Kiivasta ja kiihkeää

on kasvu tällä hetkellä. Luulisi että ihan kipeää tekee kun kasvien pitää venyä loputtomasti yhden päivänkin aikana. Yhtäkkiä ne työt mille ajattelin varata aikaa kesäkuun alussa, onkin pakko tehdä NYT. Esimerkiksi ilman kastelua tällä kuivuudella moni kupsahtaa vaikka kuinka toivoisi että luonnon tahti riittää.

Tänä viikonloppuna ei olisi ollut aikaa, mutta pakko (erittäin positiivinen sellainen) sai ajamaan edestakaisin siten että tehokasta työaikaa jäi tontilla kuusituntinen.

Mitäkö tein, no:

* Pikakierroksen nuuskutteluineen.

* Takapihan kasvulavojen tarkastuksen. Varovainen pelokas kurkkaus hallaharson alle, ihania pieniä alkuja rivissä. Ajatella, märkään multaan kylvetyt siemenet selvisivät helleviikosta kokonaan ilman vettä hallaharson alla! Ainakin lehtikaali, salaatit, punajuuri ja porkkanat ja tilli. Persilja ei ollut vielä noussut, liekö hitaampi vai ottanut nokkiinsa.

* Uuden trimmerin koettelun. Koko tontin kaikki reunat, toivottomat heinäalueet sekä tulevan aidan alue työskentelytiloineen. Koko tuplarullallinen siihen sitä siimaa menikin.

* Annalan taimien istutamisen.

* Pidin pienen tauon syreenimajassa, taateleita ja lakritsajauhoa.

*Kitkin pahimmat silmiin osuvat rikat pois.

* Otin vastaan ystävälllisen naapurin tarjouksen käyttää vesiletkuaan. Pellon ja viljelysalueiden perusteellinen kastelu.

* Esittelin tiluksia naapureille jotka piipahtivat tontilla.

*Toiselle pihaan tupsahtaneelle naapurille esittelin tulppaaneja.

* Söin tonnikalaa suoraan purkista.

* Pumppasin vettä ja hoidin etupihan kaiken kastelun.

* Kuvauskierroksen ja uusintanuuhkuttelun.

Ja lopuksi aina:

* Piha siistiksi, ovet lukkoon.

* Kotikukkakimpun kerääminen.

* Heippakierros.

Keltainen toukokuu

Vaikka tekee ja tekee, puuhaa ja punkee kaiken valveillaoloaikansa, ei toki ihan mutta melkein, saa vain melkein kaiken tarvittavan tehtyä. Ihanan harvinainen toukokuinen helle löi tahtia, silmut aukeilivat kilpaa toistensa kanssa ja tulppaanit päättivät kirittää ehtiäkseen äitienpäiväksi auki.

Viime kesältä jäi puitteet maalaamatta, ja nyt pitkän poutajakson alettua oli sen aika. Pesin pilkuttuneen vanhan maalipinnan puhtaaksi, annoin kuivua ja maalasin karmit, pielet ja kulmat Sateenkaarivärin petroliöljymaalilla. 

Kukkapenkit on nyt kaikki putsattu. Lähiheppatilalta haettiin palanutta lantaa ja levitettiin suurin osa pottupeltoon. Osa jäi kukkamullan ja bokashimullan kanssa sekoitettavaksi ja perennapenkkeihin levitettäväksi.

Syreenimaja tarjosi ihanan taukopaikan ja sai kuorikatetta juuristolleen.

Puutarhamultaa lisättiin kasvulaatikoihin ja umpikasteltuun multaan sain siemenet kylvettyä. Vasta kun meni porkkanat ja punajuuret vierekkäin, luin etteivät ne sovi pariksi. Harmi, katsotaan miten käy. Vähän pussinloppuja kukkapenkkiin myös.

Piharakennus sai talven pölyt harteiltaan ja mikä ihaninta, saatiin mitattua ja tilattua tarpeet AITAAN! Viimein haaveilemani projekti starttaa, saadaan suojainen oma puutarhapläntti, jossa koiraa voi pitää vapaana, taajamassa kun ollaan.

Kaikki vinkit aidanrakennuksen suhteen otan ilolla vastaan!