Lahja.

Se on olemassa, pysyy ja on varma. Sille voi vaan antaa, siltä voi vaan saada. Se perustuu lujaan luottamukseen mutta ei vaadi tai moiti. Välillä se jää huonolle hoidolle, välillä se kukoistaa. Se pysyy arjen yläpuolella, nostattaa ja vahvistaa, mahdollistaa itkut, naurut ja lujan tukemisen.

Ystävyys.

Aamuun asti, uutta aurinkoa tervehtien, maailmaa parantaen!

Kun kuvat tai sanat eivät riitä

täytyy kuitenkin yrittää selostaa. Sovitaan vaikka että tällainen loputtoman pitkä sarjakuvallinen viikonlopputarina tällä kertaa. Että mitä kaikkea ehtii kun kaikkialle haluaisi ehtiä.

Työ alkaa aina ruohonleikkuulla. Kun joka paikka pursuaa kaikkea vinoa ja rapistunutta, siisti nurmikko tasapainottaa kivasti vaikutelmaa. Että ihan ihmisiksi täällä ollaan. Ja kun naapuritkin hurisuttelee kerran viikossa niin kai nyt mekin. Toki tällaisella ihmisvoimaisella sentään. Ja välissä ruokaa ja tuumailua ja syreenien nuuskuttelua.

Saunaa, iltalenkkiä ja kesäyötä.

Tällä hetkellä suurimmat aplodit saavat kaksi patjarikko -mätästä. Hieno kukkamäärän kasvu viimevuotisista noin kolmesta kukasta.

Viimeisiä tulppaaneja maljakkoon ja monta huokausta perään.

Ja sitten taas hetkeksi nenä pusikkoon.

Arkisia hommia, tiskausta ja liinavaatteita, alakaapin eteen pääsi lipaston uumenista löytynyt lautashyllyn liina.

Ja toinen aarre sohvatyynyksi. Mistä ihmeestä näitä kuva-aiheita on pulpahdellut? Hassu keijuenkeli kukkakedossa, nyt saattelemassa ihanille päiväunille.

Yksi löytöliinoista päätyi saunaan perusteellista puunausta kruunaamaan. Meillä mennään usein sellaisella silittämättä siisti -periaatteella.

Muissa olosuhteissa tämä seinävaate olisi saanut hylkytuomion, mutta aika kivasti se tuohon saunan eteiseen näyttäisi sopivan.

Ja sitten taas pihalle, ihana tulikellukka kukkii. Kuulemma kukkavarret leikkaamalla saa vielä toisen kukinnan samalle kesälle. Sopii!

Mansikat kanssa!

Vuorikaunokki päätti vähän keulia ja ottaa kunnon tilan kukkapenkistä jo toisena vuonnaan. Täytyypä vähän vahtia tuota kasvamista. Tämäkin kukkii uudelleen jos kukkineet varret leikkaa pois. Kasvukorkeus 30-80cm, tämä on jo aivan yläkäyrillä.

Ja sitten hoksasin etsiä penkille sellaisen paikan jossa nenä osuu automaattisesti oikealle kohdalle istuessa. Täydellistä täsmätaukoilua.

Viikonlopun suururakka oli takapihan kylvöt. Retiisiä, salaattia, persiljaa, pinaattia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, tilliä, herneitä, punajuurta, purjoa, porkkanaa ja lehtikaalta. Valmiina oli perunaa, sipulia ja valkosipulia.

Alle jaoin tasapuolisesti bokashimullat, päälle kaupasta lisää ja kunnolla kasteltuihin vakoihin siemenet. Siemenpussit saivat jäädä nimikylteiksi. Samettikukkaa tuholaisia torjumaan.

Pari chiliä kattiloihin, mintut saaviin,

tukikepit tomaateille, hätävarakasvihuone paremmalle tolalle.

Ja välissä taas kaikkea arkista pakollista kunnes huivi tiskiin ja 

tuli taas aika peitellä täti nukkumaan ja 

sanoa heipat hetkeksi taas!

Uusi asukas, hän-senkki

Taas yksi raihnainen vanhus on saanut paikan Tuomelan huomassa. Antiikkisen klaffilipaston viimeinen koettelemus oli seistä pihassa kaksi viikkoa säiden armoilla ja kestää kaksinkertainen pesuruljanssi jokaista nurkkaa ja koloa unohtamatta. Yhdessä laatikossa oli ollut hiirten koti, ja tuntui erityisen tärkeltä puunata koko höskä.

Ensin mäntysuovalla ja sitten vielä hankaussienellä ja poresaippualla. Kaikki luukut auki ja laatikot nurmikolla se kuivatteli auringossa.

Hän-senkki on kremppoja täynnä. Irtojalat piti veivata takaisin paikoilleen. Klaffi sekä laatikot aukeavat parhaiten erillisellä koukulla. Laatikot ovat  varsin tiukat pesustakin jouhtuen,täytyy kokeilla millä vahalla saisi vähän liikettä niveliin.

Jonkun mielestä täysi romu siis, mutta minusta ehdottomasti pelastamisen arvoinen. Varsinkin kun sen hinnaksi jäi vaivaiset kaksikymppiä, ei  haitannut lainkaan mahdolliset siirrosta aiheutuneet lisänyrjähdykset.

Uudet hyllypaperit peittelin laatikoiden pohjiin ja nyt kaikki epämääräinen koreissa ja hyllyissä notkunut tavara tallettui hän-senkin uumeniin.

Tämä on joskus ollut tummanruskea kunnes se maalattiin sillä samalla muotivärillä kun ihan kaikki muukin, meidän lattia ja keittiönkaapit mukaan lukien.

Hyvin mahtuu kirjoituspöydän ääreen, ja säilytystilaa on valtavasti.

Huonekuusi solahti kylkeen kaveriksi. Ainoa muutos uuden aarteen vuoksi oli verhon heilautus ikkunan toiseen laitaan. Niin se liittyi mukaan joukkoon ja ihan tuntuu kuin kuuluisi kalustoon.

Laatikoissa olleista kirjailluista liinoista saa pelastettua ehjät ja hienoimmat. Niistä sitten tuonnenpana.

Kevät tuli viimein!

Nyt ei oteta enää askelia taaksepäin, vaan otetaan kaikki lämpö ja valo ilolla vastaan! Näitä hetkiä muistelee talven pitkät illat opuksia selaten ja uudesta kasvukaudesta haaveillen. Nyt on sen aika. Nuuhkaisujen, sipaisujen, leveiden hymyjen. Ja tietysti kitkemisen raahaamisen ja roudaamisen.

Ihanaa! Penkeistä nousee neonvihreää, aivan auringon fluorosoimaa shokkiväriterapiaa!

Sinivuokot!

Skillat!

Kevätkaihonkukka!

En muista!

Salkoruusu tai Malva!

Isomaksaruoho!

Vuorenkilpi!

Herukat ja Vaahtera haluavat tehdä näyttävän esiintulon omalla ajallaan.

Kasvimaa sai kakan kaveriksi multaa, uuden möyhennyksen ja perunaa ja sipulia. Ympärille olkipaalin verran täydennystä. Ja osa saa vielä odotella sisällä.

Kaverikimara

Kutsuin ystäviä lataamaan akkuja. Pilkkomaan puita, syömään hyvin ja päivittämään kuulumisia. Ja näin todella teimme. Aamusta iltaan. Kahden tunnin saunoja ja lumessa dippailua. Suola-, ja kahvinaamioita ja ihania voiteita. Uusia ja vanhoja ystäviä. Kyllä, lumisen maiseman keskellä olo voimaantui ja antoi hyvän alun uudelle viikolle. Valon määrä on selvästi lisääntynyt, varovainen katse suuntaa kohta kevättä. Se on paljon lähempänä kuin oli syyskuussa.

Shh, vanha rouva nukkuu

Kävimme päiväseltään saunomassa. Ihan hiljaa ja nätisti, unia häiritsemättä. Vähän vain raotettiin verhoa, kasteltiin kukkia, täytettiin arkku puhtailla liinavaatteilla, säädeltiin pattereita ja peiteltiin takaisin nukkumaan. On hyvä kerätä voimia visiittien välillä.

Leonard ja lumipallot

Tästä on jo viikko, sittemmin lumet sulivat. Kesken erityisen kiireistä syksyä varastin kokonaisen viikonlopun ja muutaman tunnin päälle päästäkseni Tuomelaan. Kuljimme junalla ja jalkaisin, leikimme ennenvanhaista elämää.Verkkaisia hetkiä, tuolien liimausta, pilkkeitä, Leonard Cohenia. Vetoisan seinän kohdan teippasin liimapaperilla listan alta, sillä millä ikkunatkin. Käytän paperinauhaa joka on tarkoitettu akvarellipaperin kiinnittämiseen alustalle, toimii oikein hyvin. Jotenkin liikutuin lumipallon jäljistä liiterin seinässä. Ei niitä ihan joka vuosi ole siihen lentänyt ja ehkä harvemmin vastedeskin. Talon seinään pääsi kuitenkin vain yksi, joku roti nyt sentäs.