Hittikakku, ei voi mennä pieleen

Jo ties monennetta kesää, versio Pavlovasta menee aina kuin kuumille kiville, tässä helposti sovellettava resepti:

Marenkilevyjä. Sellaiset itsetehdyn näköiset, vähän kellertävät ovat parhaita. Käy myös vitivalkoiset kiekot. Jos levyjä ei löydy, voi marenki olla minkäkokoista tahansa. Pohjalle kerros.

Täyte. Mitä vaan hyvää ja kesäistä. Tällä kertaa väliin meni Tuomelan rapaperia ja vadelmaa sekä banaania viipaleina.

Paljon makeuttamatonta kermavaahtoa. Itse sekoitan aina sekaan maustamatonta tuorejuustoa joka taittaa marengin makeutta mainiosti. Kaikki määrät noin määriä sen mukaan mitä sattuu löytymään ja kuinka ison kakun aikoo tehdä.

Toinen kerros marenkilevyjä tai kiekkoja niin kuin tässä kakussa. Päälle taas vaahtoa ja tuoreita marjoja. Nyt vadelmia ja pensasmustikoita sekä sitruunamelissaa. Käy myös minttu tai syötävät kukat.

Tämän kakut mitat olivat noin 40x40x20cm, jättimäinen herkkukasa jonka tuhosi ansioituneesti noin 20 henkilöä.

Kokoa voi skaalata aina parin hengen leivosmaisesta esityksestä mihin mittoihin tahansa, kasakakun kokoa voi varioida.

De lux -kakku koostuu tuoreista kirsikoista ja kuorituista pistaasipähkinöistä, variaatioita voinee keksiä loputtomiin. 

Näin alkoi kesäisten kakkuhetkien kimara!

Talonhalauskipinä

Kauan sitten meidän tarinan alussa vietimme lomamme iäkkäitä isovanhempia auttaen. Nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen pääsin tallaamaan samat polut korpimaisemiin metsänvartijan torppaan ja tiluksille. Mieleen muistui opit viljelystä, siitä kuinka istutuskuoppaan piti kaataa vettä ja sen jälkeen lantut saivat pärjätä omillaan.  Ja siitä kuinka tomaatit tuetaan ja että salaatit pestään kolmella vedellä. Sitten kahviteltiin ja herkuteltiin nokkosletuilla. Me neljä, eri ajan ihmistä, samoja säveliä tapaillen. Välillä ihmetellen ja päivitellen ja välillä hyvää ja syvää yhteisymmärrystä kokien. Ja melkein itku tuli kun näin tutun moneen kertaan paikatun maton.

Tuolloin alkoi talokuume itämään pysyen vuosia pinnan alla odottaen nykyistä höperyyttä. Kauniiden muistojen avulla perinteet säilyvät ja siirtyvät, ja vanhat talot saavat  näitä hetkiä todistaa.

Sopiva tasapaino

Ihanan lämmin, suorastaan kuuma viikonloppu onnistui mainiosti. Tai eipä millään onnistumisilla aikaa mitata. Menee miten menee, elämää se on kaikkinensa. Nyt vallitsi hyvä tasapaino. Saatiin paljon aikaan ja ehdittiin myös makoilemaan ja olemaan vaan. Piha tarjoaa ruhtinaallisen vihreät ja kukkeat olosuhteet oleskeluun, sisällä ei paljon tarvitse naamaa näyttää.

Ehkä tuosta koirasta voisi tulla sellainen lukukoira jonka tehtävä vain on kuunnella ja olla läsnä. Se olisi siinä todella hyvä vaikkei lukisikaan ääneen. Siinä se kuuntelee Edith Piafin elämäkertaa Jumalani kuinka olen elänyt. Luen kirjaa jo ainakin toista kertaa, antaa hyvän peilin jos miettii tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Ja kuvasta kurkkaan myös minä, vanhanrouvan armoitettu omaishoitaja, terve vaan! Niin oli kiva nukahtaa nurmikolle.

Kun kuvat tai sanat eivät riitä

täytyy kuitenkin yrittää selostaa. Sovitaan vaikka että tällainen loputtoman pitkä sarjakuvallinen viikonlopputarina tällä kertaa. Että mitä kaikkea ehtii kun kaikkialle haluaisi ehtiä.

Työ alkaa aina ruohonleikkuulla. Kun joka paikka pursuaa kaikkea vinoa ja rapistunutta, siisti nurmikko tasapainottaa kivasti vaikutelmaa. Että ihan ihmisiksi täällä ollaan. Ja kun naapuritkin hurisuttelee kerran viikossa niin kai nyt mekin. Toki tällaisella ihmisvoimaisella sentään. Ja välissä ruokaa ja tuumailua ja syreenien nuuskuttelua.

Saunaa, iltalenkkiä ja kesäyötä.

Tällä hetkellä suurimmat aplodit saavat kaksi patjarikko -mätästä. Hieno kukkamäärän kasvu viimevuotisista noin kolmesta kukasta.

Viimeisiä tulppaaneja maljakkoon ja monta huokausta perään.

Ja sitten taas hetkeksi nenä pusikkoon.

Arkisia hommia, tiskausta ja liinavaatteita, alakaapin eteen pääsi lipaston uumenista löytynyt lautashyllyn liina.

Ja toinen aarre sohvatyynyksi. Mistä ihmeestä näitä kuva-aiheita on pulpahdellut? Hassu keijuenkeli kukkakedossa, nyt saattelemassa ihanille päiväunille.

Yksi löytöliinoista päätyi saunaan perusteellista puunausta kruunaamaan. Meillä mennään usein sellaisella silittämättä siisti -periaatteella.

Muissa olosuhteissa tämä seinävaate olisi saanut hylkytuomion, mutta aika kivasti se tuohon saunan eteiseen näyttäisi sopivan.

Ja sitten taas pihalle, ihana tulikellukka kukkii. Kuulemma kukkavarret leikkaamalla saa vielä toisen kukinnan samalle kesälle. Sopii!

Mansikat kanssa!

Vuorikaunokki päätti vähän keulia ja ottaa kunnon tilan kukkapenkistä jo toisena vuonnaan. Täytyypä vähän vahtia tuota kasvamista. Tämäkin kukkii uudelleen jos kukkineet varret leikkaa pois. Kasvukorkeus 30-80cm, tämä on jo aivan yläkäyrillä.

Ja sitten hoksasin etsiä penkille sellaisen paikan jossa nenä osuu automaattisesti oikealle kohdalle istuessa. Täydellistä täsmätaukoilua.

Viikonlopun suururakka oli takapihan kylvöt. Retiisiä, salaattia, persiljaa, pinaattia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, tilliä, herneitä, punajuurta, purjoa, porkkanaa ja lehtikaalta. Valmiina oli perunaa, sipulia ja valkosipulia.

Alle jaoin tasapuolisesti bokashimullat, päälle kaupasta lisää ja kunnolla kasteltuihin vakoihin siemenet. Siemenpussit saivat jäädä nimikylteiksi. Samettikukkaa tuholaisia torjumaan.

Pari chiliä kattiloihin, mintut saaviin,

tukikepit tomaateille, hätävarakasvihuone paremmalle tolalle.

Ja välissä taas kaikkea arkista pakollista kunnes huivi tiskiin ja 

tuli taas aika peitellä täti nukkumaan ja 

sanoa heipat hetkeksi taas!

Salainen puutarha

Lainaan viimekesäisten juhannusvieraiden kuvausta, tähän se sopii erityisen hyvin. Nostin vanhat kiinalaiset puuovet salaisen puutarhan portiksi. Olen harventanut syreenipuskia risuaitaan, repinyt juuriversoja varjostamasta ja vähän vahingossa juuri tuohon alkoi rakentumaan pienten vieraiden polku. Aikuinen mahtuu puikkelehtien, lapsille juuri sopiva tie syreenimajaan. Alkukesä on taikaa täynnä!

Uusi asukas, hän-senkki

Taas yksi raihnainen vanhus on saanut paikan Tuomelan huomassa. Antiikkisen klaffilipaston viimeinen koettelemus oli seistä pihassa kaksi viikkoa säiden armoilla ja kestää kaksinkertainen pesuruljanssi jokaista nurkkaa ja koloa unohtamatta. Yhdessä laatikossa oli ollut hiirten koti, ja tuntui erityisen tärkeltä puunata koko höskä.

Ensin mäntysuovalla ja sitten vielä hankaussienellä ja poresaippualla. Kaikki luukut auki ja laatikot nurmikolla se kuivatteli auringossa.

Hän-senkki on kremppoja täynnä. Irtojalat piti veivata takaisin paikoilleen. Klaffi sekä laatikot aukeavat parhaiten erillisellä koukulla. Laatikot ovat  varsin tiukat pesustakin jouhtuen,täytyy kokeilla millä vahalla saisi vähän liikettä niveliin.

Jonkun mielestä täysi romu siis, mutta minusta ehdottomasti pelastamisen arvoinen. Varsinkin kun sen hinnaksi jäi vaivaiset kaksikymppiä, ei  haitannut lainkaan mahdolliset siirrosta aiheutuneet lisänyrjähdykset.

Uudet hyllypaperit peittelin laatikoiden pohjiin ja nyt kaikki epämääräinen koreissa ja hyllyissä notkunut tavara tallettui hän-senkin uumeniin.

Tämä on joskus ollut tummanruskea kunnes se maalattiin sillä samalla muotivärillä kun ihan kaikki muukin, meidän lattia ja keittiönkaapit mukaan lukien.

Hyvin mahtuu kirjoituspöydän ääreen, ja säilytystilaa on valtavasti.

Huonekuusi solahti kylkeen kaveriksi. Ainoa muutos uuden aarteen vuoksi oli verhon heilautus ikkunan toiseen laitaan. Niin se liittyi mukaan joukkoon ja ihan tuntuu kuin kuuluisi kalustoon.

Laatikoissa olleista kirjailluista liinoista saa pelastettua ehjät ja hienoimmat. Niistä sitten tuonnenpana.