Omaa kantaa valkosipulista

Valkosipuli. Ihana, herkullinen ja helppo kasvattaa, vaan ei kyllä hätähousun hommaa. Olen alun perin ostanut hyötykasviyhdistyksen talvivalkosipuleja. Kukin kynsi tulee kuoria hyvin hellävaraisesti, ja siten että kynteen jää vielä pieni kuorikerros.

Ensimmäisenä vuonna kynnet istutetaan loppusyksystä, lokakuun vaiheilla leveämpi puoli alaspäin noin kymmenen sentin syvyyteen hyvin ravittuun multaan. Riippuu kasvatusalasta, jättäisin väliä vähintään 10 cm per kynsi. Joskus homma on jäänyt viime tinkaan ennen maan jäätymistä, hyvä olisi ehtiä vähän ennen, niin että kynnet alkavat juurtua. Kuulemma sekään ei niin haittaisi, vaikka jotain jo maasta alkaisi pilkistämään ennen talvea.

Muuta ei sitten tarvitse tehdäkään kuin odottaa rauhassa kevään tuloa, kastella ja lannoittaa kasvukausi, ja kun elokuussa varret alkavat kellastua, nostetaan sipulit maasta. Niiden ei kannata antaa olla maassa liian pitkään, muutoin sipulit alkavat irtoilla toisistaan.

JOS haluat vain oikein pulleita valkosipuleja, leikkaa kukkavanan heinäkuussa salaattiin.

JOS haluat kokeilla oman kannan kasvattamista itusilmuista, jätä kukkavana kukkimaan.

Toisena vuonna, taas loppusyksystä kun on aika laittaa kynnet maahan, voit tehdä omat rivit itusilmuille. Niille riittää muutaman sentin syvyys ja sama väliin. Koko kasvukauden penkistä pilkottaa ruohosipulia muistuttavat heinät, jotka elokuuksi kasvavat noin peukalon kynnen kokoisiksi, hyvässä lykyssä pulleammaksikin.

Ja kolmantena vuonna,  istutetaan solosipulit taas loppusyksystä maahan, odotellaan elokuulle, ja avot! neljäntenä vuonna saat monikyntisiä valkosipuleja jotka voit nimetä siten kun tykkäät.

Tuomelan kantaa on tullut nyt siis ensimmäistä kertaa.

Lisäys: Itusilmujen kanssä väkertäminen ei ole ollenkaan välttämätöntä, valkosipuleja voi kasvattaa vuodesta toiseen yksittäisistä kynsistä. Väkertäminen on paikallaan kun haluaa ihan omaa kantaa, eikä "klooneja".

Hellekylvöt

Poikkeuksellisen ihana, kuuma ja kuiva toukokuu asettaa haasteensa viljelylle. Varsinkin silloin kun tiluksia ei ole koko ajan hoitamassa tai vettä ei saa letkulla vaan vain ämpärillä kannettuna. Viime kesänä en muistaakseni kastellut viljelyksiä kertaakaan, niin paljon taivaalta satoi. Tämä kesä alkoi päinvastaisena.

Toukokuun 12. levitimme palanutta hevosen lantaa peltoon ja vähän myös muualle multaan sekoitettuna. Samoin valmista bokashimultaa, jota tosin ei saavia enempää ollut kevättalven kompostoinnista.

Kylvimme perunat, tillit, persiljat, salaatit, lehtikaalit, porkkanat ja punajuuret. Kastelin mullan ennen kylvöä läpimäräksi ja vielä kylvön jälkeen ja peittelin visusti hallaharsolla. Vähän murehdin oliko hallaharso väärä valinta, mutta se osoittautuikin pelastukseksi. Harso lämmittää, kyllä, mutta varjostaa myös ja estää vettä haihtumasta. Näin pienet taimen alut pärjäsivät kokonaisen viikon kerrallaan kastelematta mikä tuntui kyllä vähän uskomattomalta. Nyt kun lämpö notkahtaa kymmenen astetta alhaisemmaksi, jätin harson edelleen, saavat muhia siellä keskenänsä ensi viikonloppuun asti jolloin ajattelin poistaa harson kokonaan.

Seuraava posititiivinen ongelma istutuspaikkojen käydessä vähiin olikin viimeisten kylvöjen sijoittelu johon sain hyviä vinkkejä Instagram tilin puolella. Päädyin lapioimaan kapean vaon herneille ja pavuille, laitoin pohjalle satsin lannoitetta, uutta multaa päälle ja märkään maahan liotetut siemenet. Tämän kaistaleen peitin myös harsosuikaleella. Nyt uusi aita saa ensi tehtävänään olla tuki ja turva näille toivottavasti maasta puskeville pienille.

Vielä korianterit, avomaankurkut ja  kolmeen saaviin kesäkurpitsat, viimeiset hapatetun mutta ei multaantuneen bokashin päälle. Ravinteita piisaa, katsotaan piisaako liikaakin. Ostin ensimmäistä kertaa Neko luonnonlannoitetta, saman näköistä ja hajuista kun kanankakka, heittelin rakeita sinne sun tänne pitkin pihaa.

Nyt toivotaan aurinkoista kaunista kesää ja öisiä sateita!

Kolmas vuosi lavakauluksilla menossa, koittakaas jaksaa vielä. Ja olkikuorma hakematta, sen näköiset nuo käytävät ovatkin.

Varmoja ja hyviä nämä hyötykasviyhdistyksen söpöt siemenpussit.

Herneet

ja pavut, saa nähdä miten riittää kasvutila heinikon keskellä.

Meidän kaivossa on vain pintavettä, 90-luvun lopussa louhittu pyörätie on kuivattanut lähipihojen kaivot. Nyt pitää jo ottaa saunalta vettä saaveissa lämpenemään.

Lohikeiton kruunasi ensimmäinen satsi oman maan tilliä!

Kiivasta ja kiihkeää

on kasvu tällä hetkellä. Luulisi että ihan kipeää tekee kun kasvien pitää venyä loputtomasti yhden päivänkin aikana. Yhtäkkiä ne työt mille ajattelin varata aikaa kesäkuun alussa, onkin pakko tehdä NYT. Esimerkiksi ilman kastelua tällä kuivuudella moni kupsahtaa vaikka kuinka toivoisi että luonnon tahti riittää.

Tänä viikonloppuna ei olisi ollut aikaa, mutta pakko (erittäin positiivinen sellainen) sai ajamaan edestakaisin siten että tehokasta työaikaa jäi tontilla kuusituntinen.

Mitäkö tein, no:

* Pikakierroksen nuuskutteluineen.

* Takapihan kasvulavojen tarkastuksen. Varovainen pelokas kurkkaus hallaharson alle, ihania pieniä alkuja rivissä. Ajatella, märkään multaan kylvetyt siemenet selvisivät helleviikosta kokonaan ilman vettä hallaharson alla! Ainakin lehtikaali, salaatit, punajuuri ja porkkanat ja tilli. Persilja ei ollut vielä noussut, liekö hitaampi vai ottanut nokkiinsa.

* Uuden trimmerin koettelun. Koko tontin kaikki reunat, toivottomat heinäalueet sekä tulevan aidan alue työskentelytiloineen. Koko tuplarullallinen siihen sitä siimaa menikin.

* Annalan taimien istutamisen.

* Pidin pienen tauon syreenimajassa, taateleita ja lakritsajauhoa.

*Kitkin pahimmat silmiin osuvat rikat pois.

* Otin vastaan ystävälllisen naapurin tarjouksen käyttää vesiletkuaan. Pellon ja viljelysalueiden perusteellinen kastelu.

* Esittelin tiluksia naapureille jotka piipahtivat tontilla.

*Toiselle pihaan tupsahtaneelle naapurille esittelin tulppaaneja.

* Söin tonnikalaa suoraan purkista.

* Pumppasin vettä ja hoidin etupihan kaiken kastelun.

* Kuvauskierroksen ja uusintanuuhkuttelun.

Ja lopuksi aina:

* Piha siistiksi, ovet lukkoon.

* Kotikukkakimpun kerääminen.

* Heippakierros.

Heinäkuun hommia puutarhassa

Keskikesän kurkkaus puutarhaan, kuinkas meillä sitä hoidetaan. Pahin puserrus rikkaruohojen kanssa on tehty, nyt pitää aika ajoin käydä kierros läpi, ettei piha ihan pahasti pääse levahtamaan.

Onneksi pidän kitkemisestä, siihen tulee suorastaan himo kun näkee takanaan puhdasta jälkeä. Paras apuväline kitkemiseen on haarukka, aivan ehdottomasti! Sillä saa sormiin jatketta ja terävyyttä, ja suurin osa irtoaa juurineen ja sen enempää maata kääntelemättä. Minulle meidän alle tuhatneliöinen piha riittää erittäin hyvin, jonkunlainen kokonaishallinta pysyy näin viikonloppukävijälläkin. Ja silti on vielä paikkoja jotka eivät kierrokseen kuulu vaan saavat toistaiseksi elää valtoimenaan.


Isommat puutarhajäte-erät pyrin kuskaamaan jäteasemalle jonne on matkaa muutama kilometri. Jätesäkillinen vihreää maksaa 50 senttiä. Pienet erät menevät pihan muutamaan eri paikkaan sijoitettuun kompostikasaan.

Multaa teen itse bokashikompostoimalla, ja sille on oma multatehtaansa. Tehtaan pohjassa on jyrsijäverkko, fermentoitunut keittiöjäte muhii mullan kanssa muutaman viikon ja on tämän jälkeen valmista maahan levitettäväksi. Huussitavara maatuu kauemmin ja loppusijoitetaan ei-syötävien juurelle kun sen aika on.

Mitä paremmin maaperä voi, sitä terveempiä kasveja kasvaa. Lannoittamatta ei mikään kukoista. Keväällä lannoitin maata Pollen parhaalla, juhannuksen tietämillä tein kanankakkakierroksen. Välillä kahvinpuruja, tuhkaa, kananmunankuoria, mutta pääasiassa bokashimultaa ja pissaksi kutsuttua laimennettua biojätteen suotonestettä. Osa lavaviljelmistä sai ruohokatteen ja pihassa on parikin kattilaa jossa nokkoskäyte on tekeillä.

Etanoita olen tavannut muutaman hassun verran. Tänä vuonna entistä vähemmän. Niiden osalta olen varuillani, ovat ilmeisen nopeita lisääntymään.

Vaikka nyt on ollut aikaa kiskoa syreenien juuriversoja ja harventaa ikipusikkoja, pyrin jättämään permakulttuurin hengessä kaikille eliöille tilaa. Ja sanomattakin lienee selvää ettei myrkyillä ole tontille asiaa.

Pyrin kouluttamaan kasvatit pärjäämään sillä vedellä mitä sataa. Kastelen järjestyksessä hyötykasveja ja sitten perennoja aina sitä mukaa kun pihan puolen sadevesitynnyreitä pitää tyhjentää.

Kolmas kesä, tuhat tuntia opiskelua, kaiken vapaa-ajan vanhoja taloja ja puutarhatietoa imien alkaa jo tuottaa tulosta. PALJON saa vielä opetella, mutta kiva kun ei tarvitsekaan olla aivan ulalla:). Kesä kiittää katsojaa, kaikki kasvaa silmissä!

Kun kuvat tai sanat eivät riitä

täytyy kuitenkin yrittää selostaa. Sovitaan vaikka että tällainen loputtoman pitkä sarjakuvallinen viikonlopputarina tällä kertaa. Että mitä kaikkea ehtii kun kaikkialle haluaisi ehtiä.

Työ alkaa aina ruohonleikkuulla. Kun joka paikka pursuaa kaikkea vinoa ja rapistunutta, siisti nurmikko tasapainottaa kivasti vaikutelmaa. Että ihan ihmisiksi täällä ollaan. Ja kun naapuritkin hurisuttelee kerran viikossa niin kai nyt mekin. Toki tällaisella ihmisvoimaisella sentään. Ja välissä ruokaa ja tuumailua ja syreenien nuuskuttelua.

Saunaa, iltalenkkiä ja kesäyötä.

Tällä hetkellä suurimmat aplodit saavat kaksi patjarikko -mätästä. Hieno kukkamäärän kasvu viimevuotisista noin kolmesta kukasta.

Viimeisiä tulppaaneja maljakkoon ja monta huokausta perään.

Ja sitten taas hetkeksi nenä pusikkoon.

Arkisia hommia, tiskausta ja liinavaatteita, alakaapin eteen pääsi lipaston uumenista löytynyt lautashyllyn liina.

Ja toinen aarre sohvatyynyksi. Mistä ihmeestä näitä kuva-aiheita on pulpahdellut? Hassu keijuenkeli kukkakedossa, nyt saattelemassa ihanille päiväunille.

Yksi löytöliinoista päätyi saunaan perusteellista puunausta kruunaamaan. Meillä mennään usein sellaisella silittämättä siisti -periaatteella.

Muissa olosuhteissa tämä seinävaate olisi saanut hylkytuomion, mutta aika kivasti se tuohon saunan eteiseen näyttäisi sopivan.

Ja sitten taas pihalle, ihana tulikellukka kukkii. Kuulemma kukkavarret leikkaamalla saa vielä toisen kukinnan samalle kesälle. Sopii!

Mansikat kanssa!

Vuorikaunokki päätti vähän keulia ja ottaa kunnon tilan kukkapenkistä jo toisena vuonnaan. Täytyypä vähän vahtia tuota kasvamista. Tämäkin kukkii uudelleen jos kukkineet varret leikkaa pois. Kasvukorkeus 30-80cm, tämä on jo aivan yläkäyrillä.

Ja sitten hoksasin etsiä penkille sellaisen paikan jossa nenä osuu automaattisesti oikealle kohdalle istuessa. Täydellistä täsmätaukoilua.

Viikonlopun suururakka oli takapihan kylvöt. Retiisiä, salaattia, persiljaa, pinaattia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, tilliä, herneitä, punajuurta, purjoa, porkkanaa ja lehtikaalta. Valmiina oli perunaa, sipulia ja valkosipulia.

Alle jaoin tasapuolisesti bokashimullat, päälle kaupasta lisää ja kunnolla kasteltuihin vakoihin siemenet. Siemenpussit saivat jäädä nimikylteiksi. Samettikukkaa tuholaisia torjumaan.

Pari chiliä kattiloihin, mintut saaviin,

tukikepit tomaateille, hätävarakasvihuone paremmalle tolalle.

Ja välissä taas kaikkea arkista pakollista kunnes huivi tiskiin ja 

tuli taas aika peitellä täti nukkumaan ja 

sanoa heipat hetkeksi taas!