuja kukkapenkkiin myös.

Piharakennus sai talven pölyt harteiltaan ja mikä ihaninta, saatiin mitattua ja tilattua tarpeet AITAAN! Viimein haaveilemani projekti starttaa, saadaan suojainen oma puutarhapläntti, jossa koiraa voi pitää vapaana, taajamassa kun ollaan.

Kaikki vinkit aidanrakennuksen suhteen otan ilolla vastaan!

Lattiaremontti, osa 5.

Kun lattia valmistui, piti vain istua ja ihmetellä. Tuntui valtavan hyvältä! Kun oli vain viikonloppu aikaa, aloimme heti hommiin. Sellakalla joka ikinen oksakohta peittoon, sitten ensimmäinen kerros öljymaalia. Lattiamaaleja ei ollukaan ihan helppo valita. Sanotaan että on ok ettei lattian maali hengitä, että sen on syytäkin olla tiivis sisäpuolelta. Ajattelin että on hassua tehdä kaikki muut kerrokset hengittäviksi ja laittaa sitten muovimaali päälle. Jopa ilmansulkupaperissa on kuulemma muovikalvo välissä, tarkkana saa olla tuotteita tutkiessa. Paavo perinnepahvi on ilmeisesti ainoa täysin muoviton paperi, sitä ostimme siis.

Maaleista olin jo valitsemassa Uulaa, kunnes jostain luin senkin syöneen vaikka mitä. Meidän valintamme oli Albäckin öljymaali jonka ainoa ylimääräinen ainesosa pellavaöljyn ja pigmentin lisäksi oli pieni tuubillinen tummaa kuivumista nopeuttavaa jauhetta.

Hierominen on hyvä kuvaava sana pellavaöljymaalin levittämiseen. Aloitin viimeisestä nurkasta, laitoin muutamia täppiä maalia siveltimellä, ja hieroin, hiersin ja hinkutin kiinni. Maalia pitää käyttää niin säästeliäästi kuin suinkin. Käytin kahta laadukasta sivellintä. Niissä ei kannata säästää vaan ostaa oikeasti laadukkaat siveltimet. Toisella hankasin, toisella tasoitin ja vedin maalin samansuuntaiseksi lautojen kanssa.

Sitten vaan ihmeteltiin ja odoteltiin maalin kuivumista. Kun se oli kosketuskuiva, kahden vuorokauden kuivumisen jälkeen, maalasin toisen kerroksen samoin kun ensimmäisen, hyvin ohuena kerroksena, mutta hieman helpommin levittyvänä. Nyt lattia sai kuivua kaksi viikkoa ennen kuin siihen laitettiin mitään patteria painavampaa päälle. Lattia jäi noin kymmenen senttiä matalammaksi kuin ennen. Tämän huomaa sähköjohdoista jotka ennen kulkivat listan yläreunassa. Sain samalla tapetilla paikattua tosi siististi tyhjät kohdat, ja suurin osa jää joka tapauksessa kalusteiden taakse näkymättömiin.