sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Sen sijaan



Ei tullut tiivistettyä ikkunoita, ei. Tuntuikin isolta urakalla ja vähän epäröin avaisinko kaikki pokat väliin päästäkseni. Ja ehkä sitä pellavarivettä pitäisi kuitenkin ostaa. Sen sijaan neuloin puuvillaisen tiskirätin.


Ja poimin viimeiset kriikunat ja join kriikuna-omenamehua.


Ja paistoin lettuja puuhellalla.


 Syyään eka ja vika ja aina siinä välissä.


Jo pari viikkoa on tämä homma ollut mielessä. Siivosin villiintyneen yrttipenkin jossa oli vain muutama ilmasipuli. Siippa käänsi maan ja minä siirsin tontilla pitkin poimin sijainneet mintut, mäkimeiramin, timjamin ja ruohosipulit. Maassa olikin pieniä valkosipulin sipuleita, istutin uudelleen, ja tilaa jäi villirucolalle ja myöhemmin maahan istutettaville talvivalkosipuleille.




Syksyä, syksyä!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Hilloviikonloppu

Viikko oli aika hektinen. Koira söi neljä pikkupaketillista rusinoita ja vietti kaksi vuorokautta sairaalassa nesteytyksestä munuaisvaurioriskin minimoimiseksi. Me murehdimme sitä tietenkin, ja sitä miten pääsemme mielenilmauspäivänä mökille. Onneksi asia ratkesi vapaapäivänä kaikkien osalta, ja koira haettiin ennen lähtöä matkaan mukaan. Oli se vähän loukkaantuneen oloinen pari päivää ja pysytteli lähellä. Ettei ne tyypit vaan tule enää hakemaan siihen kamalaan paikkaan. Jatkamme siis eloa ruokarosvokoiran kanssa.

Minä, nuorempi rouva sain sielun ja ruumiin voitelua hoitamalla kolmen jäteasemareissun risusavotan. On mieletön olo kun hiki valuu niin että silmiä kirvelee. Arkihuoleni kaikki heitin jos niitä joku nyt oli. Palkaksi tuli hieno multamanikyyri hanskojenkin läpi.


Lauantaina tyhjensimme omput ja kriikunat, ja hillo-, mehu-,&  liköörisouvi sai alkaa. Ah, oma sato, ah! (Rohkaisen itseäni istuessani junassa valtava laukullinen omenaa ja kriikunaa vielä jaloissani.)




Hämärä kuva vastavaloon, mutta siinä ne nyt on. Omena-kaneli marmeladia, omenahilloa, kriikunahilloa, mehuja ja kriikunalikööriä tekeytymässä. (Ensimmäistä kertaa ostin litran leijonapullon). Kotona ajattelin tehdä vielä tuoresoseita pakkaseen. 


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Tankattu on

hyvää oloa ja ystävyyttä. Kolme naista, yksi vuorokausi, todella paljon asiaa. Samalla keitin neljä litraa omenamehua mehumaijassa. Miksei kukaan sanonut, että siinä menisi 12 tuntia!!! Omenat puolikkaina ja huuhdottuina pataan, ja Maija sai porista yksinään liiterissä. Hyvä että oli seuraa ja syytä parantaa maailmaa, palkaksi mainiota mehua, varsinkin vissyn kanssa lantrattuna. (Proseccon kyytipoikana).

Ajateltiin ottaa iisisti, ja selvitä vähällä vaivalla, mutta saatiin kuitenkin keksittyä käyttöä miltei kaikille astioille, joten sunnuntaina oli tiskien tiskit. Mikäs siinä, iltapäivän auringossa, päiväsaunan jälkeen.

Toim. Huom! Seuraavan viikonlopun battle puuhella vs. halpis irtoliesi kylmässä liiterissä 6-0. Nyt vasta tajusin kuinka paljon mehumaija otollisissa olosuhteissa antaa, ja miltä sen mäskin kuuluu näyttää. Eikä mennyt kauaa...oppia ikä kaikki! Ja sekin että kun iki-ihana puuhella on saatu nyt käyttöön, se todella on aivan mieletön! Sähköhella, sekin söpö kuin mikä, saa keittiön vesihöyryyn, ja saakin olla jatkossakin lähinnä kesäkäytössä, uunia lukuunottamatta. Ei se sitten kuitenkaan ole kummoinen homma laittaa tulet. Palkaksi saa ruoan, lämpimän huoneen sekä tiskiveden, kolme yhden hinnalla!






Juuri eilinen illallinen ja nämä kuvan överikanavoileivät olivat juuri parasta. Vieläkin satoa riittää maasta, ja yrttikombo sopii kaikkiin marinadeihin, salaatteihin, vaikka pelkästään popsittavaksi. Tällä kertaa joka haarukalliseen uutta makua toivat pikkuhippuset persiljaa, mäkimeiramia, minttua ja korianteria. Nam!


Mitäs sitä muuta kuin että elämälle kiitos!

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Plants and plans



On uuden  Pinterest kansioni nimi. Halusin nähdä kerralla kaikki nykyiset ja tulevat Tuomelan kasvit.   Aika hempukkaa on! Jää nähtäväksi kuinka moni menestyy edes kukkimaan asti, ja kun kukkivat eriaikaisesti, kombot vaihtelevat. Koosteesta puuttuu vielä sipulikasvit, joista osan saan pian Amsterdamin tuliaisina. Ja osa penkeistäkään ei tietysti ole vielä olemassa...mutta sehän ei menoa haittaa.







sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Prinsessa Ruusunen

oli vanha rouva viisitoista vuotiaana, sata vuotta sitten, vaipuessaan uneen... Tänään aamusumussa siltä näytti. Rehottavien ruusupuskien keskellä saareke jossa aika on pysähtynyt. Nukkuessaan on maailma ja maisema muuttunut toiseksi. Jos vielä hetken jaksaisi, vanhuuden päiviä köllöttää.


Keskellä oleva vihreä saari on Tuomela.



Liiterillä on kova hinku kuviin mukaan. Sieltä takaa se kurkkaa ja kurkottaa.


Aamukahvin kanssa hetken köllötys, yhdessä rouvan kanssa, kiireettä. Syksyn hidastelu alkoi nyt. Kynttilöitä, käsitöitä, ristinollaa.