Syreeni, Sireeni, Syringa

Yhtä kökkö kuin yritys saada syreenimaisemaa kerralla talteen, on tämä pikainen panoraamakuvaphotoshoppaus. Jääköön se yritykseksi, kun kerran tuoksuakaan ei saa mukaan kuvaan. Ja aurinkokaan ei näyttäytynyt. Eipäs haittaa yhtään mikään, kun tuoksu oli silti päätä huumaava. Tämä on etupihan välitön näkymä kun astun ovesta ulos.

Tutkin, pengoin, nuuhkin. Taitoin oksan, ihmettelin, aistin. Tarkkailin, ihastelin ja ajattelin. Omien syreenien alla. Silti liian kiireessä, toivottavasti ehdin vielä loppuviikosta lisää. Olisi kiva saada kuvia vielä toiselta puolelta, siellä kukkia tuntuu olevan vielä enenmmän. 

Ajasta ja etäisyyksistä

Jonkun mielestä olisi järjetöntä mennä 8 tunniksi mökille. Maksaa bensat, herätä seitsemältä hypätäkseen taas junaan kello kuusi. Minulle aivan päivänselvä valinta, tosin sillä seurauksella että vähän murheellinen olo tulee kun ei ehdi tarpeeksi ja pitääkin jo lähteä. Nyt myös luonnon aika voisi pysähtyä kuukaudeksi jotta saisin tuijotella vielä tulppaaneja. Rikkaruohot rehottavat komeasti rinnalla. Vaikea enää muistaakaan vain parin kuukauden takaista tilannetta kun maa oli aivan paljas ja ensimmäinen vihreä sekoitti pään.

Monessa puussa on vähemmän kukkanuppuja kuin viime vuonna. Omena, kriikuna ja syreeni aikovat olla hieman vaatimattomampia. Vaan onhan noita, ihania nuppuja. Vattupuskista kuorittu punaherukka sitävastoin näyttäisi erittäinkin kukkaisalta. Nyt sillä on paremmat olosuhteet aikoihin. Viime kesänä meni koko puska melkein ohi, muistaakseni söin kourallisen herukoita, linnut ennen sitä kaikki muut.

Jotain tällaista yritystä on tekeillä. Nautin kovasti siitä että saa tehtyä asioita nollabudjetilla siitä mitä löytyy. Ajattelin humalaa tai muuta köynnöstä tuota säleikköä vasten. Kiven viereen pääsi naapurin rouvalta muutama ruusun juurakonpala. Ne oli aika nysäksi leikattu, katsotaan lähteekö kasvamaan.

Vielä viikko sitten vaahtera oli neonvihreä. Näin se varkain kasvoi ja melkein tuntuu että kaikkein keväisin on ohi. On suurten vihreiden lehtien aika.

Ja aika lähteä. Ensimmäiset yritykset napata kuvaa ylikulkusillalta:

Tässä kuvassa näkyy hienosti vihreäksi päässyt uusi nurmikko ja kukkapenkki joka on sen vasemmalla laidalla. Valtaosa tästä alueesta oli risuista juhannusruusua, aivan valtoimenaan ja ränsistyneenä. 

 Vaikka en millään olisi lähtenyt, täytyy iloita vielä kun lähijunalla pääsee kulkemaan.

Ja tämä kuva junan ikkunasta. Ajattelin että ohi meni, kunnes kuvaa katsoessani tajusin että siinähän se juurikin on. Vasemmalla piharakennus ja oikealla mökin oikea kulma. Meidän rakas taajamamökkimme. Näin läheltä junat kulkevat, ja nyt voimme jo allekirjoittaa naapurien tuumailut että hyvä kun huomaa. Tai no, tietenkin huomaa, mutta ei kyllä toden totta häiritse lainkaan. 

Jää hyvin, perjantaihin taas. Sitten lupaan huolella rapsutella pihaa, puunailla ja puhista. Nyt toisen raparperisadon kimppuun!

Kuinka O N N E L L I S E K S I ?

Niin. kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla tulppaaneista? No, erittäin. Seota, tuijottaa, palata aina uudelleen niiden äärelle, pyytää lasta nimeämään kaikista kaunein. Raahata mies kolmeen kertaan ja vieras kahteen kertaan tulppaaneita katsomaan. Mutta kun ne on ihan ensimmäiset ikinä. Itse istutetut, itse valitut, alusta loppuun seuratut. 

Lähtölaskenta uuteen hyötykasvuun

Viime viikonloppu, joka oli superkaunis ja helteinen, meni sairastaessa. Satoi vaikka mitä taivaalta, huomenna nämä menevät maahan. Paljon tuttuja vanhoja, hyviksi havaittuja. En tainnut ostaa mitään uutta, eri lajikkeita vain.

Mökillä ikkunalaudalla on kaupan luomupottuja, valmiiksi itämään alkaneita, ja vähän Duke of yorkia tässä näin. Maa-artisokkia ei löytynyt maasta yhtään vaikka jätin lokakuussa. Joko pakkaset veivät? tai joku muu kato kävi. Nyt niitä on vajaa kymmenen uutta.

Porkkana, persilja, pinaatti, papu, lehtikaali, herne, korianteri, retiisi ja kesäkurpitsa, salaatit ja tilli onnistuivat hyvin. Tai niin hyvin kuin viime vuonna saattoi kelien puolesta onnistua. Omalla yhden kauden viljelijän urallani kaikki mikä ehti lautaselle saakka oli hyvin, määristä ei ollut vertailtavaa.

Sen sijaan rucolaa saimme vain yhden hyvän sadon, sen jälkeen kirpat valtasivat penkin, samoin kun nauriin ja punajuuren lehdet. Jälkimmäisistä tuli aika kitukasvuista satoa. Kirpat tulevat kuulemma uudelleen samaan penkkiin -miten ne osaavatkaan- joten vuoroviljelykierto ei onnistu näiden osalta päittäin. Jostain luin että rucola kasvaisi parhaiten varjossa ja irti maasta, esim. ruukussa. Nyt kirjoittaessani muistin, että jossain on tallessa kukkineen uudenseelanninpinaatin siemeniä joita keräsin talteen. Täytyypä kaivella. Kaikkiin kokeilen nyt harsoa, kirpat ainakin tulevat tuulen mukana. Muita ötököitä ei tainnut ollakaan. Uudet siemenpussit:

Tässä viimevuotiset. Ostin myös samettikukkaa joka pitää huolta siitä että kasvit voivat hyvin. Niiden juurista erittyy rikkiä maaperään joka ilmeisesti joko pitää tuholaiset loitolla tai tekee hyvää muiden kasvulle? Ainakin tuovat pölyttäjiä paikalle. Niitä saa muutama mennä laatikoiden väliin. 

Chilit ja tomaatit kasvavat mutta kovin hitaasti. Ostin tomaattilannoitetta jota olen lantrannut molemmille. Saa nähdä miten niiden käy. Chilin lehdet vähän käpristelivät ja jonkunlaiset kukan alut tuntuivat kuivuvat vaikka kastelen paljon...

Tulisijat & herra ja rouva naakka

Talonhan pelasti vielä käyttökuntoon edellinen omistaja. Piiput on slammattu (en vieläkään ole ihan varma mitä se tarkoittaa) eli vintin läpi menevä osuus on kunnossa, "slammattu ja villoitettu". Makuuhuoneen porinmatin yläosa on uusittu piippua myöden, siihen yhdistyy keittiön puuhella. Palotarkastaja on käynyt silloin kaiken katsastamassa.

Kaikissa muureissa ja kaikissa rappauksissa on halkeamia. Aivan varma en ole siitä mikä on uutta ja mikä vanhaa. Jossain neuvottiin liisteröimään paperi halkeaman päälle, jolloin nopeasti ilmenee jos pahenee.

Tämä olohuoneen varaava takka on kyllä ikiaikainen. Siinä on poskikanavat, ja kyllä se jonkun verran varaa, ehkä teho heikentynyt parhaista päivistä. Luukku on uusittu. Täytyy ottaa selvää, voisiko tuota pintaa vaan ehostaa esim. kalkkimaalilla, vai tuleeko rappaus aina poistaa kokonaan?

Tämä pippurinen porinmatti lämmittää nopeasti makkarin unikuntoon. Ei toki varaa, mutta on parilla pesällisellä jo aika hyvän lämmön antanut. (emme polta uuneja, paitsi takkaa, luukku auki vaikka kuvista päätellen voisi olla toisin.)

Jahka opimme käyttämään puuhellaa (putsaamaan levyjen alapuolet), ei veto-ongelmia ole ollut. Kesällä ei kuulemma toimi hyvin, kun on mutkia hormissa? ja lämpötilanvaihtelut? vaikuttavat. Ihmettelen hiukan, miten ne edelliset puuronkeittäjät pärjäsivät kesällä?

Puuhellan yläpuoliseen ilmanottohormiin on muuttanut uusia alivuokralaisia. Herra ja rouva naakka tulevan jälkikasvunsa kanssa. Hellan lämmityksestä kuulemma vaan pitävät, auttaa munien hautomisessa ilmeisimmin. Meidät erottaa toisesta perheestä vain peltinen "liesituulettimen" luukku. Ovat kyllä kivan hiljaa. Ja vaikka kuinka kivasti olisivat, niin vuokrasopimusta ei uusita. Heti kun vauvelit ovat omillaan, hommataan piippuihin hatut ja naakkaverkot. Tykkäävät kuulemma rakentaa pesän samaan paikkaan uudelleen. Ja se pesä taitaa olla harvinaisen tukevaa sorttia, saa nähdä millaisissa vaikeuksissa olemme aikanaan sen purkamisessa.

No, ja vielä, piharakennuksessa on vielä kaksi tulisijaa, kiuas ja pata. Muuri on auttamattoman vino, ja seinästäkin näkee miten on haljennut. Mutta, kaikki hyvin, saa käyttää, ei hätää, ei ole halkeamia kriittisissä paikoissa. Piirinuohoojalta saimme siis puhtaat paperit. Tikkaat, kattosillat, piiput, tulisijat, pellit, luukut ym., ei havaittuja vikoja/puutteita. Nyt kaikki tulisijat pääsevät kesätauolle, vain satunnaisin lämmityksin vaivataan. Tämä ei koske tietystikään saunaa, jossa käyttö jatkuu edelleen ahkerana.

Tuomela 1-v.

Meidän kautemme tämän vanhan mummon elämässä alkoi tasan vuosi sitten. Ajoin pojan kanssa auto täynnä tavaraa äitienpäivänä 2015 pihaan ja etsimme avaimet löylykauhan alta saunasta. En olisi uskonutkaan kuinka kaikki fokus vuoden aikana voikaan olla paikassa josta on jo tullut niin kovin tärkeä. Kuvista huomaa että remppaaminen on vähemmän tärkeää ja vapaa-aika ja tunnelmointi ensisijaista. Kyllä kannatti, vaikka välillä tuntuu ettei mistään mitään tajuta ja että paljon on kaupunkilaisilla opittavaa. Mutta kyllä sitä oppiikin, ehkä vielä niitä remppahommiakin. Ihan kauhean monta kuvaa, mutta koko vuosi kerralla. Kiitos!