Mikä siinä nyt on niin ihmeellistä

joku varmasti ajattelee kun missään muualla ei voi aikaansa viettää kuin mökillä. Ja toisaalta, jos menisimme aina sinne minne kutsu käy, olisimme jatkuvasti pois mökiltä. Mökkirakkauden huumassa on siis moni muu jäänyt välistä. (Ystäviä pitkämielisyydestä kiittäen.)

Nyt olen pyrkinyt jos mahdollista, aikatauluttamaan viikonloppuja siten, että käyn riennoissa välissä ja palaan illaksi mökille. Varsinkin nyt kun esiteini ja kaveri odottivat koiran kanssa. Kauniiden pihahäiden jälkeen palasin viettämään omia venetsialaisjatkojani, ainoana aikuisena, tosin.

Pohdin niitä asioita jotka minut sinne Tuomelaan vetävät, ja tässä muutamia;

Aika. Otan hetkiä enemmän kuin kotona. Istun, katson, kuuntelen, hengitän. Vanhoissa kehyksissä aika pysähtyy, vanha talo vangitsee tunnelmallaan.

Luonto. Valo, aurinko, hämärä, tuoksu. Liikkuminen ja puuhaaminen jonka tuotoksena askelia tulee päivässä paljon ja sitä myöten hyvä olo. Löydän koko ajan jotain uutta, aurinko paitaa joka kuukausi eri tavalla.

Sauna. Istun vilvoittelemassa "saunakamarissa"(sellaista ei oikein ole), ja katson pitsiverhon läpi ulos ja ajattelen.

Piha. Kasvatan itselleni ja perheelleni ruokaa. Iloksemme kukkia. Todella tyydyttävää.

Näin. Ensi viikollako jo omenat?
Pahoittelen kuvakimaran heikkoa puhelinlaatua.

Onhan se hölmöä, että kaupunkilainen oli aivan unohtanut kuunkin nousevan taivaalle eikä vaan valmiina siellä möllöttävän...Sekin siis kurkkii eri suunnista, kunnes valaisee maagisena muuten niin mustaa yötä.

Ja kotiin syksyn muotivärit!

Maaninen maanantai

Supersäntäilypäivä, tai oikeastaan viikonloppu. Hyvät ilmat, aikaa tehdä mitä vaan, joka puolella keksin tekemistä. Toi kiinni tohon, toi puska matalaksi, tuon kohdan raivaus, marjapensaita esiin. Arkipäivä, jäteasema auki, kaikki puutarhajätteet sinne, kas, hyvät verhotangot, tonne, noi verhot sopis sinne, ai niin kaiken kastelu ja hups, uudet perennat unohtui auton viereen, kiireesti maahan, ensin Google kertokoon parhaan kasvupaikan kukille joiden nimen kuulin ensimmäistä kertaa. Satoa talteen, pikaisesti mustikkaan, mökin siivous, kaunis valo, ovet lukkoon, lähtökuopissa, ja hups, auton rengas puhki. No, nyt kotona, kaiken koheltamisen vastapainoksi se kaunisvaloinen hetki, tässä näin!

Harvinaisen myöhäinen kesäkeitto

Mutta sepä ei haitannut, sillä se oli tietysti maailman parasta (kun kaikki oli omasta maasta). Herneet olivat jo puisevia, mutta sopassa sopivia. Tulossa on avomaankurkkua, kesäkurpitsaa paljon, pinaattia, papuja, nauriitkin näyttävät pullistuvan vaikka kirpat vaivasivatkin. Ja vitsin siipan vieraat ottivat kaikki potut varsineen maasta, penkin vierestä löytyi kymmeniä pikkupottuja. Grrr.

Nyt on taas aika sisustaa, lähipitäjän rompetorilta löytyi pieniä aarteita, ja verhoprojektia pitää jatkaa. Ehkä kuitenkin ensin saunaan, ja ehkä ennen myös mustaherukoiden harvennus ja vadelmien siistiminen. Ja ehken saa aikaiseksi puoliakaan, katsotaan, katsotaan!

Ps. Todella hassua kun lähikadulla näin ensimmäistä kertaa eilen katuvalot illalla päällä. Yöt on niin pimeitä, että on kiva kun ei ole säkkipimeässä talon ympärillä. 

Mitä tehdä kun ikävä iskee?

Kahden viikon tauko mökiltä puolivälissä. Mitä tehdä kun ikävä iskee? Kuvittelen, ajattelen, suunnittelen ja murehdin.

Kunpa ne pulleimmat karviaiset ei putoaisi maahan. Kestäähän kesäkurpitsa ja avomaankurkut perjantaille ilman kastelua. Kannattaako maanmuokkaustyöt aloittaa nyt syksyllä että keväällä kasvu alkaisi nopeammin. Miltä uusi piha näyttäisi, mistä saisi kaivettua rahat muutostöihin.

Mitä pystymme tekemään/teettämään per vuosi, mikä on kiireysjärjestys?

Makkarin lattia, olkkarin uuni, liiteriin lankut, piippuihin hatut, pihatyöt.

Moni aloittaa talojen pelastushommat remonteilla, meidän täytyy edetä pikku hiljaa. Ja paljon onkin jo tehty. Vaikka nyt jo on tullut selväksi, että joka penni kannetaan Tuomelan rouvan moniin taskuihin, myös sala-, ja piilotaskuihin, on selvä, että tämä uusi elämä on maailman parasta.

Täydellinen kontrasti arjen ja vapaan välillä. Suosittelen lämpimästi! (Sillä jos meillä ei olisi mökkiä, niin mitä ihmettä me muka tehtäisiin? Matkustettaisiin, saattaisin jopa ostella vaatteita, näkisin ystäviä viikonloppuisin....)

Pian istun taas tässä, katselen ikkunasta pientä ylirehevää pihaani ja hengittelen. Sitä odottaessa, uuteen viikkoon hypäten!

Vadelmainen viikonloppu

Vadelma on yhtäkuin kaikkea ihanaa, ja sitä tämä viikonloppu oli. Lämpöä, aurinkoa, rakkaita ystäviä ja huikeaa satoa. Vadelmia syötiin kaksin käsin kourallisia kerrallaan, kakkuun niitä hukutettiin niin paljon kuin keossa pysyi, ja pakkaseen laitoin vielä 11 litraa. Ja kolme litraa herukoita, ja litra karviaisia, ja pinaattia, lehtikaalta ja yrttejä.

Uusia pottuja, lainalakanoita, tiskejä ulkona, myöhään yöllä. Kynttilän valoa, lasten kikatusta, teinit teltassa, kauniita sanoja, kauan yhdessä kuljettua ystävyyttä.