Yksin mökillä, kevätpuuhat ja muutamat tuumat

Olen ollut mökillä vain kaksi yötä yksin koira kanssa. Jotenkin se on tuntunut hieman epämukavalta ja sellaiselta että tekee mieli kutsua aina joku seuraksi. Ja sitten aina harmittaa jos en pääsekään paikkaan parhaimpaan.

Päätin että nyt saa riittää ja opettelen olemaan yksin, ja ihan koko viikonlopun. Lähdin koiran kanssa (se auttaa huomattavasti) ja päätin tehdä kaikkea mitä huvittaa ja missä ei tarvitse huomioida kenenkään muun toiveita.

Olen putsannut kukkapenkit, lenkkeillyt koiran kanssa(l ukinnut aina ulos lähtiessäni oven ettei kukaan livahda sisälle), saunonut pitkään ja hartaasti (päivällä, valoisan aikaan, koira pihalla vahdissa), mennyt liian aikaisin nukkumaan, nukkunut hyvin ja pitkään (ovi säpissä, potta sisällä), virkannut, katsonut elokuvia, juonut vähän viiniä ja ajatellut omiani. Ehdottomasti se, että on jo niin kovin valoisaa, auttaa.

Saunan huilitauolla katselin varmasti vartin verran oravan touhuja Syreenissä. Sillä oli vielä harmaa talviturkki. Tuijoteltiin tovi toisiamme.

Tunnit tuntuivat ihanan pitkiltä kun minnekään ei tarvinnut mennä ja mitään ei pitänyt tehdä. Ja sitten, pihalla, ensimmäisen kerran tänä vuonna, ah! Varovasti pienellä haralla kampailin kukkapenkeistä maatuneet lehdet ja muut möhnät pois.

Hei vaan, sinivuokot ja kaikki muut ihanat kesäkaverit!

Tulppaaneja kurkkii hurjat määrät, ihan kuin olisivat lisääntyneet muutenkin kuin meidän toimesta.

Puuhella sai jäädä nyt kesätauolle, putsasin sen nätiksi liesimustalla. Tuhkat nurmelle ja perennapenkkiin.

Talven aikana syödyt kananmunankuoret painelin pieneksi ja perunapeltoon.

Olipa oikein ihanaa. Seurassa paras, yksin oikein hyvä!

Kevät tuli viimein!

Nyt ei oteta enää askelia taaksepäin, vaan otetaan kaikki lämpö ja valo ilolla vastaan! Näitä hetkiä muistelee talven pitkät illat opuksia selaten ja uudesta kasvukaudesta haaveillen. Nyt on sen aika. Nuuhkaisujen, sipaisujen, leveiden hymyjen. Ja tietysti kitkemisen raahaamisen ja roudaamisen.

Ihanaa! Penkeistä nousee neonvihreää, aivan auringon fluorosoimaa shokkiväriterapiaa!

Sinivuokot!

Skillat!

Kevätkaihonkukka!

En muista!

Salkoruusu tai Malva!

Isomaksaruoho!

Vuorenkilpi!

Herukat ja Vaahtera haluavat tehdä näyttävän esiintulon omalla ajallaan.

Kasvimaa sai kakan kaveriksi multaa, uuden möyhennyksen ja perunaa ja sipulia. Ympärille olkipaalin verran täydennystä. Ja osa saa vielä odotella sisällä.

Kolmas taimikevät

Taimet kasvavat  hitaanvarmasti tämän kummallisen kevään kanssa käsikädessä. Montaa asiaa en tämän kevään kasvatuksissa ole saanut pilattua, mutta kauhean loistokkaaltakaan ei ikkunalla näytä.

Ensimmäiset siemenet pääsivät helmikuun puolivälissä idätyslautalle. Chilit itivät nopeasti ja Keijunmekot eivät lainkaan. Siirto multaan viivästyi ja chilit suuttuivat tästä siinä määrin, että kasvu jäi aika kituiseksi.

Toinen satsi kylvömultaan ja kouliminen yrttimultaan näyttää jo ihan kelvolliselta. Bokashi-nesteellä olen lannoittanut, ja nyt viimeinen astia ennen lopullista sijoituspaikkaa saa pohjalle aivan tuoretta, toki hyvin hapatettua keittiöjätettä, jolloin on mistä imeä ravinteita.


Nyt olen oppinut vainuamaan messuilta monivuotisia perennoja jotka on talvettu ulkona ja otettu sisään(viileään) aloittelemaan kasvua vain hetki ennen myyntiä. Koko tämän järkyttävän kylmän huhtikuun on Kalliotörmänkukka ja Palavarakkaus ollet jo penkissä ilman hädän häivää.

Muutama muu perenna sinnittelee sitävastoin sisällä, ja juuri nyt jännittää niiden vointi.

Ananaskirsikat on uusia kokeiluja, niitä odotan innolla. Kahtena aiempana vuotena esikasvatetut chilit ja tomaatit ovat tuottaneet tähtitieteellisellä kilohinnalla vaivaan nähden muutaman hassun aarteen. Minulle tuntuu sopivan paremmin nuo heitä penkkiin ja anna kasvaa -kasvatettavat.

Poikkeuksen tekee esimerkiksi kuvan Jalokallioinen. Kun nyt pian saan kukat maahan, osaan varoa kitkemästä. Ja toisaalta, tätä vauhtia kasvihuone valmistuu jos valmistuu lomien aikana, joten sen suoma suoja palvelee korkeintaan kasvukauden lopussa. Hauska uusi testaus on tuo kamalannäköinen purjorulla. Pienet heiveröiset taimet asetellaan multapetiin sanomalehden yläkolmannekselle. Peitto päälle ja paketti rullalle. Kun on aika laittaa maahan, purjot on valmiina nakattavaksi vakoon, istutusvälikin lienee passeli.

Ihana valo!

Niin epätoivoinen olin, että yritin hakea kevään odotukselle päiviä, todistettuja merkkejä mitä minäkin vuonna ja mihinkin aikaan olisi tapahtunut. Kauanko vielä menee että maa on sula? Voiko oikeasti jotain taas kasvaa maasta joka on jään ja roudan läpäisemä? Miltä tuntuikaan pyöräillä kuivalla asvaltilla? Tajuavatko ne, jotka asuvat ainaisessa kesässä miltä meistä pohjoisessa tuntuu? Tai ainakin tästä yhdestä höperöityneestä.

Kun aurinko kiertää mökkiä ympäri, minä kierrän perässä. Käyn ulkona, koitan nuuhkia kevättä, annan linnuille vielä ruokaa, kolaan lumia. Naurattaa ihan kun räystäiltä vähän jo tippuu. Hyvin varovaisesti vielä. Tartun jokaiseen kevään merkkiin. Pelargoniatkin huomasivat että nyt on valoa enemmän. Vaihdoin mullat ja isommat ruukut niihin sekä huonekuuseen. Nyt saa alkaa kasvaa taas!

Kevätkutkutusta

Se on sitä kun ajatteleekin maasta nousevia nuppuja ja mullantuoksua. Hentoja varovaisia lehtiä jotka purskahtavat yksi toisensa jälkeen kilpaa suuremmiksi ja suuremmiksi. Pelkkä ajatuskin huimaa. Voisiko talvi olla ihan vähän lyhyempi? Niin kiva kun sekin omalla paikallaan on.

Kuumetta saa hyvin pahennettua inventoimalla siemeniä. Katselemalla kuvia viime kesänä valmistuneesta kukkapenkistä ja merkitsemällä kasvupaikkoja käsin piirrettyihin karttoihin. Tekemällä liian suuria suunnitelmia kuten nyt vaikka se kasvihuone. Kävin tallailemassa lumeen sen paikkaa. Tule, tule jo kevät! odotan joka aisti valppaana nuuskien ja tarkkaillen ja tunnustellen!

Sekalainen rottinkikalusteiden kokoelma ei olisi hassumpi, esimerkiksi sinne syreenimajaan, jollekin kuluneelle katukivilaatoitukselle...

Ajasta ja etäisyyksistä

Jonkun mielestä olisi järjetöntä mennä 8 tunniksi mökille. Maksaa bensat, herätä seitsemältä hypätäkseen taas junaan kello kuusi. Minulle aivan päivänselvä valinta, tosin sillä seurauksella että vähän murheellinen olo tulee kun ei ehdi tarpeeksi ja pitääkin jo lähteä. Nyt myös luonnon aika voisi pysähtyä kuukaudeksi jotta saisin tuijotella vielä tulppaaneja. Rikkaruohot rehottavat komeasti rinnalla. Vaikea enää muistaakaan vain parin kuukauden takaista tilannetta kun maa oli aivan paljas ja ensimmäinen vihreä sekoitti pään.

Monessa puussa on vähemmän kukkanuppuja kuin viime vuonna. Omena, kriikuna ja syreeni aikovat olla hieman vaatimattomampia. Vaan onhan noita, ihania nuppuja. Vattupuskista kuorittu punaherukka sitävastoin näyttäisi erittäinkin kukkaisalta. Nyt sillä on paremmat olosuhteet aikoihin. Viime kesänä meni koko puska melkein ohi, muistaakseni söin kourallisen herukoita, linnut ennen sitä kaikki muut.

Jotain tällaista yritystä on tekeillä. Nautin kovasti siitä että saa tehtyä asioita nollabudjetilla siitä mitä löytyy. Ajattelin humalaa tai muuta köynnöstä tuota säleikköä vasten. Kiven viereen pääsi naapurin rouvalta muutama ruusun juurakonpala. Ne oli aika nysäksi leikattu, katsotaan lähteekö kasvamaan.

Vielä viikko sitten vaahtera oli neonvihreä. Näin se varkain kasvoi ja melkein tuntuu että kaikkein keväisin on ohi. On suurten vihreiden lehtien aika.

Ja aika lähteä. Ensimmäiset yritykset napata kuvaa ylikulkusillalta:

Tässä kuvassa näkyy hienosti vihreäksi päässyt uusi nurmikko ja kukkapenkki joka on sen vasemmalla laidalla. Valtaosa tästä alueesta oli risuista juhannusruusua, aivan valtoimenaan ja ränsistyneenä. 

 Vaikka en millään olisi lähtenyt, täytyy iloita vielä kun lähijunalla pääsee kulkemaan.

Ja tämä kuva junan ikkunasta. Ajattelin että ohi meni, kunnes kuvaa katsoessani tajusin että siinähän se juurikin on. Vasemmalla piharakennus ja oikealla mökin oikea kulma. Meidän rakas taajamamökkimme. Näin läheltä junat kulkevat, ja nyt voimme jo allekirjoittaa naapurien tuumailut että hyvä kun huomaa. Tai no, tietenkin huomaa, mutta ei kyllä toden totta häiritse lainkaan. 

Jää hyvin, perjantaihin taas. Sitten lupaan huolella rapsutella pihaa, puunailla ja puhista. Nyt toisen raparperisadon kimppuun!