Ai niin, kaikkein tärkein uutinen!

Lattiaremontin valmistumisen jälkeen talosta ei ole löytynyt yhden yhtä hiiren papanaa. EI YHTÄKÄÄN!

Pääsivätkö ne siis sisään viemärin läpiviennistä, makuuhuoneen ja keittiön seinän/alapohjan vaiheilta?

Onko tämä vain hyvää tuuria, päättivätkö vain olla kakkimatta, käyvät hiiviskelemässä jälkiä jättämättä?

Tontilla niitä on, siitä ei ole pelkoa, joka kerran saunasta löytyy monen saippuannakertajan jätökset.

Yhtä kaikki, tästä iloitsemme!

Putket, putket!

Jo ennen kovia pakkasia, pari viikkoa sitten meille kävi näin;
Keittiön viemäri vaikutti tukkeutuneen ja sitä myöden todennäköisesti jäätyneen ainakin tukoskohdasta. Viemäri oli vetänyt huonohkosti, mutta sille ei oltu tehty mitään. Kunnes hajulukosta seuraava pultti falskasi ja päästi vettä pesukomuuttiin, ja vähän myös lattialle, onneksi vain vähän.

Viikon verran elimme veden suhteen nuukasti, kaikki käytetty vesi piti kaataa laskiämpäriin, ja jokainen laskiämpäri piti kiikuttaa kauimmaisen puskan toiselle puolelle. Opin valuttamaan vettä huomattavasti vähemmän ja pienemmällä paineella sekä pesemään hampaani puolikkaalla kahvikupillisella.

Putkimiestä ei meinannut saada paikalle viikonloppuna ja lueskelin vinkkejä asian selvittämiseksi. Mietimme annammeko asian olla kevään tuloon saakka, vai kokeilemmeko omin konstein. No, ostin neljä metriä letkua ja keitin ison kattilallisen vettä jonne kaadoin paketillisen merisuolaa. Imaisu putken päästä, (varovasti), ja aloin syöttämään putkea viemäriin. Jossain kohtaa matka tyssäsi ja pariin otteeseen tuupittuani tukos aukesi. Hurraa!

Palovaaran vuoksi ulkoiset lämmittämiset ovat vähän vaarallisia, siksi valitsin sisäisen :). Enkä tietysti päässyt alapohjaan viemäriputken äärelle millään muulla konstilla.

No sitten, ajateltuamme kaiken olevan kunnossa availimme taas talon lukkoja ja huomasimme aika kriittisen sulakkeen palaneen. Sen, joka lämmittää ulkovaraston pakkasvahtia jotta vesimittari pysyy kunnossa eristetyn jääkaapin sisällä saunan hirsiseinien suojissa. Onneksi emme tulleet päivääkään myöhemmin, sillä vesimittarin viereinen lämpömittari näytti nippanappa yhtä lämpöastetta.

Nyt hirmupakkasten alettua suljimme vesihanat, ja päätimme törsäillä sähkölaskun suhteen kääntämällä patterit kuumemmalle. Emme osanneet tyhjentää putkistoon jäänyttä vettä, mutta se lienee ok, onhan kaikkialla sulanapitokaapelit. Jännityksellä odottelemme seuraavaa visiittiä, kummat voittivat, kaupunkilaismökkeilijät vai luonnonlait.

Mitä lattiaremontti maksoi?

Useimpia urakkaan ryhtyviä kiinnostaa tietysti raha. Ne jotka osaavat tehdä itse, ovat onnellisessa asemassa, me muut punnitsemme vaihtoehtoja ja kilpailutamme tekijöitä.

Meille kaikkein tärkeintä oli se, että tekijä tekee homman loppuun, käyttää vanhoille taloille soveltuvia materiaaleja ja tekniikoita, on henkilö johon luotamme, ja joka voi tehdä päätöksiä myös puolestamme. Umpitäysi varauskalenteri toimi myös suosituksena. Tässä eriteltynä kustannukset;

Tili paikalliseen rakennustarvikeliikkeeseen, lasku 1140€
Itse hankkimamme erikoismateriaalit 290€
Tekijän materiaalihankinnat 700€
Tekijän työ 65h x 45€ 2925€
Roskien roudaus, kaksi erillistä keikkaa sekä jätemaksut 264€

Lattian lisäksi meidän käyttöömme jäi valikoima tarvikkeita kottikärryistä remonttivaloon.

Koko homma maksoi yhteensä 5319€. Tästä summasta saa työn osuudesta sitten aikanaan kotitalousvähennyksen.

Kamalan kallista joku osaava ajattelee, minä ajattelen että ihanaa kun meni hyvin, ja voimme olla lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä! Siis, luota intuitioon ja okei, vähän järkeenkin, älä säästele siinä missä et voi. (Osta tekijälle välipalaa, työ sujuu sutjakkaammin, ehkä?). Nyt iloitsemme tästä ja odottelemme rauhassa että on taas rahaa johonkin seuraavista monista urakoista.

Ponttilaudoissa ei aluksi ole rakoja lainkaan, ja vähän harmittelin ettemme löytäneet mistään kunnon lattialankkuja. Nyt muutaman kuukauden jälkeen puun edelleen kuivuessa rakoja kuitenkin alkaa näkymään,

Lattiaremontti, osa 5.

Kun lattia valmistui, piti vain istua ja ihmetellä. Tuntui valtavan hyvältä! Kun oli vain viikonloppu aikaa, aloimme heti hommiin. Sellakalla joka ikinen oksakohta peittoon, sitten ensimmäinen kerros öljymaalia. Lattiamaaleja ei ollukaan ihan helppo valita. Sanotaan että on ok ettei lattian maali hengitä, että sen on syytäkin olla tiivis sisäpuolelta. Ajattelin että on hassua tehdä kaikki muut kerrokset hengittäviksi ja laittaa sitten muovimaali päälle. Jopa ilmansulkupaperissa on kuulemma muovikalvo välissä, tarkkana saa olla tuotteita tutkiessa. Paavo perinnepahvi on ilmeisesti ainoa täysin muoviton paperi, sitä ostimme siis.

Maaleista olin jo valitsemassa Uulaa, kunnes jostain luin senkin syöneen vaikka mitä. Meidän valintamme oli Albäckin öljymaali jonka ainoa ylimääräinen ainesosa pellavaöljyn ja pigmentin lisäksi oli pieni tuubillinen tummaa kuivumista nopeuttavaa jauhetta.

Hierominen on hyvä kuvaava sana pellavaöljymaalin levittämiseen. Aloitin viimeisestä nurkasta, laitoin muutamia täppiä maalia siveltimellä, ja hieroin, hiersin ja hinkutin kiinni. Maalia pitää käyttää niin säästeliäästi kuin suinkin. Käytin kahta laadukasta sivellintä. Niissä ei kannata säästää vaan ostaa oikeasti laadukkaat siveltimet. Toisella hankasin, toisella tasoitin ja vedin maalin samansuuntaiseksi lautojen kanssa.

Sitten vaan ihmeteltiin ja odoteltiin maalin kuivumista. Kun se oli kosketuskuiva, kahden vuorokauden kuivumisen jälkeen, maalasin toisen kerroksen samoin kun ensimmäisen, hyvin ohuena kerroksena, mutta hieman helpommin levittyvänä. Nyt lattia sai kuivua kaksi viikkoa ennen kuin siihen laitettiin mitään patteria painavampaa päälle. Lattia jäi noin kymmenen senttiä matalammaksi kuin ennen. Tämän huomaa sähköjohdoista jotka ennen kulkivat listan yläreunassa. Sain samalla tapetilla paikattua tosi siististi tyhjät kohdat, ja suurin osa jää joka tapauksessa kalusteiden taakse näkymättömiin.

Lattiaremontti, osa 4.

Jännitin kuin mikäkin meilejä ja tekstiviestejä. Työmies lupasi koosteen aina viikon lopuksi, ja yritin parhaani olla hätyyttämättä aina välillä. Hän kyseli tarkennuksia materiaaleista tai toiveistamme, ja samaan syssyyn ujutin aina kysymyksen tai pari, ja koitin pummata mielipiteitänsä.

Hirret eivät ole missään parhaassa mahdollisessa kunnossa, laho- ja hyönteisvaurioita löytyi. Liekö sitten ollut toivoton urakka vai ei, hirsivaihtoja ei lähdetty tekemään. Toisaalta ne eivät olleet puhkilahoja, vaan lovetuksilla mentiin. Tukipuutkin saatiin hyvin pysymään rungossa kiinni. Sen puoleen hyvä siis. Hänellä oli myös hyvä huumorintaju, yhden raportin perään hän lisäsi tämän meidän kuistille roikkumaan jääneen kesäkatos -kiinnikkeen sanoilla "Ihan näin toivoton tapaus teidän mökki ei ole".

Se mikä aiheutti huolta ja mietityttää vieläkin, on se, että piippu ja uuni on muurattu  kahden hirren varaan jotka ovat joskus romahtaneet, ja piippu on rakennettu vain katonrajasta ylöspäin uudestaan. Eli porinmatin perustus on vähän miten kuten, ja niin se sai nyt jäädä.  Ei voi mitään. 

Remonttibudjettia ei nyt voitu kasvattaa koko piipun purkamisella ja uudelleen muuraamisella, vaikka se olisi ehkä ollut viisasta. Lattiakannattimet vain katkaistiin ja jätettiin silleen. Joskus avataan eteisen kautta kun se pitää rakentaa uudelleen. Tai sitten kun pystytään tekemään kuisti uudelleen.  Tämä osin sai mieleni matalaksi, kunnes lohduttelin vanhan mummon iällä, on notkuvat lonkat ja osin uudet proteesit, mutta nuoren veroiseksi ei enää ole asiaa, eihän se sama mummeli olisi silloin.

No, rossin pohja on nyt sitten rakennettu vieri viereen asetelluista laudoista, sitten päällä on bitumipaperi, ekovillaa ja ekovillalevyä ja päällä Paavo perinnepaperi.

Kaiken jännittämisen ja murehtimisen jälkeen tämä näky oli riemastuttava! Käveltiin sukkasillaan, käveltiin paljain jaloin, istuttiin ja maattiin. Mistään ei vedä, mistään ei notku, luulisi mummelinkin olevan iloissaan keveämmistä ja uusista alusista.

Lattiaremontti, osa 3.

Kun olimme saaneet lattian niin hyvin puertuksi kun vain osasimme ja ehdimme, jätimme avaimet tontille remonttimiehen löydettäväksi, alkoi kova jännittäminen siitä mikä on huoneen "tuomio" ja kuinka urakka tulisi etenemään. Olisi ollut hyvä olla vielä päivä aikaa tyhjentää pohjaa, se olisi voitu kaapia puhtaammaksikin. Otin myös tapettinäytteitä talteen.

Vaikka tontti on savimaan ja moreenin sekoitusta, on talo selvästi rakennettu suurien kivien päälle. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, ettei pohjaa voi madaltaa kauhean paljoa, toisaalta ihan hyvä että lujaa on. Pohja oli myös varsin kuivaa kuten kuvista näkee. Lahoa oli paljon.

Lattian pohjapuut kulkivat kynnyksen ali muihin huoneisiin. Emme tehneet niille mitään, vaan jätimme remppamiehen arvioitavaksi tilanteen. Jätimme myös hienon pinon lautaa tikastelineelle muovin alle. Ja keittiöön tietysti välipalakorin pikkupurtavaa, ja jääkaappiin vissyä. (Paremman työfiiliksen toivossa tietysti!)