maanantai 27. maaliskuuta 2017

Mä teille kevään merkit näytän!



HETI kun maan pinta oli sen verran sula että harava siihen tarttui, alkoi niin kovin kauan odotetut kevättyöt! Tiedän, maa on vielä märkää ja kannattaa haravoida ihan varovasti, mutta kyllä hyvä tuli. Kukkapenkeistä ja puskien juurilta on nyt vanhat lehdet siivottu ja maa saa kuivahtaa rauhassa ja kasvattaa uusia aarteitaan. Syreenipuskista harvensin kuolleita risuja ison kasan, sekin siistiytyi huomattavasti. Nyt voi armaat kasvit ottaa kevätauringon siistissä asussa vastaan.


Tulppaanit.


Viinisuolaheinät.


Pikkuiset pionit.


Ehkä Salkoruusu?


Ihmettelin miten Lehtosinilatva voi olla jo näin isona, ehkä päällä olleiden havujen suojan ansiosta? Nyt tulee kyllä kylmää tuuletusta kun riisuin peitteet.


Läheiseltä hevostilalta haimme valmiiksi pusseihin lapioitua lantaa syksyllä perustettuun pieneen maaplänttiin. Palanut hevosenlanta ei haissut juuri miltään kompostoituaan vuoden päivät.  Hinta oli 2 euroa pussi. Itse lapioiden ilmaista. Maksoimme mielellämme tästä kasvien herkusta!


Sitten kun maa on kokonaan sula, käännetään kertaalleen ja katsotaan josko olisi jo hyvä peti kasvaa. 


Talven pölyt huiskittiin taivaan tuuliin ja pestiin tupa lattiasta kattoon. Hei hei pakkaset, lumisateet ja räntäkelit. Ei nähdä vähään aikaan, eihän?

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kevätpäivän tasaus, uusi valo.

Ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Iranissa tänä aikana on vuosituhansia juhlittu uutta vuotta, uutta valoa. Unesco lisäsi Newrozin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2009. Kurdit ja persialaiset ovat viettäneet Newroz- juhlaa jo 2715 vuotta ja se on ainoa juhla, joka yhdistää kaikkia iranilaisia kansoja. Lähteenä Wikipedia. 

No ei ihme että on ollut pimeää kun ihan poispäin ollaan oltu kääntyneenä. Valo tuntuu varsin uudelta ja pitkän pimeän talven peittelen mielelläni. 


Kevät ja vihreä aika sen sijaan sai tuhkaa ämpärillisen, juhlallisesti löylykauhalla kaikelle nurmialueelle ripoteltuna.


 Ihan varovasti kurkin pinnalta pehmenneen lehtikatteen alle, uutta kasvua etsien. Löysin leppäkerttuja ja ...



miniraparperivauvan!! Se oli sen sentin pinnan päällä ja se riitti. Kiitos ja kumarrus, saatan malttaakin odottaa.


Kolmas kevät nosti maan pinnalle myös bisseä pillereitä ja pulveria. Päälle on otettu Orionin Jomoa.
  Hei talvi, riitti jo!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ihana valo!

Niin epätoivoinen olin, että yritin hakea kevään odotukselle päiviä, todistettuja merkkejä mitä minäkin vuonna ja mihinkin aikaan olisi tapahtunut. Kauanko vielä menee että maa on sula? Voiko oikeasti jotain taas kasvaa maasta joka on jään ja roudan läpäisemä? Miltä tuntuikaan pyöräillä kuivalla asvaltilla? Tajuavatko ne, jotka asuvat ainaisessa kesässä miltä meistä pohjoisessa tuntuu? Tai ainakin tästä yhdestä höperöityneestä.

Kun aurinko kiertää mökkiä ympäri, minä kierrän perässä. Käyn ulkona, koitan nuuhkia kevättä, annan linnuille vielä ruokaa, kolaan lumia. Naurattaa ihan kun räystäiltä vähän jo tippuu. Hyvin varovaisesti vielä. Tartun jokaiseen kevään merkkiin. Pelargoniatkin huomasivat että nyt on valoa enemmän. Vaihdoin mullat ja isommat ruukut niihin sekä huonekuuseen. Nyt saa alkaa kasvaa taas!











keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Pienin askelin

Ei pidä vielä kovin voimakkaasti huudella kasvihuoneen valmistumisen perään, varsinkaan kun ikkunat ovat edelleen parvekkeella odottamassa kunnostusta. Suunnitelmat ovat kuitenkin nytkähtäneet käyntiin. Tiedän mitä pitää ottaa huomioon ja mistä itse pidän. Paikkakin on aikalailla päätetty.

Haaveiluosioon kuuluu tämä tarvikkeiden hankkiminen käänteisessä järjestyksessä. Nämä emaliastiat suorastaan kutsuivat itse itsensä Tuomelaan. Siinä ihanalla pikku pöydällä Ainolan päädyssä on sitten tuo vihannesaiheinen laakea astia, tomaatin varkaita voi nyppiä suoraan kulhoon, isompaan ehkä jo satoa. Kannellisissa astioissa säilyy sakset ja narukerät.




Toistaiseksi niille löytyi aivan hyvä paikka odotella.


Ja tähän tulee kasvihuone. Neliöitä noin kymmenen, aamuaurinko paistaa vinosti kuvan oikeasta ylälaidasta ja kiertää päivän aikana koko pitkän sivun. Ajattelin sijoittaa sen pitkittäin itä-länsisuunnassa enkä pohjois-etelä-, koska näin se istuisi pihaan paremmin ja Kataja ja Syreenipuska vasemman kyljen puolella antaa suojaa puhureilta. Kasvihuone tulee korkeammalle kuin peruspiha, jolloin siellä voisi olla vähän suotuisammat olosuhteet lämmön puolesta. Näissä sijoitteluasioissa olen vielä vähän uuona, hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Mahdollisimman lähellä taloa kuitenkin mieluummin kuin takapihan perukoilla. 



Ja tämä olisi näkymä kasvarin ovelta kun astelen kiviportaat alas kädessä kulhollinen kirsikkatomaatteja ja basilikaa. 



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Niin sitä vaan että grillisi on kaupungin puolella- ja muita mietteitä aitaprojektin alkajaisiksi

Niin se aita. Olisipas kiva jos koira saisi olla pihassa vapaana. Se varmastikin on aidan tärkein ja melkein ainoa perustelu, mutta meille riittävän hyvä ja tärkeä. Alle 120cm korkuiselle aidalle riittää toimenpidelupa jossa pitää piirtää aiottu aita karttaan.

Ja sitten on monia rajoja. On kaavan raja ja sitten on asemapiirrokseen merkitty tilan raja ja sitten on se raja jota kauppaa tehdessä tallottiin pihalla ja josta ei kaikkea tietysti muistettu. Että tuolla tuo puu ja tuolla tuo kivi ja tuolla tuo aurauskeppi suunnilleen.

No, nyt kävi mittamiehet kunnan puolesta ja saimme uutta tietoa neonpinkkien puukapuloiden muodossa. Jos toisesta kohdasta vähän höylääntyi niin toiseen kohtaan saatiin aika paljonkin lisää. Enää en kehtaa kysyä tyhmiä kun niin paljon jo ehdin. Miksi me luulimme että raja on kaavan mukainen ja takapihalla aika suippo, ja nyt sieltä tulikin ihan kunnon maapala lisää tilan uuden rajan mukana? Uutta maata on kymmenen reipasta askelta kertaa seitsemän. Eli ihan monta neliötä.




Tuohon voisi tulla vaikka luonnonkukkaniitty. Voisin aloittaa viskaamalla pellavat heinikon joukkoon. (Sinne laskee myös aurinko).

No, ja sitten se ei niin kiva juttu josta olisi voinut vaikka mielensä pahoittaa, mutta ennemmin kyllä
nauratti. Mittakepukka erotti hienon itsemuuratun grillin, tyrnin ja muutaman kriikunan. Se kohta tontista on korkean harjanteet laella, eli sen puolesta ei mitään väliä, mutta eipä sitä aitaa nyt vääräänkään kohtaan voi laittaa.





Nauratti kun mietittiin josko grilli olisi aidan toisella puolella ja minkälaisin ratkaisuin. Nyt tuntuu että sinne yläpihan silmukkaan voisi tehdä risu-, ja köynnösaidan yhdistelmän, jolloin kohta olisi kevyempi ja ilmavampi ja merkkaisi koiralle rajaa kumminkin. Vieressä on nimittäin niin tiheää pusikkoa ettei siihen kohtaan voi aitaa harkita kumminkaan.



tiistai 31. tammikuuta 2017

Kevätkutkutusta

Se on sitä kun ajatteleekin maasta nousevia nuppuja ja mullantuoksua. Hentoja varovaisia lehtiä jotka purskahtavat yksi toisensa jälkeen kilpaa suuremmiksi ja suuremmiksi. Pelkkä ajatuskin huimaa. Voisiko talvi olla ihan vähän lyhyempi? Niin kiva kun sekin omalla paikallaan on.

Kuumetta saa hyvin pahennettua inventoimalla siemeniä. Katselemalla kuvia viime kesänä valmistuneesta kukkapenkistä ja merkitsemällä kasvupaikkoja käsin piirrettyihin karttoihin. Tekemällä liian suuria suunnitelmia kuten nyt vaikka se kasvihuone. Kävin tallailemassa lumeen sen paikkaa. Tule, tule jo kevät! odotan joka aisti valppaana nuuskien ja tarkkaillen ja tunnustellen!



Sekalainen rottinkikalusteiden kokoelma ei olisi hassumpi, esimerkiksi sinne syreenimajaan, jollekin kuluneelle katukivilaatoitukselle...

tiistai 17. tammikuuta 2017

Itsesäätyvä sulanapitokaapeli

Helpotti oloani kovin, kovin paljon. Remontit ja kaikki renoveeraus jota sallin vanhan rouvan pään menoksi tehtävän, ovat hyvin, hyvin harkittuja. Ensin kysytään googlelta. Sitten punnitaan vastausvaihtoehtoja. Sitten konsultoidaan vähissä erin ja asian kypsyessä tuttavia ja varsinkin niitä jotka tuntuvat asiansa tietäviltä. Sitten vielä vähän vertailua ja vihdoin on päätöksen aika!

Jotta vanha rouva ei vahingossakaan jäätyisi vesiputkiensa osalta enää kertaakaan kuten viime tammikuussa kertaalleen putken alamutkasta, "asensin", siis teippasin ja kiinnitin itsesäätyvät sulanapitokaapelit putken alakohtiin jotka ovat lähimpänä lattiaa. Kaapelit ovat muuna aikana kädellä koittaen hiukan lämpimät, ja oletettavasti ja toivon mukaan toimivat kuten luvattu, eli kuumenevat automaattisesti reagoidessaan ympärillä olevaan lämpötilan laskuun. Jos siis öljypatterit simahtaisivat, kaapelit ottavat homman haltuun.

Oloni on nyt varsin helpottunut, eikä edes haittaa se, että viritys on himpun verran turhan modernin näköinen.


 Johto mahtui sopivasti kulkemaan sekä viemäriputken kylkeä että itse vesiputkea,


Aina lattianrajasta ylös pistorasiaan sähköhellan viereen. Sama kaksimetrinen kulkee makuuhuoneen sängyn takana lattianrajassa. Lämmityskaapeliahan putkissa on  kun ne sukeltaa talolta maan alle. Sen huomaa aina talvisaikaan hanan avatessa. Jos on nopea, ehtii juuri ja juuri pestä kädet lämpimällä vedellä.


Ja päälle vielä hopeateippiä eristeeksi ja peitteeksi. Edullinen lisälämpö ja varmasti helpoin kanssa.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kaverikimara

Kutsuin ystäviä lataamaan akkuja. Pilkkomaan puita, syömään hyvin ja päivittämään kuulumisia. Ja näin todella teimme. Aamusta iltaan. Kahden tunnin saunoja ja lumessa dippailua. Suola-, ja kahvinaamioita ja ihania voiteita. Uusia ja vanhoja ystäviä. Kyllä, lumisen maiseman keskellä olo voimaantui ja antoi hyvän alun uudelle viikolle. Valon määrä on selvästi lisääntynyt, varovainen katse suuntaa kohta kevättä. Se on paljon lähempänä kuin oli syyskuussa.




tiistai 10. tammikuuta 2017

Shh, vanha rouva nukkuu

Kävimme päiväseltään saunomassa. Ihan hiljaa ja nätisti, unia häiritsemättä. Vähän vain raotettiin verhoa, kasteltiin kukkia, täytettiin arkku puhtailla liinavaatteilla, säädeltiin pattereita ja peiteltiin takaisin nukkumaan. On hyvä kerätä voimia visiittien välillä.





perjantai 6. tammikuuta 2017

Liitumaali eli maitomaali eli kaseiinimaali


Kun naakanpesä oli saatu poistettua ja ilmahormi putsattua, oli aika sekoittaa liitumaali. Reseptejä on monenlaisia, ja lueskelin muun muassa verkosta löytyneitä perinnemaalareiden opinnäytetöitä. Muurit on ollut entisaikaan tapana maalata liitumaalilla aina suursiivouksen yhteydessä jouluna ja juhannuksena. Vähän tuli kiire kun ryhdyin hommaan aatonaattona, mutta kyllä kannatti.

Liitujauhoa saa ilmeisesti myös rautakaupasta, ja huomattavasti edullisemmin. Tärkeää on se, että liitu on kuivaa, eikä puristettaessa pysy kasassa. Ostin kaksi kilon pussia ja kaksi litraa rasvatonta maitoa. Sekoitin puutikulla sellaiseksi lettutaikinan vahvuiseksi. Annoin vetäytyä puolisen tuntia ja aina maalamisen välissä sekoittelin.

Muutaman päivän kuluttua voisi pintaa kiillottaa vaikka vanhalla villasukalla. Se jäi tekemättä ainakin toistaiseksi, varsinkaan kun kädellä pyyhkäisemällä pinta on todella siisti eikä liitua tartu käteen.

Reseptejä löytyi monenlaisia. Sekaan voi lisätä liisteriä, sementtiä, ruisjauhoja, ja väripigmenttejä. Minua miellytti kaikkein yksinkertaisin. Varsinkaan kun en oikein tiedä millä muuri on ennen käsitelty. Vahva veikkaus on kyllä ihan samaan, sillä E sekoitteli itse suurimman osan Tuomelan mökin maaleista.

Harjasin ja rapsuttelin pahimmat kohdat ennen maalaamista. Seuraavassa kuvaparit ennen ja jälkeen. Valoa oli niin vähän, vaikka puolen päivän maissa on kuvattu. Toisaalta noita nurkkia on tarpeetonta niin kauhean kirkkaassa syynätä, näin näkyy vähemmän vanhan rouvan ryppyjä.








Ennen ja jälkeen kuvien välillä on viikko ja molempia tulisijoja käytettiin ahkerasti. Hyvin toimi, hyvin maali pysyi, ei mitään moittimista. Ja aika laiskasti tarvitsi suojatakaan, sillä maalin saa varsin helposti pois ennen kuin kuivui kokonaan. Suosittelen! Niin, ja molempiin rapattuihin pintoihin sekä keittiön sivuseinää kahteen kertaan maalattuna meni runsas litra maalia.