perjantai 17. elokuuta 2018

Omaa kantaa valkosipulista

Valkosipuli. Ihana, herkullinen ja helppo kasvattaa, vaan ei kyllä hätähousun hommaa. Olen alun perin ostanut hyötykasviyhdistyksen talvivalkosipuleja. Kukin kynsi tulee kuoria hyvin hellävaraisesti, ja siten että kynteen jää vielä pieni kuorikerros.

Ensimmäisenä vuonna kynnet istutetaan loppusyksystä, lokakuun vaiheilla leveämpi puoli alaspäin noin kymmenen sentin syvyyteen hyvin ravittuun multaan. Riippuu kasvatusalasta, jättäisin väliä vähintään 10 cm per kynsi. Joskus homma on jäänyt viime tinkaan ennen maan jäätymistä, hyvä olisi ehtiä vähän ennen, niin että kynnet alkavat juurtua. Kuulemma sekään ei niin haittaisi, vaikka jotain jo maasta alkaisi pilkistämään ennen talvea.



Muuta ei sitten tarvitse tehdäkään kuin odottaa rauhassa kevään tuloa, kastella ja lannoittaa kasvukausi, ja kun elokuussa varret alkavat kellastua, nostetaan sipulit maasta. Niiden ei kannata antaa olla maassa liian pitkään, muutoin sipulit alkavat irtoilla toisistaan.

JOS haluat vain oikein pulleita valkosipuleja, leikkaa kukkavanan heinäkuussa salaattiin.
JOS haluat kokeilla oman kannan kasvattamista itusilmuista, jätä kukkavana kukkimaan.




Toisena vuonna, taas loppusyksystä kun on aika laittaa kynnet maahan, voit tehdä omat rivit itusilmuille. Niille riittää muutaman sentin syvyys ja sama väliin. Koko kasvukauden penkistä pilkottaa ruohosipulia muistuttavat heinät, jotka elokuuksi kasvavat noin peukalon kynnen kokoisiksi, hyvässä lykyssä pulleammaksikin.


Ja kolmantena vuonna,  istutetaan solosipulit taas loppusyksystä maahan, odotellaan elokuulle, ja avot! neljäntenä vuonna saat monikyntisiä valkosipuleja jotka voit nimetä siten kun tykkäät.



Tuomelan kantaa on tullut nyt siis ensimmäistä kertaa.

Lisäys: Itusilmujen kanssä väkertäminen ei ole ollenkaan välttämätöntä, valkosipuleja voi kasvattaa vuodesta toiseen yksittäisistä kynsistä. Väkertäminen on paikallaan kun haluaa ihan omaa kantaa, eikä "klooneja".

maanantai 6. elokuuta 2018

Yksin mökillä, no miten meni?

Olen päättänyt päästä eroon viimeisistäkin esteistä päästäkseni sinne missä viihdyn parhaiten. Ja se viimeinen este olla ihan ypöyksin ilman koiraakin joutui nyt koetukselle. Tiedättehän, kuka mitäkin jännittää. Nyt ei ollut edes pimeää ennen kuin noin 23 jälkeen ja päätin olla reipas.

Ja korottaa vähän panoksia ja kokeilla pärjätä koko viikonlopun kaupassa käymättä, pelkillä pellon antimilla. Kaikki mitä kaapista löytyi valmiiksi oli toki käytettävissä, se vähä mitä löytyi. Ja kyllä, hienosti pärjäsin! Tänä vuonna juuri mitään ei jää säilöön, kaikki pieni mikä kasvaa menee suoraan suuhun.





Ja sitten kun isku kauhea makean himo, löytyikin karkkikätkö, ja toiseen saman moiseen vaivaan tein suklaakaurapalloja. Hyvää ja helppoa!

Juna + pyörä -yhdistelmällä pääsisi helposti kauemmas kuin nyt oli edes tarve. Saadakseni lisää vaihtoehtoja aikataulun puolesta, otin pikajunan läheiseen kaupunkiin josta matkaa on noin 7 km. Eipä juuri mitään sekään.





Elin aivan pienesti ja hiljakseni, tein paljon pihahommia, voivottelin rutikuivuutta. Kannoin ämpäreittäin vettä ja vahtasin sadetutkaa. Luin kirjaa, kävin mattopyykillä, pyöräilin suloisen lämpimään järveen uimaan, saunoin. En puhunutkaan juuri kellekään paitsi naapureille jotka tulivat huhuilemaan murtovarkaiden pelossa. Kiva kun tarkistavat ettei tontilla liikuskella luvatta.

Viikonloppua voisi kuvailla retriitiksi, mummoiluksi, (täytinhän juuri 40 vuotta), ihanaksi omaksi ajaksi vain itselle. Ehdottomasti kokeilun lopputuloksena sanon, jatkoon! Ehkei ihan säkkipimeällä sydäntalvella kuitenkaan....sitä pitää vielä harjoitella!


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Välipohjan aarre

Kun hankimme talon, kävimme toki vintillä, pariinkin kertaan katsomassa että kaikki on suunnilleen kunnossa. Sitten asia jäi kun ei ollut kunnollisia tikkaita, ja nyt kun on, menin vähän tarkemmin tutkimaan. E on lisännyt ekovillaa ja kutteripurua, tehnyt "sivuille" korotukset vai miten sitä nyt kutsutaan. Slammannut toisen piipun, toisen tehnyt kokonaan uusiksi ja hoitanut tarvittavat paloeristeet kuntoon.

Tutkin kattoa läpi vuotojen varalta. Takan sivussa on kohta jossa näyttäisi jotain uutta valumaa olevan, mutten löytänyt merkkejä vuodoista.

Millin rako jos on tullutkin niin pitää toistaiseksi luottaa siihen että rakenteet kuivuvat kanssa jos jotain valuisi kun "vääriä" materiaaleja ei ole. Toisen piipun kohdalla oli vanhoja tulipalon jälkiä ruodelaudoissa. Keittiön hirrethän on noki mustannut, ehkä saman tulipalon jälkiä!

En ollut koskaan kävellyt vintillä puoliväliä peremmälle, ja oi kun hauskaa kun sieltä jotain löytyikin!
Ensin kiinnitin huomiota kuin hapertuneisiin kukkakimppuihin, jotka mitä ilmeisimmin ovat vintille kuivumaan tuotuja saunavihtoja. Sopivat koukutkin niille löytyi. Varmasti vinttiä on käytetty varastona, sinnehän on eteisestä käynti kattoluukun kautta. Nyt täytyy kavuta ulkokautta kun luukun päällä makaa purut.





Sitten löytyi verhon riekaletta, sanomalehtiä, ja pärekori jossa pulloja. Otin sivuun ne jotka ajattelin kiikuttaa alas, lähinnä ne pullot joissa oli etiketit tallella sekä mahdollisimman kokonaiset sanomalehdet.



Vielä yksi pullo löytyi piippuun nojaamasta.




Mikä mainio aarre! Vanhoja mehupulloja lähialueiden tehtailta. Kuinkas ne sinne vintille on unohtunutkaan. Nyt ne jatkavat päivystämistään keittiön ikkuinoiden välissä.



sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hellekylvöt

Poikkeuksellisen ihana, kuuma ja kuiva toukokuu asettaa haasteensa viljelylle. Varsinkin silloin kun tiluksia ei ole koko ajan hoitamassa tai vettä ei saa letkulla vaan vain ämpärillä kannettuna. Viime kesänä en muistaakseni kastellut viljelyksiä kertaakaan, niin paljon taivaalta satoi. Tämä kesä alkoi päinvastaisena.

Toukokuun 12. levitimme palanutta hevosen lantaa peltoon ja vähän myös muualle multaan sekoitettuna. Samoin valmista bokashimultaa, jota tosin ei saavia enempää ollut kevättalven kompostoinnista.

Kylvimme perunat, tillit, persiljat, salaatit, lehtikaalit, porkkanat ja punajuuret. Kastelin mullan ennen kylvöä läpimäräksi ja vielä kylvön jälkeen ja peittelin visusti hallaharsolla. Vähän murehdin oliko hallaharso väärä valinta, mutta se osoittautuikin pelastukseksi. Harso lämmittää, kyllä, mutta varjostaa myös ja estää vettä haihtumasta. Näin pienet taimen alut pärjäsivät kokonaisen viikon kerrallaan kastelematta mikä tuntui kyllä vähän uskomattomalta. Nyt kun lämpö notkahtaa kymmenen astetta alhaisemmaksi, jätin harson edelleen, saavat muhia siellä keskenänsä ensi viikonloppuun asti jolloin ajattelin poistaa harson kokonaan.

Seuraava posititiivinen ongelma istutuspaikkojen käydessä vähiin olikin viimeisten kylvöjen sijoittelu johon sain hyviä vinkkejä Instagram tilin puolella. Päädyin lapioimaan kapean vaon herneille ja pavuille, laitoin pohjalle satsin lannoitetta, uutta multaa päälle ja märkään maahan liotetut siemenet. Tämän kaistaleen peitin myös harsosuikaleella. Nyt uusi aita saa ensi tehtävänään olla tuki ja turva näille toivottavasti maasta puskeville pienille.

Vielä korianterit, avomaankurkut ja  kolmeen saaviin kesäkurpitsat, viimeiset hapatetun mutta ei multaantuneen bokashin päälle. Ravinteita piisaa, katsotaan piisaako liikaakin. Ostin ensimmäistä kertaa Neko luonnonlannoitetta, saman näköistä ja hajuista kun kanankakka, heittelin rakeita sinne sun tänne pitkin pihaa.

Nyt toivotaan aurinkoista kaunista kesää ja öisiä sateita!



Kolmas vuosi lavakauluksilla menossa, koittakaas jaksaa vielä. Ja olkikuorma hakematta, sen näköiset nuo käytävät ovatkin.


Varmoja ja hyviä nämä hyötykasviyhdistyksen söpöt siemenpussit.


Herneet


ja pavut, saa nähdä miten riittää kasvutila heinikon keskellä.


Meidän kaivossa on vain pintavettä, 90-luvun lopussa louhittu pyörätie on kuivattanut lähipihojen kaivot. Nyt pitää jo ottaa saunalta vettä saaveissa lämpenemään.

Lohikeiton kruunasi ensimmäinen satsi oman maan tilliä!






maanantai 21. toukokuuta 2018

Kiivasta ja kiihkeää

on kasvu tällä hetkellä. Luulisi että ihan kipeää tekee kun kasvien pitää venyä loputtomasti yhden päivänkin aikana. Yhtäkkiä ne työt mille ajattelin varata aikaa kesäkuun alussa, onkin pakko tehdä NYT. Esimerkiksi ilman kastelua tällä kuivuudella moni kupsahtaa vaikka kuinka toivoisi että luonnon tahti riittää.

Tänä viikonloppuna ei olisi ollut aikaa, mutta pakko (erittäin positiivinen sellainen) sai ajamaan edestakaisin siten että tehokasta työaikaa jäi tontilla kuusituntinen.

Mitäkö tein, no:

* Pikakierroksen nuuskutteluineen.

* Takapihan kasvulavojen tarkastuksen. Varovainen pelokas kurkkaus hallaharson alle, ihania pieniä alkuja rivissä. Ajatella, märkään multaan kylvetyt siemenet selvisivät helleviikosta kokonaan ilman vettä hallaharson alla! Ainakin lehtikaali, salaatit, punajuuri ja porkkanat ja tilli. Persilja ei ollut vielä noussut, liekö hitaampi vai ottanut nokkiinsa.

* Uuden trimmerin koettelun. Koko tontin kaikki reunat, toivottomat heinäalueet sekä tulevan aidan alue työskentelytiloineen. Koko tuplarullallinen siihen sitä siimaa menikin.

* Annalan taimien istutamisen.

* Pidin pienen tauon syreenimajassa, taateleita ja lakritsajauhoa.

*Kitkin pahimmat silmiin osuvat rikat pois.

* Otin vastaan ystävälllisen naapurin tarjouksen käyttää vesiletkuaan. Pellon ja viljelysalueiden perusteellinen kastelu.

* Esittelin tiluksia naapureille jotka piipahtivat tontilla.

*Toiselle pihaan tupsahtaneelle naapurille esittelin tulppaaneja.

* Söin tonnikalaa suoraan purkista.

* Pumppasin vettä ja hoidin etupihan kaiken kastelun.

* Kuvauskierroksen ja uusintanuuhkuttelun.

Ja lopuksi aina:

* Piha siistiksi, ovet lukkoon.

* Kotikukkakimpun kerääminen.

* Heippakierros.














sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Keltainen toukokuu

Vaikka tekee ja tekee, puuhaa ja punkee kaiken valveillaoloaikansa, ei toki ihan mutta melkein, saa vain melkein kaiken tarvittavan tehtyä. Ihanan harvinainen toukokuinen helle löi tahtia, silmut aukeilivat kilpaa toistensa kanssa ja tulppaanit päättivät kirittää ehtiäkseen äitienpäiväksi auki.








Viime kesältä jäi puitteet maalaamatta, ja nyt pitkän poutajakson alettua oli sen aika. Pesin pilkuttuneen vanhan maalipinnan puhtaaksi, annoin kuivua ja maalasin karmit, pielet ja kulmat Sateenkaarivärin petroliöljymaalilla. 

Kukkapenkit on nyt kaikki putsattu. Lähiheppatilalta haettiin palanutta lantaa ja levitettiin suurin osa pottupeltoon. Osa jäi kukkamullan ja bokashimullan kanssa sekoitettavaksi ja perennapenkkeihin levitettäväksi.

Syreenimaja tarjosi ihanan taukopaikan ja sai kuorikatetta juuristolleen.




Puutarhamultaa lisättiin kasvulaatikoihin ja umpikasteltuun multaan sain siemenet kylvettyä. Vasta kun meni porkkanat ja punajuuret vierekkäin, luin etteivät ne sovi pariksi. Harmi, katsotaan miten käy. Vähän pussinloppuja kukkapenkkiin myös.

Piharakennus sai talven pölyt harteiltaan ja mikä ihaninta, saatiin mitattua ja tilattua tarpeet AITAAN! Viimein haaveilemani projekti starttaa, saadaan suojainen oma puutarhapläntti, jossa koiraa voi pitää vapaana, taajamassa kun ollaan.

Kaikki vinkit aidanrakennuksen suhteen otan ilolla vastaan!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Yksin mökillä, kevätpuuhat ja muutamat tuumat

Olen ollut mökillä vain kaksi yötä yksin koira kanssa. Jotenkin se on tuntunut hieman epämukavalta ja sellaiselta että tekee mieli kutsua aina joku seuraksi. Ja sitten aina harmittaa jos en pääsekään paikkaan parhaimpaan.

Päätin että nyt saa riittää ja opettelen olemaan yksin, ja ihan koko viikonlopun. Lähdin koiran kanssa (se auttaa huomattavasti) ja päätin tehdä kaikkea mitä huvittaa ja missä ei tarvitse huomioida kenenkään muun toiveita.

Olen putsannut kukkapenkit, lenkkeillyt koiran kanssa(l ukinnut aina ulos lähtiessäni oven ettei kukaan livahda sisälle), saunonut pitkään ja hartaasti (päivällä, valoisan aikaan, koira pihalla vahdissa), mennyt liian aikaisin nukkumaan, nukkunut hyvin ja pitkään (ovi säpissä, potta sisällä), virkannut, katsonut elokuvia, juonut vähän viiniä ja ajatellut omiani. Ehdottomasti se, että on jo niin kovin valoisaa, auttaa.


Saunan huilitauolla katselin varmasti vartin verran oravan touhuja Syreenissä. Sillä oli vielä harmaa talviturkki. Tuijoteltiin tovi toisiamme.



Tunnit tuntuivat ihanan pitkiltä kun minnekään ei tarvinnut mennä ja mitään ei pitänyt tehdä. Ja sitten, pihalla, ensimmäisen kerran tänä vuonna, ah! Varovasti pienellä haralla kampailin kukkapenkeistä maatuneet lehdet ja muut möhnät pois.



Hei vaan, sinivuokot ja kaikki muut ihanat kesäkaverit!







Tulppaaneja kurkkii hurjat määrät, ihan kuin olisivat lisääntyneet muutenkin kuin meidän toimesta.


Puuhella sai jäädä nyt kesätauolle, putsasin sen nätiksi liesimustalla. Tuhkat nurmelle ja perennapenkkiin.


Talven aikana syödyt kananmunankuoret painelin pieneksi ja perunapeltoon.

Olipa oikein ihanaa. Seurassa paras, yksin oikein hyvä!