Yksin mökillä, kevätpuuhat ja muutamat tuumat

Olen ollut mökillä vain kaksi yötä yksin koira kanssa. Jotenkin se on tuntunut hieman epämukavalta ja sellaiselta että tekee mieli kutsua aina joku seuraksi. Ja sitten aina harmittaa jos en pääsekään paikkaan parhaimpaan.

Päätin että nyt saa riittää ja opettelen olemaan yksin, ja ihan koko viikonlopun. Lähdin koiran kanssa (se auttaa huomattavasti) ja päätin tehdä kaikkea mitä huvittaa ja missä ei tarvitse huomioida kenenkään muun toiveita.

Olen putsannut kukkapenkit, lenkkeillyt koiran kanssa(l ukinnut aina ulos lähtiessäni oven ettei kukaan livahda sisälle), saunonut pitkään ja hartaasti (päivällä, valoisan aikaan, koira pihalla vahdissa), mennyt liian aikaisin nukkumaan, nukkunut hyvin ja pitkään (ovi säpissä, potta sisällä), virkannut, katsonut elokuvia, juonut vähän viiniä ja ajatellut omiani. Ehdottomasti se, että on jo niin kovin valoisaa, auttaa.

Saunan huilitauolla katselin varmasti vartin verran oravan touhuja Syreenissä. Sillä oli vielä harmaa talviturkki. Tuijoteltiin tovi toisiamme.

Tunnit tuntuivat ihanan pitkiltä kun minnekään ei tarvinnut mennä ja mitään ei pitänyt tehdä. Ja sitten, pihalla, ensimmäisen kerran tänä vuonna, ah! Varovasti pienellä haralla kampailin kukkapenkeistä maatuneet lehdet ja muut möhnät pois.

Hei vaan, sinivuokot ja kaikki muut ihanat kesäkaverit!

Tulppaaneja kurkkii hurjat määrät, ihan kuin olisivat lisääntyneet muutenkin kuin meidän toimesta.

Puuhella sai jäädä nyt kesätauolle, putsasin sen nätiksi liesimustalla. Tuhkat nurmelle ja perennapenkkiin.

Talven aikana syödyt kananmunankuoret painelin pieneksi ja perunapeltoon.

Olipa oikein ihanaa. Seurassa paras, yksin oikein hyvä!

Instagram, hiiret ja jäätynyt vesimittari

Instagramiin on niin helppo päivittää  tunnelmia että tämä blogi on jäänyt tylsempien asioiden raportointia varten. Jos kiinnostuit, löydät vanha rouva Tuomelan kuvavirran omalla nimellään.

Koitan korjata fiilistelyvajetta täällä blogissa muutamilla viime viikkojen kuvilla unohtamatta pientä purjaamista. Ne hiiret huijasivat, tietysti! Ensin poimin kahdeksan papanaa ja sitten löysin keittiöstä kaksi uutta paikkaa missä olivat käyneet. Olikin liian hyvä uutinen ollakseen totta.
Viikon päästä loukuista oli nätisti haettu herkkupalat papanaakaan taakse jättämättä. Sitten, kuulin lipastosta rapinaa, ja raolleen jääneestä laatikosta, raollaan olevasta pojan "pokerisalkusta", -tiedätte varmaan, sellaisesta jossa on samettivuoraus ja pelimerkkejä-, noppien vierestä punaiselta sametilta löytyi juustopala! Kyllä on juonikas epeli kavereineen!

Toinen takaisku tuli kun sulake oli toistamiseen poksahtanut ulkorakennuksesta. Mikä lie, liian kovat tehot vai jatkuva pakkanen, se pahin tapahtui - vesimittari jäätyi.

Ihan kamala näky. Ja viime hetkillä ennen kuin talvesta näytettiin selvinneen, ihan viimeisten kovien pakkasöiden aikana vahinko näyttää tapahtuneen. Nyt odotellaan vielä vesilaitoksen päivystyskäynnin laskua, sitten katsotaan itketäänkö vai huokaistaanko. Oli fiksu mies kun neuvoi avaamaan molemmat hanat pienesti auki ja odottelemaan muutaman tunnin sulanapitokaapeleiden työn tulosta eikä ihan heti tilata päivystyksenä höyryautoa.

Ja mikä riemu kun ensin saunan hana alkoi lorottamaan ja muutaman tunnin kuluttua talon! Itkin jo ajatusta hajonneista putkista maan alla, onneksi turhaan, ehkä, toivottovasti. Vaikka jäätyminen usein rajautuu vakuutusten ulkopuolelle, on sulakkeiden palaminen asia johon ei juuri omalla huolellisuudella voi vaikuttaa, sen seuraukset menevät vakuutuksen piikkiin.

Lisäksi on pettänyt tiiviste vai mikä, saunan nurkkaan, liiterin puolelle on valunut ja jäätynyt vettä. Siitä kohtaa missä sulanapitokaapelit sukeltavat eristeiden sisään. Toivon totisesti että kyse olisi vain tiivisteestä, vesimittari ei ainakaan juokse omia aikojaan.

Nyt ehkä osaan jo suhtautua näihin, ajattelen ettei auta kuin odottaa sulia kelejä ja sitten vähän availla ja katsoa mikä on tilanne.

Samalla kun siinä sähellettiin jäätyneiden putkien ja papanoiden kanssa, kuistin ovi irtosi tuosta noin vaan saranoiltaan ja kun sitä äherrettiin paikoilleen, ensin manattiin ja sitten naurettiin  että onko tässä mitään järkeä, tällaistä romua pidetään vaivoin pystyssä...

Kun rauha palasi maahan, sain mieleni tyyneksi  näillä seesteisillä hetkillä jotka kumittavat kaiken miinusmerkkisen:

Kuparin ketsuppipuhdistus

Itse törmäsin tähän kummalliseen kuparinpuhdistusaineeseen Jovelan talopäiväkirja -blogissa. Raaputellessani uunin eduspellistä steariinia muistin ketsuppikikan.

Levitin aika paksun kerroksen pellille, silotin vähän sormella ja annoin olla. Tunnissa vaaleni perus kuparipinta, parissa tunnissa vaikeammat fläkit, ja osaan jätin ketsuppipisteet yön yli. Jotain vielä jäikin, mutta tämä välttää meille. Ja eihän tuota olisi tarvinnut puhdistaakaan, mutta hauskaa, ja paremmin mattoon sopivaa vaihtelua toi.

Testattu = toimii!

Pitäisi aina muistaa ottaa myös ennen -kuvia, onneksi löytyi tuore kalkkimaalauskuva joss pelti on sivuosassa.