Viisi ihanaa lomapäivää

Ja haikea olo heti kotiin palatessa. Me yritämme siivota aina mahdollisimman hyvin, jotta mökki on kuosissa ja sinne on mukava palata. Imuroidaan, mopataan ja päälle pienet tulet, jotta kosteus haihtuu. Pakkaset tulivat Joulun aurinko&kurakelicoctailin päälle, ja pieni lumipeite päälle. Kävimme metsäretkellä ja tuuletimme matot ja petivaatteet.

Puut on lopussa, täytyy tilata uusi kuorma, ilman ei pärjätä. Hassua miten oppii uusia asioita, esim. pino- tai heittomoteista, haloista ylipäätään, jopa uuneista ja tulipesistä, vaikka aika noviiseja vielä ollaan. Mutta että vaikka minä uskallan ihan hyvin yksikseni olla ja tehdä kaiken mitä tarve vaatii.

En lukenut kirjoja, katsoimme Sherlock Holmeseja padilta ja minä neuloin. Pipon ja tumput.
Kun suljen viimeisiä ovia, katselen ympärilleni, hengittelen, keskityn. Ajatella, näin sitä vaan rakastuu talopahaseen. Ja mitä timantteja pakkanen on heittänyt liiterin seinään!

Ensimmäinen Joulu Tuomelassa

Ihana, rauhallinen Joulu on jo tapaninpäivässä, kolme pysähtynyttä päivää vielä edessä. Ihaninta ikinä! Auto juuttui pihan mutavelliin, nyt ilmojen pakastuttua ystävällisen ohikulkijan avulla saimme renkaan mudasta ylös, ja palkaksi löytyi isän ekstralahjapussista (josta kuulemma sai ottaa jos koki ettei saanut tarpeeksi paketteja) suklaata. Muu aika meni perinteisesti, syöden maaten ja saunoen. Välissä lämmitettiin uuneja, kerran saatiin ruuat puuhellalla ilman savusukellusta (kerran seistiin kaikki pihalla). Konstikas puuhella mokoma!

Poika teki viime vuonna kynttelikön, joka nyt löysi parhaan paikkansa. 

Rakastuin jouluruusuun! Ehkä joskus näitä kasvaa pihassa!

Pirkko-tädin lamppu muutti uuteen kotiin.

Sain työkaveriltani kauniin aarteen tarinan kanssa. Hän on lapsena ihastellut ja hypistellyt Pirkko-tätinsä vanhaa lamppua. Nostettu sylissä korkeammalle jotta voi hipaista lasihelmiä. Tätiä ei enää ole,  lamppu sai muuttaa vanhan rouvan huomaan omiksikin eläkepäivikseen. Ensin piti kuitenkin kiinnittää parikymmentä helminauhaa paikoilleen. Osa helmistä puuttui, pienimmät loppuivat kesken, ja ajattelin, että freesaan vain lampun näköä käyttökuntoon,  pieniä koloja saa jäädäkin.

Innokas ensilumi

Painava, märkä lumi tuli kolmessa päivässä valtavalla rysäyksellä. Lähitienoo pimeni, meilläkin meni muutamaksi tunniksi sähköt, tosin palasi kun itse pääsin paikalle. Yritin vähän helpottaa puiden taakkaa, joitain oksia katkesi, ja maisema muuttui kun kaikki notkui vähän eri kohdassa kuin tavallisesti. 

Ja ne sipulit, voihan sipuli. Ajattelin ettei maa kuitenkaan ole jäässä, ja uudet perennapenkit olivat vielä pehmeitä uudesta mullasta. Raavin lunta vähän päältä pois, ja painelin noin 300 sipulia multaan. Ja päälle vielä multaa. Ja sitten sellaisia Unikkopionin siemeniä päälle mausteeksi. Täytyy laittaa paremmin muistiin mitä missäkin on tuloillaan. Varsinkin siemenestä itäneet perennat jotka eivät välttämättä kuki vielä ensi kesänä. Mun järjen mukaan ainoa haitta on hitaampi kukkiminen, sipulit alkavat juurtua vasta keväällä. Sittenpä näkee. 

Sipulimäärä tuntui isolta, mutta silti sain niillä täplitettyä vain muutaman neliömetrin. Enkä jaksanutkaan enempää. Nyt tulee parin viikon tauko, ja katsotaan maan tilanne, jos vielä muutaman pussin sais joulukuussa maahan. Kuulin jonkun laittaneen tammikuussa sorkkaraudallakin, että eiköhän tämä ole ihan ok.

Mutta, kaunista, kaunista oli kyllä. Ja rauhaisa ihana yhden vuorokauden mittainen breikki huiskeen keskellä.

pihakuva ulkomuistista

Hauska koittaa piirtää pihaa, sellaisena kun sen muistaa. Ajatellut olen, tuhat miljoonaa kertaa, mutta että saa jotenkin järjelliseen järjestykseen paperilla puut ja pihan pensaat. Toki joskus täytyy piirtää oikeaoppisemmin, mutta tämä oli hauska muistitesti. Mittakaavaa ei kannata edes ajatella, mutta jotensakin tuon suuntainen Tuomela on. Ruskeat pökäleet on tulevia perennapenkkejä, osa jo olemassaolevia.

Viidakkoalueet ovat pienehköjä kooltaan, mutta toistaiseksi tutkimattomia, kun ei sinne sekaan mahdu. Aika hyvin rajaa tietysti pihaa ja tuo näköestettä, saavat siis olla. Aivan talon edusta on nyt tenkkapoo, millainen alusta siihen tulisi? Nurmea, mukulakiveä, itsetehtyjä laattoja, liuskekiveä? Nurmialueet ja polut pohdituttavat. Kivituhkaa tarvitaan lisää ja parkkialueen sepeli on varmaan jo tuotu, vielä täytyy levittää. Loput mullat reunaan odottamaan kevättä tai sitten sipulien päälle.

Sunnuntaina viimeiset kukkasipulit, toivottavasti ehdin vielä, ja sitten dokumentoin viime viikon ja sunnuntain hikipajojen tulokset. Aika tiukille meni, mutta jos joku joskus tuumaa että mitä pihahommia voi tehdä marraskussa, niin leutona syksynä vaikka ja mitä! Toki vielä jää nähtäväksi miten käy kylvetylle nurmelle joka ei ehdi orastaa tai kukkasipuleille jotkja eivät juuri ehdi juurtumaan.

Mulla on perennojen siemeniä jotka kuulemma pitäisi kylvää ennen joulupukkia, sanoi Hyötykaupan hauska myyjä. Saavat siten luonnollisen kylmäkäsittelyn. Onkohan mulla ensi kesänä sitten monenmoisia pieniä vihreitä puskia jotka eivät vielä jaksa kukkia? Katsotaan, katsotaan!

Puolivuotiskatsaus

Ja heti perään sisäkuvia. Nyt suuri osa ajasta vietetään sisällä, ja on kiva iloita siitä miten monta hienoa hetkeä ja kuinka kokonainen muutos tämä taloprojekti on meille ollut. Ja varsinkin nyt kun ulkona on vähän, hmm, vaiheessa asiat.

Tasan puoli vuotta sitten oli äitienpäivä ja pesin lattiat ensimmäistä kertaa, ja tänään isänpäivänä tuumattiin että kyllä viihdytään. Esittelykierros tässä näin;

Sen verran huijaan että nämä kuvat ovat kolmen viikon takaa. Silloin paistoi aurinko. Ei tänä viikonloppuna lähellekkään. Ja tässä ajassa on tullut uusi keittiön lamppu ja keinutuolin peite ja eteiseen oviverho. Saatikka viiden vuoden kuluttua. Veikkaan että sitten on kiva palata näihin kuviin ja niiden tunnelmiin.

Hurja muodonmuutos = pihan madallus ja kaadot kuntoon

Ensimmäinen ajatus taisi olla kääk. Perjantaina kello 23. Tai että mitä me ollaan menty tekemään, oliko tämä hyvä juttu ensinkään. Ymmärrän täysin, ettei näihin maanmuokkauksiin tee mieli ryhtyä jos on pitkään laittanut pihaa tai ehtinyt tottua tuttuun. 

Meillä oli nyt se tilanne, että pihan pintaa piti kerta kaikkiaan saada matalammaksi, jotta kallistukset talolta pois päin saadaan kuntoon. Enkä kestänyt ajatusta vielä yhdestä talvesta, enkä siitäkään että jyrsittäisiin kasvunsa aloittavia kasveja. Marraskuu tuntui juuri hyvältä ajankohdalta (paitsi kuravellin suhteen). 

Maata ja kiviä lähti monen monituista kuormaa, ja yhden lastin juhannusruusuja kaivinkonemies vei kotiinsa rouvalle, kun ei kuulemma koskaan vie ruusuja. Ja no worries, niitä jäi vielä tontille. Niin ihania kuin ne onkin, saimme nyt varmaan 100m2 lisää tilaa. Kiva oli kuulla, ettei talomme seisokaan savilillun päällä vaan aivan hyvää moreenimaata se on. Ja rouhitusta jäi vielä multakerros pinnalle levitettäväksi. Aivan tontin etelälaitaan tuli tila kahdelle autopaikalle, ja tontin sisäänkäynti muuttui. 

Ja näköestettä tarvitaan lisää, nyt muutama nostettu ruusu pääsi sinne laitaan autopaikkaa reunustamaan. Kaksi isoa kiveä raahattiin takaisn talon kulmalle pyynnöstäni, ja niiden kainalosta ajattelin aloittaa uuden pihan perennasuunnitelmani. Ja tietysti kuvan kaksi penkereelle. Täytyy miettiä mitä askelmia ja istutuksia tai maanpeittokasveja siihen keksisi.

Ennen. 

                                   

 Jälkeen.

                             

Ennen.

Jälkeen.

Ennen.

Jälkeen.

Vilaus vanhasta ennen mylläkkää

On täällä ennenkin ollut vähän harmaata ja autiota... Oikeanpuoleisin talo ensimmäisessä kuvassa on omamme vuodelta x. Kuvaajasta ei ole tietoa. Piharakennus suunnilleen suorassa, piha paljaana. Vasemmalla olevaa taloa ei ole, siinä menee pyörätie ja alikulku aika tarkalleen.

Alakuvassa itse rouva Tuomela, oletan. Piha noussut vähän jo silloin. Luulen että hänen ruskolijojaan saan ihailla ikkunan alla.

JÄNNITTÄÄ. Kaivurimies on ihan yksinään mellastanut siellä koko päivän. No, kumpareen puolella, ei lähellä taloa, mutta kuitenkin. Tarkkaan käytiin läpi ja konkari on asialla. Myöhään illalla tänään hävitys ja toivottavasti ei kauhistus paljastuu meille. Huomenna jatketaan Vanhan rouvan helmojen nostelua, tai miten sen sanoisi...ylimääräisiä kertyneitä massoja vähän kuoritaan...

Pihan tyhjennys

alkoi ensi viikolla alkavaa pihan madallusta varten. Puoli vuotta on kohta kulunut siitä kun pääsimme Tuomelaan. Kaikki meitä neuvoneet ovat kehottaneet aloittamaan juuri tällä hommalla. Näin siis teemme. Talon seinustoilla jätetään hyvin tilaa, liian lähelle ei mennä sorkkimaan, salaojista puhumattakaan. Niitä ei siis ole, eikä kannata kaivaakaan näin vanhaan, luonnonkivillä seisovaan taloon. Kuitenkin, kun kaatoja saadaan pihassa paremmiksi, ei kosteutta pääse kulkemaan talon alitse saatikka että jäisi mihinkään olemaan.

Jännittää toki. Piha muuttuu kuravelliksi, ja urakoitsijaan täytyy vain luottaa. Risuiset pusikot vievät mukanaan näkösuojaa, ja omien suunnitelmien paree onnistua. Osan pihapolun kivituhkasta kuorin talteen.

Kyl mää niin ilostuin

Tästä löydöstä. Mulla on ollut pitkään yksi pariton komea teekuppi jossa on pieni lohkeamakin. Mun mielestä sen on todella kaunis, eikä samanlaista ole tullut vastaan. No, kuljeskelin Ateenan antiikkikujilla, ja kas! mitä tuli vastaan. Ja kolmin kappalein!

Tämän astiakaapin sain ystävän äidiltä. Kun olimme lapsia, korkeisiin hyllyväleihin mahtui ihana barbien koti. Alalaidassa on hennot lyijykynäpiirrokset, kenties tarkoitus on ollut maalata ne. Olen kahden vaiheilla, tekisi mieli jättää noin.

Veto veks

Mies meni mökille jo tänään. Kolme patteria on ollut kaksi viikkoa keskenään aivan pienellä, ja lämpö sisällä 14 astetta. Ulkona keskimäärin muutama aste. En osaa sanoa kuinka lämmintä kuuluisi olla, mutta tilkitseminen jatkukoon. Nyt on hakusessa eteiseen sopiva raskas ja tiivis oviverho. Törmäsin myös hauskaan esineeseen nimeltä ovimato. Jossain ohjeessa neuvottiin täyttämään sukkahousun tuplalahje ryyneillä, hiekalla tai riisillä. Ja sitten päällystää kankaalla ja pitää ovenraon edessä. Voisikohan vaikka lyijynauhan tai vastaavan painon, miksei vaikka kivien päälle rullata tiukkaan kangasta ja sitoa pellavanarulla kuin makkaran? Mutta entä kun poistuu talosta, miten sen makkaran saa asetettua paikalleen? Hmm, mietin aikani kuluksi.

Sain valmiiksi pitkän ja kapean peiton/istuinalusen jota olen silloin tällöin tikannut. Toinen puoli huovutettua villalevyä, toinen ohutta villakangasta. Kerrokset yhteen ihan vaan etupistoilla. Keväällä aloittamani villapeitto on edelleen vaiheessa, nyt tosin jo käytettävässä sellaisessa. Kenties se valmistuu talven aikana. Haaveilen lampaankarvatöppösistä ja keräilen vaaleita villapeittoja ja villamattoja. Pienikin määrä tekokuituja pilaa koko jutun. Ja väärä väri tietenkin. Vaativaksi on touhu käynyt.

Talviaika alkoi

Nyt oli aika aloittaa talvivarustelu, kun se viikon verran kolkutteli jo ovella. Aiomme käydä mökillä niin kauan kuin mahdollista, mielellään läpi vuoden. On siis aika seurailla esimerkiksi lämpömittareita. En ole koskaan ollut vähääkään tilastoihminen, mutta nyt kummasti kiinnostaa mm. sää ja sisäilma. Tässä siis tilastostartti. Tullessa ulkona muutama pakkasaste, sisällä +10c, kolme patteria min 2 asetuksella. Pe illalla jo 17, lähtiessä 20c.

Olen aika ajoin ajatellut hiiriä. En ole tavannut papanaakaan, mutta nyt kai ne tulisivat taloon jos meinaavat. En tee asiaa niille yhtään helpommaksi, vaan siivosin ja tilkitsin entisestään. Keittiön kaapit ja joka nurkka kuntoon. Petivaatteet saivat vielä jäädä sänkyihin. Kaamea ajatus että peiton alta löytyisi vieraita.

Nyt sain pestyksi ja tiivistettyä kolme ikkunaa. Kahteen tuplat takaisin ja väleihin kaikenlaista. Olin aikeissa ostaa pellavarivettä, mutta sitä nyt ei sitten ollutkaan. Ei kai ollut välttämättä 70v sittenkään. Väleihin meni pellava- ja villakangassuikaleita ja juuttilankaa kapeisiin kohtiin työvälineinä voiveitsi ja sukkapuikko. Lisäksi muutama lattialautarivi sai väleihinsä aivinapellavalankaa. Oikein pörröistä ja tikkuista ja paksua.

Helppo mutta työläs homma. Vanhat liimat ja möhnät osoittautuivat sitkeiksi, ja pokat jäivät vähän suhruisiksi. Se ei nyt haittaa, tarkoitus olisi ensi kesänä avata kaikki kunnolla. Pesun jälkeen tilkitseminen ja liimapaperia päälle. Ei ollut liimapaperiakaan, mutta oli akvarellinauhaa. Sitä, millä märkä paperi pingotetaan alustaan. Se kelpasi mainiosti, en usko että on juurikaan eroa näillä kahdella tuotteella.

Ja sitten vielä, tuntui että oli viimeinen hetki nuijia maahan satakunta sipulia. Ei kyllä mennyt aivan niin syvälle kun olisi pitänyt, toivottavasti kukkia nähdään kuitenkin jokunen keväällä. Kuorin talvivalkosipulit kuivumaan, parin viikon päästä on niiden aika. Kaunis vaahteramatto sai mennä verkkokompostiin, sain pojan avuksi karkkipalkalla, ja yhteisellä Timanttikyttä -elokuvaillalla kera kuuman kaakaon.