sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hellekylvöt

Poikkeuksellisen ihana, kuuma ja kuiva toukokuu asettaa haasteensa viljelylle. Varsinkin silloin kun tiluksia ei ole koko ajan hoitamassa tai vettä ei saa letkulla vaan vain ämpärillä kannettuna. Viime kesänä en muistaakseni kastellut viljelyksiä kertaakaan, niin paljon taivaalta satoi. Tämä kesä alkoi päinvastaisena.

Toukokuun 12. levitimme palanutta hevosen lantaa peltoon ja vähän myös muualle multaan sekoitettuna. Samoin valmista bokashimultaa, jota tosin ei saavia enempää ollut kevättalven kompostoinnista.

Kylvimme perunat, tillit, persiljat, salaatit, lehtikaalit, porkkanat ja punajuuret. Kastelin mullan ennen kylvöä läpimäräksi ja vielä kylvön jälkeen ja peittelin visusti hallaharsolla. Vähän murehdin oliko hallaharso väärä valinta, mutta se osoittautuikin pelastukseksi. Harso lämmittää, kyllä, mutta varjostaa myös ja estää vettä haihtumasta. Näin pienet taimen alut pärjäsivät kokonaisen viikon kerrallaan kastelematta mikä tuntui kyllä vähän uskomattomalta. Nyt kun lämpö notkahtaa kymmenen astetta alhaisemmaksi, jätin harson edelleen, saavat muhia siellä keskenänsä ensi viikonloppuun asti jolloin ajattelin poistaa harson kokonaan.

Seuraava posititiivinen ongelma istutuspaikkojen käydessä vähiin olikin viimeisten kylvöjen sijoittelu johon sain hyviä vinkkejä Instagram tilin puolella. Päädyin lapioimaan kapean vaon herneille ja pavuille, laitoin pohjalle satsin lannoitetta, uutta multaa päälle ja märkään maahan liotetut siemenet. Tämän kaistaleen peitin myös harsosuikaleella. Nyt uusi aita saa ensi tehtävänään olla tuki ja turva näille toivottavasti maasta puskeville pienille.

Vielä korianterit, avomaankurkut ja  kolmeen saaviin kesäkurpitsat, viimeiset hapatetun mutta ei multaantuneen bokashin päälle. Ravinteita piisaa, katsotaan piisaako liikaakin. Ostin ensimmäistä kertaa Neko luonnonlannoitetta, saman näköistä ja hajuista kun kanankakka, heittelin rakeita sinne sun tänne pitkin pihaa.

Nyt toivotaan aurinkoista kaunista kesää ja öisiä sateita!



Kolmas vuosi lavakauluksilla menossa, koittakaas jaksaa vielä. Ja olkikuorma hakematta, sen näköiset nuo käytävät ovatkin.


Varmoja ja hyviä nämä hyötykasviyhdistyksen söpöt siemenpussit.


Herneet


ja pavut, saa nähdä miten riittää kasvutila heinikon keskellä.


Meidän kaivossa on vain pintavettä, 90-luvun lopussa louhittu pyörätie on kuivattanut lähipihojen kaivot. Nyt pitää jo ottaa saunalta vettä saaveissa lämpenemään.

Lohikeiton kruunasi ensimmäinen satsi oman maan tilliä!






maanantai 21. toukokuuta 2018

Kiivasta ja kiihkeää

on kasvu tällä hetkellä. Luulisi että ihan kipeää tekee kun kasvien pitää venyä loputtomasti yhden päivänkin aikana. Yhtäkkiä ne työt mille ajattelin varata aikaa kesäkuun alussa, onkin pakko tehdä NYT. Esimerkiksi ilman kastelua tällä kuivuudella moni kupsahtaa vaikka kuinka toivoisi että luonnon tahti riittää.

Tänä viikonloppuna ei olisi ollut aikaa, mutta pakko (erittäin positiivinen sellainen) sai ajamaan edestakaisin siten että tehokasta työaikaa jäi tontilla kuusituntinen.

Mitäkö tein, no:

* Pikakierroksen nuuskutteluineen.

* Takapihan kasvulavojen tarkastuksen. Varovainen pelokas kurkkaus hallaharson alle, ihania pieniä alkuja rivissä. Ajatella, märkään multaan kylvetyt siemenet selvisivät helleviikosta kokonaan ilman vettä hallaharson alla! Ainakin lehtikaali, salaatit, punajuuri ja porkkanat ja tilli. Persilja ei ollut vielä noussut, liekö hitaampi vai ottanut nokkiinsa.

* Uuden trimmerin koettelun. Koko tontin kaikki reunat, toivottomat heinäalueet sekä tulevan aidan alue työskentelytiloineen. Koko tuplarullallinen siihen sitä siimaa menikin.

* Annalan taimien istutamisen.

* Pidin pienen tauon syreenimajassa, taateleita ja lakritsajauhoa.

*Kitkin pahimmat silmiin osuvat rikat pois.

* Otin vastaan ystävälllisen naapurin tarjouksen käyttää vesiletkuaan. Pellon ja viljelysalueiden perusteellinen kastelu.

* Esittelin tiluksia naapureille jotka piipahtivat tontilla.

*Toiselle pihaan tupsahtaneelle naapurille esittelin tulppaaneja.

* Söin tonnikalaa suoraan purkista.

* Pumppasin vettä ja hoidin etupihan kaiken kastelun.

* Kuvauskierroksen ja uusintanuuhkuttelun.

Ja lopuksi aina:

* Piha siistiksi, ovet lukkoon.

* Kotikukkakimpun kerääminen.

* Heippakierros.














sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Keltainen toukokuu

Vaikka tekee ja tekee, puuhaa ja punkee kaiken valveillaoloaikansa, ei toki ihan mutta melkein, saa vain melkein kaiken tarvittavan tehtyä. Ihanan harvinainen toukokuinen helle löi tahtia, silmut aukeilivat kilpaa toistensa kanssa ja tulppaanit päättivät kirittää ehtiäkseen äitienpäiväksi auki.








Viime kesältä jäi puitteet maalaamatta, ja nyt pitkän poutajakson alettua oli sen aika. Pesin pilkuttuneen vanhan maalipinnan puhtaaksi, annoin kuivua ja maalasin karmit, pielet ja kulmat Sateenkaarivärin petroliöljymaalilla. 

Kukkapenkit on nyt kaikki putsattu. Lähiheppatilalta haettiin palanutta lantaa ja levitettiin suurin osa pottupeltoon. Osa jäi kukkamullan ja bokashimullan kanssa sekoitettavaksi ja perennapenkkeihin levitettäväksi.

Syreenimaja tarjosi ihanan taukopaikan ja sai kuorikatetta juuristolleen.




Puutarhamultaa lisättiin kasvulaatikoihin ja umpikasteltuun multaan sain siemenet kylvettyä. Vasta kun meni porkkanat ja punajuuret vierekkäin, luin etteivät ne sovi pariksi. Harmi, katsotaan miten käy. Vähän pussinloppuja kukkapenkkiin myös.

Piharakennus sai talven pölyt harteiltaan ja mikä ihaninta, saatiin mitattua ja tilattua tarpeet AITAAN! Viimein haaveilemani projekti starttaa, saadaan suojainen oma puutarhapläntti, jossa koiraa voi pitää vapaana, taajamassa kun ollaan.

Kaikki vinkit aidanrakennuksen suhteen otan ilolla vastaan!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Yksin mökillä, kevätpuuhat ja muutamat tuumat

Olen ollut mökillä vain kaksi yötä yksin koira kanssa. Jotenkin se on tuntunut hieman epämukavalta ja sellaiselta että tekee mieli kutsua aina joku seuraksi. Ja sitten aina harmittaa jos en pääsekään paikkaan parhaimpaan.

Päätin että nyt saa riittää ja opettelen olemaan yksin, ja ihan koko viikonlopun. Lähdin koiran kanssa (se auttaa huomattavasti) ja päätin tehdä kaikkea mitä huvittaa ja missä ei tarvitse huomioida kenenkään muun toiveita.

Olen putsannut kukkapenkit, lenkkeillyt koiran kanssa(l ukinnut aina ulos lähtiessäni oven ettei kukaan livahda sisälle), saunonut pitkään ja hartaasti (päivällä, valoisan aikaan, koira pihalla vahdissa), mennyt liian aikaisin nukkumaan, nukkunut hyvin ja pitkään (ovi säpissä, potta sisällä), virkannut, katsonut elokuvia, juonut vähän viiniä ja ajatellut omiani. Ehdottomasti se, että on jo niin kovin valoisaa, auttaa.


Saunan huilitauolla katselin varmasti vartin verran oravan touhuja Syreenissä. Sillä oli vielä harmaa talviturkki. Tuijoteltiin tovi toisiamme.



Tunnit tuntuivat ihanan pitkiltä kun minnekään ei tarvinnut mennä ja mitään ei pitänyt tehdä. Ja sitten, pihalla, ensimmäisen kerran tänä vuonna, ah! Varovasti pienellä haralla kampailin kukkapenkeistä maatuneet lehdet ja muut möhnät pois.



Hei vaan, sinivuokot ja kaikki muut ihanat kesäkaverit!







Tulppaaneja kurkkii hurjat määrät, ihan kuin olisivat lisääntyneet muutenkin kuin meidän toimesta.


Puuhella sai jäädä nyt kesätauolle, putsasin sen nätiksi liesimustalla. Tuhkat nurmelle ja perennapenkkiin.


Talven aikana syödyt kananmunankuoret painelin pieneksi ja perunapeltoon.

Olipa oikein ihanaa. Seurassa paras, yksin oikein hyvä!


perjantai 6. huhtikuuta 2018

Instagram, hiiret ja jäätynyt vesimittari

Instagramiin on niin helppo päivittää  tunnelmia että tämä blogi on jäänyt tylsempien asioiden raportointia varten. Jos kiinnostuit, löydät vanha rouva Tuomelan kuvavirran omalla nimellään.

Koitan korjata fiilistelyvajetta täällä blogissa muutamilla viime viikkojen kuvilla unohtamatta pientä purjaamista. Ne hiiret huijasivat, tietysti! Ensin poimin kahdeksan papanaa ja sitten löysin keittiöstä kaksi uutta paikkaa missä olivat käyneet. Olikin liian hyvä uutinen ollakseen totta.
Viikon päästä loukuista oli nätisti haettu herkkupalat papanaakaan taakse jättämättä. Sitten, kuulin lipastosta rapinaa, ja raolleen jääneestä laatikosta, raollaan olevasta pojan "pokerisalkusta", -tiedätte varmaan, sellaisesta jossa on samettivuoraus ja pelimerkkejä-, noppien vierestä punaiselta sametilta löytyi juustopala! Kyllä on juonikas epeli kavereineen!

Toinen takaisku tuli kun sulake oli toistamiseen poksahtanut ulkorakennuksesta. Mikä lie, liian kovat tehot vai jatkuva pakkanen, se pahin tapahtui - vesimittari jäätyi.

Ihan kamala näky. Ja viime hetkillä ennen kuin talvesta näytettiin selvinneen, ihan viimeisten kovien pakkasöiden aikana vahinko näyttää tapahtuneen. Nyt odotellaan vielä vesilaitoksen päivystyskäynnin laskua, sitten katsotaan itketäänkö vai huokaistaanko. Oli fiksu mies kun neuvoi avaamaan molemmat hanat pienesti auki ja odottelemaan muutaman tunnin sulanapitokaapeleiden työn tulosta eikä ihan heti tilata päivystyksenä höyryautoa.

Ja mikä riemu kun ensin saunan hana alkoi lorottamaan ja muutaman tunnin kuluttua talon! Itkin jo ajatusta hajonneista putkista maan alla, onneksi turhaan, ehkä, toivottovasti. Vaikka jäätyminen usein rajautuu vakuutusten ulkopuolelle, on sulakkeiden palaminen asia johon ei juuri omalla huolellisuudella voi vaikuttaa, sen seuraukset menevät vakuutuksen piikkiin.

Lisäksi on pettänyt tiiviste vai mikä, saunan nurkkaan, liiterin puolelle on valunut ja jäätynyt vettä. Siitä kohtaa missä sulanapitokaapelit sukeltavat eristeiden sisään. Toivon totisesti että kyse olisi vain tiivisteestä, vesimittari ei ainakaan juokse omia aikojaan.

Nyt ehkä osaan jo suhtautua näihin, ajattelen ettei auta kuin odottaa sulia kelejä ja sitten vähän availla ja katsoa mikä on tilanne.

Samalla kun siinä sähellettiin jäätyneiden putkien ja papanoiden kanssa, kuistin ovi irtosi tuosta noin vaan saranoiltaan ja kun sitä äherrettiin paikoilleen, ensin manattiin ja sitten naurettiin  että onko tässä mitään järkeä, tällaistä romua pidetään vaivoin pystyssä...

Kun rauha palasi maahan, sain mieleni tyyneksi  näillä seesteisillä hetkillä jotka kumittavat kaiken miinusmerkkisen:



















keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kuparin ketsuppipuhdistus

Itse törmäsin tähän kummalliseen kuparinpuhdistusaineeseen Jovelan talopäiväkirja -blogissa. Raaputellessani uunin eduspellistä steariinia muistin ketsuppikikan.

Levitin aika paksun kerroksen pellille, silotin vähän sormella ja annoin olla. Tunnissa vaaleni perus kuparipinta, parissa tunnissa vaikeammat fläkit, ja osaan jätin ketsuppipisteet yön yli. Jotain vielä jäikin, mutta tämä välttää meille. Ja eihän tuota olisi tarvinnut puhdistaakaan, mutta hauskaa, ja paremmin mattoon sopivaa vaihtelua toi.

Testattu = toimii!






Pitäisi aina muistaa ottaa myös ennen -kuvia, onneksi löytyi tuore kalkkimaalauskuva joss pelti on sivuosassa.