It's a match!

Äitini sisko, ihana tätini neuloo valtaisia kasoja villasukkia. Kerran vuodessa niitä jaellaan sukulaisille. Neulon, teen käsitöitä itsekin ja juurikin siksi käsin neulottujen sukkien arvo on minulle todella korkea. Ja sitten kun halutaan antaa, ei yhdet eikä kahdet vaan vierasvaraksi kanssa.

Vaikka on kesä, muistan hyvin, että talvella sukkia voi hyvinkin olla kahdet päällekkäin. Ja kun ne on vielä niin kauniin värisiäkin, teki mieli alkaa mätsaillä, mikä sukka mihinkin sopii.  Heh, lomalaisen laiskat huvit.

Ehkä unisukiksi kun sopivat makuuhuoneen tapetin kanssa...

Villatakin kanssa...

Viltin ja tapetin kanssa...

Sekä huovan, maton että lattian kanssa...

Kiitos!

Tuplasti vanhempi

Minulla on kaveri samalta tienpätkältä. Meitä yhdistää pihanhoito, kasvit ja niistä höpöttäminen. Ja paikallishistoria, paljasjalkaisia kun ovat. Hän aina sanoo olevansa minua tuplasti vanhempi.

Eräänä aamuna hän kertoi saaneensa puoli vuotta sitten skumppapullon synttärilahjaksi eikä sitä ole tullut juotua. Sanoin varmaan että jopas on ongelmallinen tilanne ja että kuinkas nyt pullo on jäänyt hyllylle, ja siitä lähtien on puhuttu että juodaan se yhdessä meidän pihassa.

Ja näin pidettiin kaffekestit ilman kaffea kello kolme. Pullo on näissä kuvissa vielä matkalla. Mukava kuulla mitä tässä ja tässä oli ennen ja kuinka maailma nyt makaa.

Ai Timo ei kuki...

olen odottanut uusia pottuja poimittavaksi vasta kukinnan jälkeen, ja kun sääkään ei ole ollut kovin ihmeellinen, olin unohtanut koko perunamaan. Jostain luin että varsinkaan Timo ei ole kukkijatyyppiä ja lähdin kaivelemaan. Nyt tiedetään mitä syödään lähipäivät!

Kutsumattomia vieraita ja kuinka niistä selvittiin

Lainalasta haettiin visiitiltä. Suunnitteilla oli rauhaisa päivä yhdessä kuulumisia vaihtaen ja vähän pihaa nuuskien. Syötiin lounas ja istuskeltiin kaikessa rauhassa kun yhdeltä lapsista löytyi täitä. Sitten löytyi toiselta ja kolmannelta ja neljänneltäkin.

No. Yksi äiti lähtee apteekkiin ja toinen alkaa lämmittää saunaa. Kaikille täipesu, kaikki tekstiilit pyykkiin eli auton takakonttiin muovipusseissa. Peitot, viltit, tyynyt tuntikausiksi saunan lauteille kuumakäsittelyyn.

Apinaäidit tutkivat laumansa tukat sentti sentiltä. Kahdelta lähti tukka kokonaan. Keittiösaksilla. Väkisin tuli mieleen ajat entiset, kun keritseminen tai myrkkykylpy olivat ainoat vaihtoehdot.

Kaivettiin sellaisia vaatteita joita ei oltu aikoihin pidetty ja alettiin paistamaan lettuja. Ja tehtiin raparperihilloa ja syötiin mansikoita.

Ja kyllä, ehdimme vaihtaa kuulumiset, puhua vaikka mistä samalla kun veivasimme sekopäistä savottaa. Ja kaikilla oli ihan hirveän hauskaa ja ihan itketti kun päivä kääntyi iltaan ja auto peruutti pihasta. Niillä entisten aikojen äideillä on ollut lapsia tuplasti enemmän, toivottavasti myös tukea toisistaan. Ja naurua ja epätoivoista päänpyörittelyä aina uusien sattumusten myötä.

Mikä päivä!

Heinäkuun hommia puutarhassa

Keskikesän kurkkaus puutarhaan, kuinkas meillä sitä hoidetaan. Pahin puserrus rikkaruohojen kanssa on tehty, nyt pitää aika ajoin käydä kierros läpi, ettei piha ihan pahasti pääse levahtamaan.

Onneksi pidän kitkemisestä, siihen tulee suorastaan himo kun näkee takanaan puhdasta jälkeä. Paras apuväline kitkemiseen on haarukka, aivan ehdottomasti! Sillä saa sormiin jatketta ja terävyyttä, ja suurin osa irtoaa juurineen ja sen enempää maata kääntelemättä. Minulle meidän alle tuhatneliöinen piha riittää erittäin hyvin, jonkunlainen kokonaishallinta pysyy näin viikonloppukävijälläkin. Ja silti on vielä paikkoja jotka eivät kierrokseen kuulu vaan saavat toistaiseksi elää valtoimenaan.


Isommat puutarhajäte-erät pyrin kuskaamaan jäteasemalle jonne on matkaa muutama kilometri. Jätesäkillinen vihreää maksaa 50 senttiä. Pienet erät menevät pihan muutamaan eri paikkaan sijoitettuun kompostikasaan.

Multaa teen itse bokashikompostoimalla, ja sille on oma multatehtaansa. Tehtaan pohjassa on jyrsijäverkko, fermentoitunut keittiöjäte muhii mullan kanssa muutaman viikon ja on tämän jälkeen valmista maahan levitettäväksi. Huussitavara maatuu kauemmin ja loppusijoitetaan ei-syötävien juurelle kun sen aika on.

Mitä paremmin maaperä voi, sitä terveempiä kasveja kasvaa. Lannoittamatta ei mikään kukoista. Keväällä lannoitin maata Pollen parhaalla, juhannuksen tietämillä tein kanankakkakierroksen. Välillä kahvinpuruja, tuhkaa, kananmunankuoria, mutta pääasiassa bokashimultaa ja pissaksi kutsuttua laimennettua biojätteen suotonestettä. Osa lavaviljelmistä sai ruohokatteen ja pihassa on parikin kattilaa jossa nokkoskäyte on tekeillä.

Etanoita olen tavannut muutaman hassun verran. Tänä vuonna entistä vähemmän. Niiden osalta olen varuillani, ovat ilmeisen nopeita lisääntymään.

Vaikka nyt on ollut aikaa kiskoa syreenien juuriversoja ja harventaa ikipusikkoja, pyrin jättämään permakulttuurin hengessä kaikille eliöille tilaa. Ja sanomattakin lienee selvää ettei myrkyillä ole tontille asiaa.

Pyrin kouluttamaan kasvatit pärjäämään sillä vedellä mitä sataa. Kastelen järjestyksessä hyötykasveja ja sitten perennoja aina sitä mukaa kun pihan puolen sadevesitynnyreitä pitää tyhjentää.

Kolmas kesä, tuhat tuntia opiskelua, kaiken vapaa-ajan vanhoja taloja ja puutarhatietoa imien alkaa jo tuottaa tulosta. PALJON saa vielä opetella, mutta kiva kun ei tarvitsekaan olla aivan ulalla:). Kesä kiittää katsojaa, kaikki kasvaa silmissä!

Lahja.

Se on olemassa, pysyy ja on varma. Sille voi vaan antaa, siltä voi vaan saada. Se perustuu lujaan luottamukseen mutta ei vaadi tai moiti. Välillä se jää huonolle hoidolle, välillä se kukoistaa. Se pysyy arjen yläpuolella, nostattaa ja vahvistaa, mahdollistaa itkut, naurut ja lujan tukemisen.

Ystävyys.

Aamuun asti, uutta aurinkoa tervehtien, maailmaa parantaen!

Myrskyluodon Maria

Mies, poika ja lainalapsi lähtivät järvelle kalaan ja minä tuumasin jotta mitä tekisin. Ekan kesän ulkoeteisen verhoviritelmä odotti viimeistelyä ja siihen tartuin. Kun pesin verhoja saippualla ja kylmällä kraanavedellä, tarinan alku oli valmis. Vielä kun ulkona selvästi viileni ja tuuli kävi puuskissa. Vaikka tietää että kaikki menee hyvin ja tulevat ehjänä takaisin,  vaistomaisesti huomasin tallettaa lähtöajan mieleeni ja sen sellaista. Viritin opelukoneen, silitin verhoon taitokset ja ryhdyin ompelemaan huomatakseni ainoan neulan vääntyneen. Tuumasin hetken, otin lasin viiniä, ja pujotin langan neulansilmästä ja kuuntelin kyyohjelmaa radiosta, ompelin käsin pieniä pistoja ja nautin olostani. Eipä ole kiire lomalaisen kaveri ei.