sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Vilinän välissä verhoja etc.

Kahden viikonlopun summa; Paljon ihmisiä, pieniä ja isoja, monta tiskiä, monta ruokaa, monta pesällistä puita. Sillä sai monta ihanaa hetkeä, naurua ja kahelia kohkaamista. Ja aina välillä jotain eteenpäinkin. Ensimmäinen urakka, verhot; "Keittiön akkunaan" pellavainen lakana, jonka harsin auki keskisaumasta. On melkein kauniimpi kuin sängyssä, kudos näkyy valoa vasten kauniisti, samoin kuin puissa kudotut reunat, ah!





Olkkarissa oli ennestään juuri siedettävät (E, ei millään pahalla, rullakaihtimet ei ole mun juttu), mutta sellaisiksi hyvät. Ne saivat rimpsureunat talviratkaisua kehitellessä. Tarkoitus ei ole tehtä aivan liian mummomeininkiä, sopivasti vain. Pitsin määrää pitänee hiukan säädellä, vaan tarvii sitä nyt verhoissa olla!


Ja sitten kosh, mahalasku. Hätäisesti kotona viikolla ulkomuistista mitat ja niin edelleen. Ei ne olleetkaan tarpeeksi pitkät, pöh. Molemmat makkarin verhot tarvitsee jatkeet tai alku-, tai keskipalat. Sitten kun innostun uudelleen.




Näiden viikkojen puheenaihe on ollut sade, ja eteisen matoista lähtisi varmasti jo ruskeaa pesuvettä.
Vähän ulkohommiakin.


7 herukkapuskaa siivottiin, kiitos avusta! Ja autettiin notkuvat oksat ylös tukikeppien avulla. Marjojen jälkeen vielä siivousta ja harvennusleikkausta. Puhumattakaan neljän puskan muurista, jolle ei nyt kannattanut tehdä vielä mitään. Tuli minusta aika kivat. Näyttää jo siltä, että joku täällä asustelee ja hoitaa pihaa!





Keppejä riitti pavuille ja herneille tueksi. Kenties ensi viikolla on herneaika.


Tämä kohta oli pitkään aivan paljas ja kalju, meidän vihreä salonki. Välietappikuvana vain!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kesäkakku

Toimii kerta toisensa jälkeen. Ainoa työläs ja aikaa vievä vaihe saattaa olla ainesten hankkiminen, kuten tänään. Eräiden  pikkujätkien kanssa tehtiin seuraavanlainen versio;


Mustikkapaikat (joita ei vielä osata) oli putsattu tyhjiksi. Laihaa saalista helpotti metsämansikkalöydös. Aikaa meni 2h. Kerman vatkaus, n. 15 min.


Lisätäytettä saa onneksi kaupan edustalta.


Yksi kerros valmiista kaupan kakkupohjasta,


Sitruunaa, (raparperi)hilloa, kermaa ja mansikoita, marenkilevy päälle,


Päälle hieno metsäsaalis. Sitruunamelissa olisi bueno, mutta sen puutteessa piparminttua pihasta.


Voila!
Sama meininki oli nimpparikaffeilla...


Lavakaulusviljelyä

Nyt kun satoa nousee, on hyvä summata vaiheet. Maa on savimaata, sen muokkaaminen olisi vaatinut heinikosta pelloksi liikaa, joten päädyin lavalauluksista rakennettuihin kohopenkkeihin. Ja nyt, en varmaan muutoin valitsisikaan, niin helpolta tuntuu. Alla on suodatinkangas, päällä yksi tai kaksi kaulusta, paljon multaa ja vähän turvetta, pussikamaa. Pohjalla vähän entisen kanalan purua. Käytävät on peitetty suodatinkankaalla ja oljilla. Tämä lähikauppa sijaitsee piharakennuksen takana.

Pitkään hain hyvää hinta/laatu hankintapaikkaa, ja löysinkin käytettyjä lavalauluksista kauppaavan firman, 7/9/11€ kpl, riippuen koosta. Mullan hankinta mietitytti myös, ostaako kuorma vai pusseissa, ja päädyin pusseihin rikkaruohottomuuden vuoksi. Paikallinen halpamyymälä oli myös edullisin.

Siemenet ostin hyötykasviyhdistykseltä, ja kylvin niinkuin keksin, toki pussin ohjeiden mukaan (ainakin suunnilleen).




Lähtötilanne, kuva keväältä. Ja heti perään kuva tältä päivältä. Hyvin rehottaa etten sanoisi...





Etummaisessa perunaa, vieressä maa-artisokkaa maassa, nyt hipoo jo taivaita!






Ensin söimme retiisit, koko ajan salaattia, nyt lehtikaalta, yrttejä, mm. Persiljaa ja korianteria. herneitä ja pottuja vielä odotellaan. On siinäkin uudet perunat, jos elokuulle menee! Kastella ei ainakaan tänä kesänä montaa kertaa ole tarvinnut.


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Talveksi muisteltavaa...

Ihania kesähetkiä. Mieletön onnentunne muutaman kaupunkipäivän jälkeen. Näin elämän kuuluukin mennä!