Panu Kailan terveiset

Pääsin kuuntelemaan Panu Kailan luentoa enkä pettynyt. Vahvaa, vankkaa osaamista joka oli ennemmin toteavaa kuin provosivaa ja ennenkaikkea hyvin vakuuttavaa. Ajattelin kirjoittaa luentomuistiinpanoni ylös muidenkin luettavaksi ja alla anti tiivistettynä. Lainaukset ovat suoria, muu on tiivistetty kuullusta. Kysyin Kailalta sopiiko julkaista muistiinpanot ja hän ihmetteli miksi kysyn. "Tottakai", hän sanoi ja kiitti jälkeen että on kohteliasta kysyä. Itse en osaa tarkemmin selittää sanottua, mutta aika samanlaisia ohjeita kuulee muiltakin vanhan talon halaajilta. Seuraavan pitkän sepustuksen voi siis lukea jos aihe kiinnostaa.

Energiakriisi johti kansalliseen suuronnettomuuteen. Puhutaan rakennetuista taloista ennen vuotta 1960 ja sen jälkeen. Kaila viittasi rakennusliikkeiden ja alan lehtien yhteistyöhön, soraäänet ja vallalla olleita rakennustapoja kritisoineet artikkelit jäivät julkaisematta. Ja tänään maksamme kovaa hintaa julkisten rakennusten huonosta kunnosta, sekä monien puutalojen väärästä lisäeristämisestä.

Salaojat
"Olkoot salaojat tukossa. Nykyään salaojat tehdään vakiona, voi olla turhaa. Vesi pitää toki ohjata pois talolta mutta satavuotiaan hirsitalon perustuksiin on turha kajota. "Ei missään kivikirkoissa ole salaojia".

Vanhan talon ihanteellinen ilman kosteusprosentti on 58. "Siksi mummonmökissä on hyvä hengittää". Hengittävien rakenteiden tulee läpäistä myös vesipisarat, ts. kastua ja taas kuivua. Joka paikassa on näkymätöntä vesihöyryä joka on kaasua. Puun imemiskyky on uskomaton. Sahanpurussa ei ole kastepistettä. Kaila viittasi Norjan 500v. vanhoihin puutaloihin ja Japanin moninkertaisesti vanhempiin. 60-l. kehitetty höyrynsulkumuovi oli koneellisen ilmanvaihdon kaveri.

Tapettien hengittävyyden voi tarkistaa kastelemalla tapetin. Jos siihen jää märkä läntti se hengittää. Nykyisisssä tapeteissa lähes kaikissa on muoviruiskutus. Täysin muovittomaksi tapetiksi hän mainitsi Lim&Handtryck -merkin. (Kokeilin meidän seinissä oleviin Pihlgren&Ritoloihin vm. 2011, ja niihin jäi kyllä märkä läntti). Muovitapetit lisäävät pikkulasten riskiä sairastua astmaan ja yskään. Hän puhui mitokondiromyrkyistä, ja siitä että homeiden desinfiointi seinistä, tavaroista ym. on vaarallista.

Homeissa on kaksi puolta. Nykyihmiset ovat "rämiä" ja "talot huonossa kunnossa". Hyödylliset vastustuskyvyn edistäjät puuttuvat. "Puhtaus on puoli ruokaa, lika on toinen puoli".  Pahimmillaan sairastutaan monikemikaaliyliherkkyyteen kun ihminen menee rikki. Oireilu on todellista, aiheuttaja pitää korjata jotta keho ei enää reagoi. Nykyinen rakennustapa toimii teoriassa mutta on huono selviämään jos huolto on huonoa, tai tulee virheitä tai vahinkoja.

Talojen lämpövuoto kuuluu asiaan. Energiaa tarvitaan talon kuivana pitämiseen. Koneellinen ilmanvaihto on tarpeeton, jopa haitallinen. Sitä tarvitaan vain erityistiloihin kuten liesituuletin keittiöön. Painovoimainen ilmanvaihto on ilmaista. Pahimmillaan ikkunatuuletus kielletään, vaikka niin olisi hyvä tuulettaa. Kesän kuumalla ikkunat kiinni jotta yön viileys säilyy ja yöllä uutta ilmaa sisään.

Maakosteus
Kosteus nousee kellariin ja tuuletetaan pois. Betonissa tulee olla läpäisevä maali ja paras lattiaeriste on puurallit ja matto. "Antaa kastua kunhan antaa kuivua". Alapohjassa ilman tulee liikkua.

Tunkkainen ilma ja painovoimaisen ilmanvaihdon parantaminen
Kaila suositteli homekoiraa ja sen tinkimätöntä nenää. Yksi homeen paikka on piipun pohja, tästä syystä piipuissa tulisi olla hatut. Haisevia pintoja voi vaihtaa ja tuuletusta vahvistaa. Ongelman aiheuttaja tulisi löytää ja poistaa. "Seinäventtiili joka huoneeseen jossa on uuni". Venttiilit ovat hyvät ja tarpeelliset.

Kysyttiin että missä vaiheessa talon pelastamisessa tulisi lyödä hanskat tiskiin. Jos kyseessä on tunnearvoinen talo niin melkein raunioita voidaan korjata ja joskus puretaan hyväkuntoinen talo aivan turhaan. Omalle työlle ei pidä laskea hintaa.

Kaila mainitsi nykyisissä ilmansulkupapereissa käytettävän verkkovahvistetta joka on muovikalvoa. Tämä täyttää muovikalvon määräykset ja siten rakennusmääräykset. Rakennustuotteille saa antaa harhaanjohtavia nimiä. Paras paperi joka on varmasti muoviton on Paavo perinnepahvi.

Nykymääräyksissä ei huomioida lämmön varastoitumista. Periaatteessa tiiliseinän tulisi olla 2,5m paksu täyttääkseen vaatimukset, vaikka se ohuenakin varastoi lämpöä ja luovuttaa sitä edelleen.

Katto
Tuuletusraoksi riittää vähän pienempikin, "ilmalla on notkea selkä". Peltikaton alla tulee olla aluskate.

Kosteat tilat
"Suomessa hassu tapa kaataa vettä lattialle". Kaila viittasi suihkuihin ja märkätiloihin. Vettä roiskitaan liikaa ympäriinsä sen sijaan että voisi olla suihkukaapit. Ammekin olisi oikein hyvä. Ja tuttu lause lopuksi, "älä korjaa sellaista mikä ei ole rikki".

Oman talomme hankintalistan kärkeen nousevat seuraavaksi piipun hatut ja korvausilmaventtiilit.

Ensimmäinen iso remontti alkaa, hyvistä neuvoista lämmin kiitos!

Homman hoitaa perinnekorjaamiseen erikoistunut lähialueen firma. Tai yksi mies joka monistuu muutamaksi tarvittaessa. Ja suositukset saimme eräältä alan suositelluimmista. Rahat eivät kuitenkaan riitä imuautoon, joten purkuhommat hoidetaan itse. Ja nyt vähän yllättäen, edellisen urakan valmistuttua ajoissa, pitääkin purkaa heti nyt.

Ja kun asialla on kaksi noviisia, olis hyvät neuvot kalliit. Eli, mitenkäs me se sitten tehtäisiin?

Listat irti. Pistorasiat irti ja ylös. Uunin pelti irti. Sorkkaraudalla eka väli rikki ja lautoja ylös. Niitä ei tarvitse laittaa takaisin, ovat aika halpaa ja heppoista lautaa vaan ja saavat palvella vastedes aidan porttina. Ja sitten vaan purua pussiin. Ensin pussi kottikärryyn vai irtopurut kärryllä ulos ja siellä pussiin? Oviaukkoon muoviverho, vai meneekö se puru kaikkialle? 

Hyvä lukija, kerro parhaat vinkkisi ja kikkakolmosesi, kiitos!

E vaihtoi makkariin laudat, ei kuitenkaan uusinut koko rossia kun ei kokenut välttämättömäksi. Kaikki muut lattiat on uusittu kokonaan, tosin ei mitenkään priimasti, mutta uusittu kuitenkin. Ja tämä vanha makuuhuone on ainoa tila josta vaatteisiin jää tuoksua, ja se asia on syytä korjata. Onhan pihan puoleinen hirsi lepuutellut maassa kiinni jo jonkun tovin ja ottanut sieltä tietysti kosteaa. Aika samaan ulkonäköön pyritään, ja toiveena olisi operoida ulkoa ja alta käsin, jottei uusia tapetteja tarvitsisi repiä pois.

Ikkunoiden alla on aivan varmasti pehmeää, joten ulkorimoista kun napsii huonot palat pois ja sitä kautta vaihtaa alajuoksuja ja tarvittavia hirsiä paikkaa, niin josko se niin menisi...? Eniten pelottaa tietysti kaikki huonot uutiset, katsotaan miten käy.

Nyt huone näyttää askeettiselta joogasalilta ja toinen huone vastaavasti hmm, aika runsaalta!

Itsesäätyvä sulanapitokaapeli

Helpotti oloani kovin, kovin paljon. Remontit ja kaikki renoveeraus jota sallin vanhan rouvan pään menoksi tehtävän, ovat hyvin, hyvin harkittuja. Ensin kysytään googlelta. Sitten punnitaan vastausvaihtoehtoja. Sitten konsultoidaan vähissä erin ja asian kypsyessä tuttavia ja varsinkin niitä jotka tuntuvat asiansa tietäviltä. Sitten vielä vähän vertailua ja vihdoin on päätöksen aika!

Jotta vanha rouva ei vahingossakaan jäätyisi vesiputkiensa osalta enää kertaakaan kuten viime tammikuussa kertaalleen putken alamutkasta, "asensin", siis teippasin ja kiinnitin itsesäätyvät sulanapitokaapelit putken alakohtiin jotka ovat lähimpänä lattiaa. Kaapelit ovat muuna aikana kädellä koittaen hiukan lämpimät, ja oletettavasti ja toivon mukaan toimivat kuten luvattu, eli kuumenevat automaattisesti reagoidessaan ympärillä olevaan lämpötilan laskuun. Jos siis öljypatterit simahtaisivat, kaapelit ottavat homman haltuun.

Oloni on nyt varsin helpottunut, eikä edes haittaa se, että viritys on himpun verran turhan modernin näköinen.

 Johto mahtui sopivasti kulkemaan sekä viemäriputken kylkeä että itse vesiputkea,

Aina lattianrajasta ylös pistorasiaan sähköhellan viereen. Sama kaksimetrinen kulkee makuuhuoneen sängyn takana lattianrajassa. Lämmityskaapeliahan putkissa on  kun ne sukeltaa talolta maan alle. Sen huomaa aina talvisaikaan hanan avatessa. Jos on nopea, ehtii juuri ja juuri pestä kädet lämpimällä vedellä.

Ja päälle vielä hopeateippiä eristeeksi ja peitteeksi. Edullinen lisälämpö ja varmasti helpoin kanssa.

Liitumaali eli maitomaali eli kaseiinimaali

Kun naakanpesä oli saatu poistettua ja ilmahormi putsattua, oli aika sekoittaa liitumaali. Reseptejä on monenlaisia, ja lueskelin muun muassa verkosta löytyneitä perinnemaalareiden opinnäytetöitä. Muurit on ollut entisaikaan tapana maalata liitumaalilla aina suursiivouksen yhteydessä jouluna ja juhannuksena. Vähän tuli kiire kun ryhdyin hommaan aatonaattona, mutta kyllä kannatti.

Liitujauhoa saa ilmeisesti myös rautakaupasta, ja huomattavasti edullisemmin. Tärkeää on se, että liitu on kuivaa, eikä puristettaessa pysy kasassa. Ostin kaksi kilon pussia ja kaksi litraa rasvatonta maitoa. Sekoitin puutikulla sellaiseksi lettutaikinan vahvuiseksi. Annoin vetäytyä puolisen tuntia ja aina maalamisen välissä sekoittelin.

Muutaman päivän kuluttua voisi pintaa kiillottaa vaikka vanhalla villasukalla. Se jäi tekemättä ainakin toistaiseksi, varsinkaan kun kädellä pyyhkäisemällä pinta on todella siisti eikä liitua tartu käteen.

Reseptejä löytyi monenlaisia. Sekaan voi lisätä liisteriä, sementtiä, ruisjauhoja, ja väripigmenttejä. Minua miellytti kaikkein yksinkertaisin. Varsinkaan kun en oikein tiedä millä muuri on ennen käsitelty. Vahva veikkaus on kyllä ihan samaan, sillä E sekoitteli itse suurimman osan Tuomelan mökin maaleista.

Harjasin ja rapsuttelin pahimmat kohdat ennen maalaamista. Seuraavassa kuvaparit ennen ja jälkeen. Valoa oli niin vähän, vaikka puolen päivän maissa on kuvattu. Toisaalta noita nurkkia on tarpeetonta niin kauhean kirkkaassa syynätä, näin näkyy vähemmän vanhan rouvan ryppyjä.

Ennen ja jälkeen kuvien välillä on viikko ja molempia tulisijoja käytettiin ahkerasti. Hyvin toimi, hyvin maali pysyi, ei mitään moittimista. Ja aika laiskasti tarvitsi suojatakaan, sillä maalin saa varsin helposti pois ennen kuin kuivui kokonaan. Suosittelen! Niin, ja molempiin rapattuihin pintoihin sekä keittiön sivuseinää kahteen kertaan maalattuna meni runsas litra maalia.

Naakan pesä sai nyt lähteä

Niin meille saapuivat sutari ja kollegansa. Sanomalehdet hellan päälle, jätesäkki auki ja toinen miehistä kiipesi katolle. Tarvittiin muutama kierros harjavaijerilla vai mikä nyt onkaan nimeltään ja kerran piti tipauttaa rautakanki piipusta alas. Kolmannes jätesäkillinen tuli pesäaineksia yksivuotisesta naakan pesästä. Pesäähän ei saa häiritä silloin kun siinä on asukkaita, naakka on rauhoitettu. Tosin sanoivat että kanta on kasvanut huimasti, ja tekevät pesiä juuri pientalojen hormeihin kun esim. kirkkojen piippuihin ei enää pääse kun on suojattu kunnolla piikein jne.

Hyvä kuitenkin että lähti noinkin helposti, saattavat olla erityisen tiukkaa tekoa.
Samalla reissulla laittoivat naakkaverkot piippuihin ja käytin tilaisuuden hyväkseni kysyäkseni mitä mieleen juolahti. Ensin tietysti piippujen kunnosta (tapasin piirinuohoojamme ensimmäistä kertaa, mies on aiemmat kaksi kertaa ollut paikalla) makkarin piippu on uusittu kokonaan, porinmatissa ja hellassa saa rauhassa pitää tulia. Tuvan varaava takka on mitä ilmeisimmin alkuperäinen, 116v.! Ja sitä saa vielä käyttää mutta alkaa olla tiensä päässä. Vintin kautta katolle menevä osuus on uusittu, mutta kun aika on, pitää vissiin tehdä ihan koko hoito uusiksi. Tiilet on aika pehmeitä ja sitten kun kuumenee kyljistä niin kuumaksi ettei kestä koskea tai jos jostain falskaisi savua, olisi se sitten uunin tarun loppu.

Hän oli edellisistä edellisen asukkaan aikana vaan kerran päässyt nuohoamaan, milloin ei herra ollut paikalla tai sitten ajoi ulos. Piipuista on pidetty asianmukaista huolta vuodesta 2011. Nyt on lisäksi sammutuspeite, vaahtosammutin, kolme palohälytintä ja häkähälytin.

Mitä ilmeisimmin muutama vuosi tuolla tuvan uunilla vielä voidaan mennä, eikä ole hyvä rasittaa jatkuvalla tulien pidolla mitä nyt ei muutenkaan ole hyvä tehdä. Näillä ohjeilla otetaan jatkoaikaa, ja tallessa on myös nuohoojan veljen, muurarin numero.

Kun kysyin että sopiiko ottaa valokuva ja niin ettei naamat näy, kysyi takaisin että mikäs meidän naamoissa nyt on vikana... hyvää, ammattitaitoista väkeä, suuri kiitos ja pieni oli lasku.

Kuuleeko mökki, kaupunki kutsuu

Joskus käy niin, että talvirenkaat jää vaihtamatta kun ei ole rahaa ostaa uusia. Ja sitten talvi tuleekin rysäyksellä, ja mökkimatkat muuttuvat jännittäviksi. Kuinka monta päivää päätettyä matkustamisajankohtaa aiemmin saa vielä säästölippuja? Saako koira matkustaa ilmaisen lähijunan jatkoyhteyden, taajamajunamatkankin maksutta? (ei). Mitä jaksaa kantaa mukanaan, moneltako pimeä tulee?

Ja sitten naurattaa kun mies on lähijunassa otsalampun, koiran ja lumilapion kanssa, hyvä ettei mökin rauta-avain vyössä roikkuen. Ja sitten puheluita puolin ja toisin. Paljonko oli lämmintä keittiössä? Entä muissa huoneissa? Menetkö kurkkaamaan? Teethän hellapuita viikonloppua varten.

V O I S I T K O ottaa paljon valokuvia, jooko? Miltä siellä näyttää? Ai kuinka paljon lunta? Ja niin edelleen. Täytyy vain tyytyä osaansa ja odotella kiltisti, joko valokuvia tai perjantaita. Ja ehkä harkita jotain parempaa patterisysteemiä, jotain joka pitäisi aina tietyn verran lämpöä sisällä, eikä yllättäen tulleet 10 pakkasastetta olisi niin jännittävä juttu.

Patterit (yhteensä kolme/talo) jäivät aika pienelle 1,5 vkoa sitten. Keittiössä on tällä hetkellä kylmintä, (yhdestä ikkunasta puuttuu toisen puolen tuplat, on villaverholla eristetty), mutta oli kuitenkin 7 lämpöastetta. Ja muualla päälle kymmenen. Kyllä se siitä. Ja keittiön vesiputken alamutkaan harkitsen pientä pätkää sulanapitokaapelia. Juuri se kohta jäätyi viime tammikuussa, tosin ulkona oli silloin -27.

Toinen Talvi Tuomelassa, antaa tulla, ollaan me valmiita!

Tulisijat & herra ja rouva naakka

Talonhan pelasti vielä käyttökuntoon edellinen omistaja. Piiput on slammattu (en vieläkään ole ihan varma mitä se tarkoittaa) eli vintin läpi menevä osuus on kunnossa, "slammattu ja villoitettu". Makuuhuoneen porinmatin yläosa on uusittu piippua myöden, siihen yhdistyy keittiön puuhella. Palotarkastaja on käynyt silloin kaiken katsastamassa.

Kaikissa muureissa ja kaikissa rappauksissa on halkeamia. Aivan varma en ole siitä mikä on uutta ja mikä vanhaa. Jossain neuvottiin liisteröimään paperi halkeaman päälle, jolloin nopeasti ilmenee jos pahenee.

Tämä olohuoneen varaava takka on kyllä ikiaikainen. Siinä on poskikanavat, ja kyllä se jonkun verran varaa, ehkä teho heikentynyt parhaista päivistä. Luukku on uusittu. Täytyy ottaa selvää, voisiko tuota pintaa vaan ehostaa esim. kalkkimaalilla, vai tuleeko rappaus aina poistaa kokonaan?

Tämä pippurinen porinmatti lämmittää nopeasti makkarin unikuntoon. Ei toki varaa, mutta on parilla pesällisellä jo aika hyvän lämmön antanut. (emme polta uuneja, paitsi takkaa, luukku auki vaikka kuvista päätellen voisi olla toisin.)

Jahka opimme käyttämään puuhellaa (putsaamaan levyjen alapuolet), ei veto-ongelmia ole ollut. Kesällä ei kuulemma toimi hyvin, kun on mutkia hormissa? ja lämpötilanvaihtelut? vaikuttavat. Ihmettelen hiukan, miten ne edelliset puuronkeittäjät pärjäsivät kesällä?

Puuhellan yläpuoliseen ilmanottohormiin on muuttanut uusia alivuokralaisia. Herra ja rouva naakka tulevan jälkikasvunsa kanssa. Hellan lämmityksestä kuulemma vaan pitävät, auttaa munien hautomisessa ilmeisimmin. Meidät erottaa toisesta perheestä vain peltinen "liesituulettimen" luukku. Ovat kyllä kivan hiljaa. Ja vaikka kuinka kivasti olisivat, niin vuokrasopimusta ei uusita. Heti kun vauvelit ovat omillaan, hommataan piippuihin hatut ja naakkaverkot. Tykkäävät kuulemma rakentaa pesän samaan paikkaan uudelleen. Ja se pesä taitaa olla harvinaisen tukevaa sorttia, saa nähdä millaisissa vaikeuksissa olemme aikanaan sen purkamisessa.

No, ja vielä, piharakennuksessa on vielä kaksi tulisijaa, kiuas ja pata. Muuri on auttamattoman vino, ja seinästäkin näkee miten on haljennut. Mutta, kaikki hyvin, saa käyttää, ei hätää, ei ole halkeamia kriittisissä paikoissa. Piirinuohoojalta saimme siis puhtaat paperit. Tikkaat, kattosillat, piiput, tulisijat, pellit, luukut ym., ei havaittuja vikoja/puutteita. Nyt kaikki tulisijat pääsevät kesätauolle, vain satunnaisin lämmityksin vaivataan. Tämä ei koske tietystikään saunaa, jossa käyttö jatkuu edelleen ahkerana.

Hiljaista tietoa, hiirihyökkäys ja himopuunausta

Mummi täyttää 90 vuotta. Uskomattoman paljon. Vuonna 26 hänen vanhempansa olisivat voineet muuttaa Tuomelaan heidän vanhempiensa rakennettua mökin 15 vuotta aiemmin. Huikeaa. Samoin mietin tulevaa. Jos tämä mökkeröinen pysyy pystyssä, niin meidänkin aika täällä on vaan pikku läntti. Olemme nyt noin 40 vuotiaita ja jos viihdymme täällä vaikka kolme vuosikymmentä, niin talo on edelleen ihan mahdolliset 145v. vanha. Tätä kaikkea taivastellessa olen ajatellut mummiani ja ajatellut asioita hänen perspektiivistään.

Kun nyt ostin oman äitinikin käyttämän poresaippuan ja aivan rentoutuakseni nuohosin sen kanssa joka nurkan puhtaaksi, kiittelin sitä että olen voinut tehdä muutakin. Opiskella pitkään ja hartaasti sekä määritellä itse millaiseksi naiseksi haluan kasvaa. Tietenkin muiden vaikutuksen alla. Kuten vaikka mummin joka opetti niistämään tienposkeen tai söi aina viimeiseksi!!! vielä ollessani lapsi. Niin kauan kuin muistan olen istuttanut mummin pöytään ja palvellut häntä todellakin vuorollaan. Hän on saattanut tehdä kaiken kuitenkin aivan mielellään, omana tehtävänään. Ehkä myös ainoana vaihtoehtonaan, ainakin opiskelujen suhteen, sota-aikana.

On vaikea koskea mihinkään mikä on katsellut jo paljon kauemmin maailmaa kuin minä. Tohdin kuitenkin rapsutella makkarin palkkien repeilleet paperit pois. Aluksi ajattelin ottaa kaiken pois ja jättää tumman hirren näkyviin. Kuitenkin, kun alta paljastui E:n viiden vuoden takaista sanomalehteä liisteröitynä ja sen alla tuntemattoman n. 50-l. eläneen henkilön sanomalehtiä, päätin toki jatkaa samoin. Vähän kehtasin miettiä koko paperoimista, mutta varmaan se liittyy siihen että vintillä on alimmaisena paperi kanssa...

Keitin vehnäjauhoista liisteriä ja  paperiksi kävi mummin kukan suojapaperi. En jättänyt merkkiä itsestäni seuraavalle rapsuttajalle. Ainakin alta paljastuu historia. Kahden paperin alla ainakin kaksi eriväristä hilseillyttä öljymaalikerrosta.

Kun silittelin papereita lopuksi käsin ajattelin mummin kauniita silkkipaperisen ihon peittämiä käsiä. 

Ai niin ja se hyökkäys. Allaskaapissa oli papanoita, voihan noita! Siivosin, tilkitsin viemäriputken suuaukon muovipussilla ja alumiinifoliolla ja käskin hiirten painua hiiteen. Toivottavasti meni perille, eivätkä koskaan tule peremmälle.

Linnuille kodit ja uudet sadevesitynnyrit

Jovelan talopäiväkirja -blogin vinkkaus hyvistä sadevesiämpäreistä osoittautui mieleisimmäksi. Olen varmasti puoli vuotta etsinyt sopivimpia, ja tässä toinen poseeraa. Kotimainen, uusiomuovia, vetoisuus 150 litraa. Ja verkko suojaa roskilta ja hyttysen munilta. Tarkoitus on hankkia sadevesikourut sitten joskus. Toistaiseksi mennään näin, ja tuossa lähellä on paljon vettä juovia kukkia, on kiva kantaa läheltä mieluummin kuin kaukaa. Molemmilla pihan kulmilla olikin saavit, mutta sellaiset kauheat. Kadun puolella ei ole edes rännejä! Nekin luvassa tulevaisuudessa. Kyllä sitä voi pienestä ihminen iloita.

Juuri tältä kohdalta on lähtenyt paljon maata pois, jännää miten se mihinkin vaikuttaa. Onnistuivatko kaadot, mahtaako talo hermostua.

Ja toinen mieltä vaivannut asia tuli hoidetuksi. Löysin kaksi kivan harmaantunutta linnunpönttöä uusille pesäkoloa etsiville vastarakastuneille. Tärkeä kriteeri oli tuo pohjan aukeavuus, jotta pöntön voi aina tyhjentää vanhoista roskista. Alakuvassa näkyy tontin ainoa vanha lintujen koti, joka ei todellakaan aukea mistään, ties mitä pitää sisällään. Lähemmin kun katselin niin sieltä pilkisti kauralyhteen palasia, on kelvannut, kiva niin. Toinen pönttö meni aika lähelle näitä kahta, nyt voimme katsella mitä tapahtuu. Aamulla asunnonnäyttö/talonvaltausaikeet näyttivät jo starttailevan. 

Huom. huikea kiinnitystekniikka...

Pienen mäennyppylän takaa, aamulenkiltä palatessa on aina ihana kiertää pihaan!

Sähköasiaa

Sähköyhtiö tarjoaa sivuillaan lähes reaaliaikaisen mahdollisuuden tarkkailla sähkönkulutusta ja verrata sitä keskiarvoon. Mökillä on pidetty kolmea öljykiertoista irtopatteria, helmikuusta neljää mahdollisimman pienellä päällä. Aika fiilispohjalta säädän pattereita (en tiedä tarkemmin miten niitä kannattaisi käyttää) pienemmälle tai isommalle sääennustusten mukaan.

Tulemme usein perjantaina illalla, ja olemme viikonlopun. On mukava kun lämpötila on mahdollisimman vähän kymmenen asteen alapuolella. Joskus kun on lauhtunut nopeasti, on saattanut olla vaikka 14 astetta, joka tietysti on turhaa poissa ollessamme.

Tammikuussa keksin eristää ikkunat huovilla aina lähtiessämme, luulen että se on järkevä ensiapu tiivistystarpeisiin.

Neljän irtopatterin lisäksi sähköä kuluttaa tietysti valaistus, liesi ja lataustarpeet siellä ollessamme. Koko ajan päällä on jääkaappi, pari maanalaista lämmityskaapelia vesiputkille, sekä saunan pakkasvahti.

Tähänastinen kulutus on seuraavanlainen;

kesä-syyskuu 170-302 kWh/kk

marras-joulu n. 900 kWH/kk

tammiennätys 30 asteen pakkasineen 1692 kWh/kk 

helmikuu näyttäisi pysyvän alle 1200 kWh (neljäs patteri)

Nyt siellä kyllä menee lämpöä harakoille kun on aika leutoa, enkä päässytkään poikkeamaan. Peruslämpöä pitäisi olla ymmärtääkseni 6-10 astetta, jossain sanotaan että riittää kun on viisi astetta lämpimämpää kuin ulkona. No, sitten ne putket kyllä olisi umpijäässä.

Katsotaan mitä saadaan välikaton puruille ym. tehtyä kuluvan vuoden aikana. Vaikka vähän kirpaisee, ei nämä jättilukemat onneksi montaa kuukautta kestä.

Tuntuu, että talolle tekee hyvää pysyä kuivana, olkoon siis näin.
On muuten hauskaa saapuessa pestä parin minuutin ajan kädet lämpimällä vedellä kunnes

se taas muuttuu jääkylmäksi.

Tämä kuva on vuoden takaa. E lapioi lunta kivijalkaan. Itse en uskalla kun en ole niitä lillukeleillä poistamassa. Lumi eristäisi kyllä hyvin.

Eri silmin

Vuorotyöläisen viikonloppu on juurikin keskellä viikkoa. On kiva olla täällä, olisi ihaninta olla siellä. Pyysin ottamaan muutamia kuvia siitä mitä juuri tekee tai näkee jotta voisin jakaa tunnelmia ja katsoa näyttääkö näkymä eriltä kuin omin silmin. Ensin sain pari viiksillä muokattua selfietä alkupalaksi, ja sitten kuvia hänen vinkkelistään. (nurkkia näemmä tutkii). Ulkona on pimeä, mitään ei näy, ja aika masentava sulakeli alkoi. Sisällä on pakkasten jälkeen kuulemma oikein lämmin, tullessakin  +15 vaikka hiukan pienensin pattereita. Silloin oli vielä kovat pakkaset ja muutama tiukka päivä jäljellä, ja pelkäsin taas putkien puolesta. Turhaan, onneksi. Nyt taas puita voi polttaa näytösluonteisesti vaikka harakoille. Jos oikein ymmärrän kuvasarjan, niin aluksi on hiukan tylsää, sitten alkaa saunan lämmitys, ja lopuksi on ruoka-aika. Hyvää yötä lähelle kaus Tuomelaan, toivotan etänä.

Vanhan rouvan terveystarkastus

Kun ostimme mökin, meillä oli timpuri mukana, joka sanoi ettei kyseessä ole mikään sijoitusasunto, muttei löydä mitään mätääkään.
Muutama asia silti mietitytti, ja ajattelin, että toinenkin lääkärinlausunto olisi paikallaan. Kutsuin paikalle perinnerakennuskonservaattorin. Muutama korjattava asia löytyi, joskin niiden kanssa voi jonkun vuoden elää, ja muutamia lausahduksia kirjoitin muistivihkoon;

"Tän on joku itteksensä kasaillut", "vähän epäkurantti jo valmiiksi", "mutta sata vuotta vielä mennään hyvinkin". Vintti on "terve, hyvä, rutikuiva", joskin halvalla tehty, köyhälistön talo kun on. Ja materiaalit kierrätettyä, pätkistä tehty. Piharakennuksen muuri on "pitkään ja hartaasti vino", ja niin kauan kun kestää katsoa niin voi antaa olla. Mutta hei kamoon, 115 vuotiaasta puhutaan. Ei monikaan niitä lähtökohtiaan voi itse valita.

Ne korjattavat asiat kiireellisyysjärjestyksessä;

Mieluusti ennen talvea kutteripurua tai selluvillaa puhallettuna vintille useampi kymmenen senttiä, nyt on liian vähän, ja peruslämpö tulee kalliiksi talvella.

Maata pihalta matalammaksi, ja kaatoa poispäin. Ensiavuksi kaikki sadevedet saaveihin, tai sitten rännit pidemmiksi.

Kuistin joutaa hyvin purkaa, mutta ennen sitä keittiön ja makkarin alla kaksi laitimmaista lattianiskaa pitää korjata, ne on romahtaneet. Tämä on isompi juttu, muttei kova kiire kun ei ole mikään uusi vahinko, ja päällä tukeva rakenne. Kun se tehdään, niin samalla makkarin ikkunan alta pehmeä hirsi vaihtoon sekä saunan vanhan kaiteen alla ollut pehmeä hirsikohta korjaukseen.

Eli vähän niinkuin lisää liikuntaa, vitamiinilisää ja verenpainelääkitys, lonkkaleikkaus tulossa lähivuosina.

Juhlavalmistelut jatkukoon!

A niinkuin aita

7.4. 2015

Stalkkauskierros eräällä söpöllä asuinalueella. Kuvat otettu auton ikkunasta...

Mikä aita paras aita? Mikähän sopisi parhaiten vanhan rouvan helmoiksi, jos näin vaikka voisi sanoa. Mitä olisi helppo tehdä sarjana, itse, ja sellaisten toimesta joilla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään tämän tyyppisestä. Vaan eipä mitään, helppoa kuin....

Ulledulle dof

kinkkelaade kof

koffelaade

kinkkelaade

ulledulle dof.