Leonard ja lumipallot

Tästä on jo viikko, sittemmin lumet sulivat. Kesken erityisen kiireistä syksyä varastin kokonaisen viikonlopun ja muutaman tunnin päälle päästäkseni Tuomelaan. Kuljimme junalla ja jalkaisin, leikimme ennenvanhaista elämää.Verkkaisia hetkiä, tuolien liimausta, pilkkeitä, Leonard Cohenia. Vetoisan seinän kohdan teippasin liimapaperilla listan alta, sillä millä ikkunatkin. Käytän paperinauhaa joka on tarkoitettu akvarellipaperin kiinnittämiseen alustalle, toimii oikein hyvin. Jotenkin liikutuin lumipallon jäljistä liiterin seinässä. Ei niitä ihan joka vuosi ole siihen lentänyt ja ehkä harvemmin vastedeskin. Talon seinään pääsi kuitenkin vain yksi, joku roti nyt sentäs.

Kuuleeko mökki, kaupunki kutsuu

Joskus käy niin, että talvirenkaat jää vaihtamatta kun ei ole rahaa ostaa uusia. Ja sitten talvi tuleekin rysäyksellä, ja mökkimatkat muuttuvat jännittäviksi. Kuinka monta päivää päätettyä matkustamisajankohtaa aiemmin saa vielä säästölippuja? Saako koira matkustaa ilmaisen lähijunan jatkoyhteyden, taajamajunamatkankin maksutta? (ei). Mitä jaksaa kantaa mukanaan, moneltako pimeä tulee?

Ja sitten naurattaa kun mies on lähijunassa otsalampun, koiran ja lumilapion kanssa, hyvä ettei mökin rauta-avain vyössä roikkuen. Ja sitten puheluita puolin ja toisin. Paljonko oli lämmintä keittiössä? Entä muissa huoneissa? Menetkö kurkkaamaan? Teethän hellapuita viikonloppua varten.

V O I S I T K O ottaa paljon valokuvia, jooko? Miltä siellä näyttää? Ai kuinka paljon lunta? Ja niin edelleen. Täytyy vain tyytyä osaansa ja odotella kiltisti, joko valokuvia tai perjantaita. Ja ehkä harkita jotain parempaa patterisysteemiä, jotain joka pitäisi aina tietyn verran lämpöä sisällä, eikä yllättäen tulleet 10 pakkasastetta olisi niin jännittävä juttu.

Patterit (yhteensä kolme/talo) jäivät aika pienelle 1,5 vkoa sitten. Keittiössä on tällä hetkellä kylmintä, (yhdestä ikkunasta puuttuu toisen puolen tuplat, on villaverholla eristetty), mutta oli kuitenkin 7 lämpöastetta. Ja muualla päälle kymmenen. Kyllä se siitä. Ja keittiön vesiputken alamutkaan harkitsen pientä pätkää sulanapitokaapelia. Juuri se kohta jäätyi viime tammikuussa, tosin ulkona oli silloin -27.

Toinen Talvi Tuomelassa, antaa tulla, ollaan me valmiita!

Operaatio ikkunanpesu

On vähän liioittelua kutsua aivan operaatioksi, mutta varsinkin jos en olisi lomalla, olisi urakka perushuushollihommien listalla jokseenkin työläs. Ensin paperinauhojen kostutus (niitä oli vielä paikoin vaikka olisi tietysti pitänyt poistaa jo toukokuussa). Kauheat määrät fylliä pois. Entisiä ja viimesyksyisiä. Voisihan miettiä olisiko pakko poistaa mutta totellaan nyt ilmanvaihdon nimissä. Kaksi saavia, toisessa pari tippaa astianpesuainetta pieliin ja pinttymiin ja toisessa lämmintä vettä ja loraus etikkaa ikkunoihin. Rätti ja kuivaus sanomalehdellä. Ikkunoiden väleihin pääsee tietysti nostamalla ikkunat paikoiltaan. Takaisin laittaessa jäkälää väliin (voisi laittaa myös kupaprikolikon tai tulitikkuaskin vaikkakaan enää niissä ei ole rikkiä) kosteutta poistamaan. Kuuntelin radiosta tarinaa purjehtimisesta ja tutkailin vanhoja merkintöjä ikkunanpokissa ja huokaisin lomaa ja kesää ja vaikka ja mitä. Tähän on tultu, terveisin mökkihöperö.

Sähköasiaa

Sähköyhtiö tarjoaa sivuillaan lähes reaaliaikaisen mahdollisuuden tarkkailla sähkönkulutusta ja verrata sitä keskiarvoon. Mökillä on pidetty kolmea öljykiertoista irtopatteria, helmikuusta neljää mahdollisimman pienellä päällä. Aika fiilispohjalta säädän pattereita (en tiedä tarkemmin miten niitä kannattaisi käyttää) pienemmälle tai isommalle sääennustusten mukaan.

Tulemme usein perjantaina illalla, ja olemme viikonlopun. On mukava kun lämpötila on mahdollisimman vähän kymmenen asteen alapuolella. Joskus kun on lauhtunut nopeasti, on saattanut olla vaikka 14 astetta, joka tietysti on turhaa poissa ollessamme.

Tammikuussa keksin eristää ikkunat huovilla aina lähtiessämme, luulen että se on järkevä ensiapu tiivistystarpeisiin.

Neljän irtopatterin lisäksi sähköä kuluttaa tietysti valaistus, liesi ja lataustarpeet siellä ollessamme. Koko ajan päällä on jääkaappi, pari maanalaista lämmityskaapelia vesiputkille, sekä saunan pakkasvahti.

Tähänastinen kulutus on seuraavanlainen;

kesä-syyskuu 170-302 kWh/kk

marras-joulu n. 900 kWH/kk

tammiennätys 30 asteen pakkasineen 1692 kWh/kk 

helmikuu näyttäisi pysyvän alle 1200 kWh (neljäs patteri)

Nyt siellä kyllä menee lämpöä harakoille kun on aika leutoa, enkä päässytkään poikkeamaan. Peruslämpöä pitäisi olla ymmärtääkseni 6-10 astetta, jossain sanotaan että riittää kun on viisi astetta lämpimämpää kuin ulkona. No, sitten ne putket kyllä olisi umpijäässä.

Katsotaan mitä saadaan välikaton puruille ym. tehtyä kuluvan vuoden aikana. Vaikka vähän kirpaisee, ei nämä jättilukemat onneksi montaa kuukautta kestä.

Tuntuu, että talolle tekee hyvää pysyä kuivana, olkoon siis näin.
On muuten hauskaa saapuessa pestä parin minuutin ajan kädet lämpimällä vedellä kunnes

se taas muuttuu jääkylmäksi.

Tämä kuva on vuoden takaa. E lapioi lunta kivijalkaan. Itse en uskalla kun en ole niitä lillukeleillä poistamassa. Lumi eristäisi kyllä hyvin.

Vanhat hyvät keinot, pakkasta riittämiin.

Mökkipihassa eilen kello 19. Sisällä keittiössä 1aste lämmintä, ulkona -24. Vettä ei tule hanasta, jostain kohtaa putki on jäässä. Google kertoi pari putkimiesvaihtoehtoa. Soitin, kerroin tilanteen ja juteltiin hetki puhelimessa. Kysyin voisiko mitenkään tulla käymään, ja ajo-ohjeiden jälkeen kävi ilmi, että hän on meidän talon perikuntaa. Tätinsä on myynyt E:lle. Putkari on kuulemma pihassa tuunaillut pappa-Tunturia ja erityismaininnan sai vadelmapuskat. Kutsuin kesällä syömään sitten.

Putket on onneksi vedetty yläkautta, ja siitä kohtaa missä se sukeltaa alas hanaan, putki kulkee listan korkeudella. Ja siitä täytyi vähän lämmittää. Jääkaappi sai siirtyä toisaalle, ja patterille vapautui paikka ja tärkeä tehtävä. Toinen patteri laitettiin makkariin, sinne mistä kupariputki nousee taloon. Itse saumakohta on ok, ja jopa lämmin, lämmityskaapelien ansiosta. Lämmityskaapelia voisi nippusitein kiinnittää sisäänkin, toistaiseksi mennään kikkakolmosin.

Saimme makkarin varsin lämpimäksi, 20 asteiseksi, ja aamulla herättyämme oli 15. Varsin ok. Yöllä oli paikoin ihan kuuma, vaikuttaneeko untuvatäkit ja uudet lampaantaljarekivällyt asiaan. Laitoin lapsen ikkunan eteen lämpimän villapeiton verhoksi.

Ja meidän ikkunaan, ja kaikkiin muihinkin. Ja pari peittoa lattianrajaan, lampaantaljan vetoisaan kohtaan. Putket saivat kaulaliinat ympärilleen, saunan hana tuplavillasukan foliohupulla suojakseen, ettei hanan palloventtiili hajoa.
Pakkasta on luvattu paikkakunnalle pitkäksi aikaa ja ensin se laskee kolmeenkymppiin.

Ei niitä sopivan värisiä, varsinkaan täysvillaisia huopia voi koskaan olla liikaa, näemmä. Tsemppiä vanha rouva, kyllä se siitä. Nyt on villapöksyä ja kerroksia, tavataan taas parin viikon kuluttua! Posliinikoira ja enkelikynttilä vartioikoon rauhaisaa pakkaseloa. Ja jouluruusuja jotka saavat talvehtia viileässä tuvassa odottaen keväällä maahan istuttamista.

Veto veks

Mies meni mökille jo tänään. Kolme patteria on ollut kaksi viikkoa keskenään aivan pienellä, ja lämpö sisällä 14 astetta. Ulkona keskimäärin muutama aste. En osaa sanoa kuinka lämmintä kuuluisi olla, mutta tilkitseminen jatkukoon. Nyt on hakusessa eteiseen sopiva raskas ja tiivis oviverho. Törmäsin myös hauskaan esineeseen nimeltä ovimato. Jossain ohjeessa neuvottiin täyttämään sukkahousun tuplalahje ryyneillä, hiekalla tai riisillä. Ja sitten päällystää kankaalla ja pitää ovenraon edessä. Voisikohan vaikka lyijynauhan tai vastaavan painon, miksei vaikka kivien päälle rullata tiukkaan kangasta ja sitoa pellavanarulla kuin makkaran? Mutta entä kun poistuu talosta, miten sen makkaran saa asetettua paikalleen? Hmm, mietin aikani kuluksi.

Sain valmiiksi pitkän ja kapean peiton/istuinalusen jota olen silloin tällöin tikannut. Toinen puoli huovutettua villalevyä, toinen ohutta villakangasta. Kerrokset yhteen ihan vaan etupistoilla. Keväällä aloittamani villapeitto on edelleen vaiheessa, nyt tosin jo käytettävässä sellaisessa. Kenties se valmistuu talven aikana. Haaveilen lampaankarvatöppösistä ja keräilen vaaleita villapeittoja ja villamattoja. Pienikin määrä tekokuituja pilaa koko jutun. Ja väärä väri tietenkin. Vaativaksi on touhu käynyt.

Talviaika alkoi

Nyt oli aika aloittaa talvivarustelu, kun se viikon verran kolkutteli jo ovella. Aiomme käydä mökillä niin kauan kuin mahdollista, mielellään läpi vuoden. On siis aika seurailla esimerkiksi lämpömittareita. En ole koskaan ollut vähääkään tilastoihminen, mutta nyt kummasti kiinnostaa mm. sää ja sisäilma. Tässä siis tilastostartti. Tullessa ulkona muutama pakkasaste, sisällä +10c, kolme patteria min 2 asetuksella. Pe illalla jo 17, lähtiessä 20c.

Olen aika ajoin ajatellut hiiriä. En ole tavannut papanaakaan, mutta nyt kai ne tulisivat taloon jos meinaavat. En tee asiaa niille yhtään helpommaksi, vaan siivosin ja tilkitsin entisestään. Keittiön kaapit ja joka nurkka kuntoon. Petivaatteet saivat vielä jäädä sänkyihin. Kaamea ajatus että peiton alta löytyisi vieraita.

Nyt sain pestyksi ja tiivistettyä kolme ikkunaa. Kahteen tuplat takaisin ja väleihin kaikenlaista. Olin aikeissa ostaa pellavarivettä, mutta sitä nyt ei sitten ollutkaan. Ei kai ollut välttämättä 70v sittenkään. Väleihin meni pellava- ja villakangassuikaleita ja juuttilankaa kapeisiin kohtiin työvälineinä voiveitsi ja sukkapuikko. Lisäksi muutama lattialautarivi sai väleihinsä aivinapellavalankaa. Oikein pörröistä ja tikkuista ja paksua.

Helppo mutta työläs homma. Vanhat liimat ja möhnät osoittautuivat sitkeiksi, ja pokat jäivät vähän suhruisiksi. Se ei nyt haittaa, tarkoitus olisi ensi kesänä avata kaikki kunnolla. Pesun jälkeen tilkitseminen ja liimapaperia päälle. Ei ollut liimapaperiakaan, mutta oli akvarellinauhaa. Sitä, millä märkä paperi pingotetaan alustaan. Se kelpasi mainiosti, en usko että on juurikaan eroa näillä kahdella tuotteella.

Ja sitten vielä, tuntui että oli viimeinen hetki nuijia maahan satakunta sipulia. Ei kyllä mennyt aivan niin syvälle kun olisi pitänyt, toivottavasti kukkia nähdään kuitenkin jokunen keväällä. Kuorin talvivalkosipulit kuivumaan, parin viikon päästä on niiden aika. Kaunis vaahteramatto sai mennä verkkokompostiin, sain pojan avuksi karkkipalkalla, ja yhteisellä Timanttikyttä -elokuvaillalla kera kuuman kaakaon.