Karkauspäivän karkaus

29.2. 2016. Hauskaa kirjoittaa jotain ylös päivänä joka toistuu vasta neljän vuoden kuluttua uudelleen. Silti se on ihan tavallinen maanantai, jolloin sain toisen viljelyvuoteni ensimmäiset kylvöt multaan. Kahta eri chiliä, suunnitelmissani kahteen eri paikkaan. Kotona lasitetulle parvekkeelle ilta-aurinkoon ja Tuomelaan kasvilaatikkoon aamuaurinkoon. Katsotaan onko nämä aamu vai iltachilejä.

Kunhan nyt isoksi asti pääsisivät. Tuntuu että siemenestä kasvattaessa hävikkiä on noin kolmannes. Mikä itää, mitä ei koira/kuivuus/tai kömmähdys kaada, kasvaa isoksi ja tuottaa sen kolme käyttökelpoista chiliä. Viime vuodelta sain itse asiassa talvehtimaan kolme kasvia, katsotaan jos ne vähän riuskistuisivat toisen vuotensa kunniaksi. Voisin muistaa kastellakin paremmin, ettei sato ole valmiiksi kuivatettua.

Siksipä innostuin kun löysin hauskoja keraamisia tötteröitä kasteluavuksi. Karkasi vähän lapasesta, mutta alle kolmen euron kappalehinta ei estellyt. Ajattelin testata, tötterö per ruukku, riippuu vesiastian korkeudesta suhteessa kasviin, kastelee itsekseen 50-150ml vuorokaudessa juurien omalla imuvoimalla. Ja jos saisi viritettyä jonkun yhteisen kastelumaljan josta kaikki letkut joisivat, niin ei tarvitsisi kuin täytellä kerralla vaan sitä isoa vesimaljaa. Laiskan unelma, onnistuminen jää nähtäväksi. Lisävettä toki kuumalla, mutta pysyisi perusnesteytys käynnissä. Ja näitä ajattelin "kasvihuonekasveille" chileille ja tomaateille, jotka pääsevät multaan jahka nämä ensin kurkistavat.

Ja näistä alumiini?kulhoista ajattelin jotain amppelin tapaista, koulituille taimille kerrospediksi. Kevätkevätkevätkevät!

Sähköasiaa

Sähköyhtiö tarjoaa sivuillaan lähes reaaliaikaisen mahdollisuuden tarkkailla sähkönkulutusta ja verrata sitä keskiarvoon. Mökillä on pidetty kolmea öljykiertoista irtopatteria, helmikuusta neljää mahdollisimman pienellä päällä. Aika fiilispohjalta säädän pattereita (en tiedä tarkemmin miten niitä kannattaisi käyttää) pienemmälle tai isommalle sääennustusten mukaan.

Tulemme usein perjantaina illalla, ja olemme viikonlopun. On mukava kun lämpötila on mahdollisimman vähän kymmenen asteen alapuolella. Joskus kun on lauhtunut nopeasti, on saattanut olla vaikka 14 astetta, joka tietysti on turhaa poissa ollessamme.

Tammikuussa keksin eristää ikkunat huovilla aina lähtiessämme, luulen että se on järkevä ensiapu tiivistystarpeisiin.

Neljän irtopatterin lisäksi sähköä kuluttaa tietysti valaistus, liesi ja lataustarpeet siellä ollessamme. Koko ajan päällä on jääkaappi, pari maanalaista lämmityskaapelia vesiputkille, sekä saunan pakkasvahti.

Tähänastinen kulutus on seuraavanlainen;

kesä-syyskuu 170-302 kWh/kk

marras-joulu n. 900 kWH/kk

tammiennätys 30 asteen pakkasineen 1692 kWh/kk 

helmikuu näyttäisi pysyvän alle 1200 kWh (neljäs patteri)

Nyt siellä kyllä menee lämpöä harakoille kun on aika leutoa, enkä päässytkään poikkeamaan. Peruslämpöä pitäisi olla ymmärtääkseni 6-10 astetta, jossain sanotaan että riittää kun on viisi astetta lämpimämpää kuin ulkona. No, sitten ne putket kyllä olisi umpijäässä.

Katsotaan mitä saadaan välikaton puruille ym. tehtyä kuluvan vuoden aikana. Vaikka vähän kirpaisee, ei nämä jättilukemat onneksi montaa kuukautta kestä.

Tuntuu, että talolle tekee hyvää pysyä kuivana, olkoon siis näin.
On muuten hauskaa saapuessa pestä parin minuutin ajan kädet lämpimällä vedellä kunnes

se taas muuttuu jääkylmäksi.

Tämä kuva on vuoden takaa. E lapioi lunta kivijalkaan. Itse en uskalla kun en ole niitä lillukeleillä poistamassa. Lumi eristäisi kyllä hyvin.

Kahdeksan pisteen viikonloppu ja saunan suursiivous

Koko perhe. Lapsi antoi kouluarvosanan kahdeksan viikonlopusta, vaikka aina on vähän vaikea lähteä. Nyt oli vaikea lähteä pois, varsinkin kun piti lopettaa lumipallojen heittely liiterin seinään.

Mulla on tapana tutkia tuttuja nurkkia aina uudestaan. Nyt kolusin katonrajoja harjan ja saksien kanssa ja siistin hirsien välejä. Olen ymmärtänyt ettei satavuotiasta sammalta kannata poistaa vaikka murustaakin. Harjailin, pyyhin ja imuroin pahimpia. Ja tiivistin niitä kohtia mistä pellavarive oli lähtenyt karkuun.

Valoa on jo enemmän. Metsäretken kruunasi laskeva aurinko olohuoneessa. Sunnuntain päiväsaunaidea innoitti siivoamaan, ja kuurasin saunan kunnolla. Sielläkin kävin hirren välit terävien saksien kanssa läpi ja mäntysuopasin kaiken mihin yletin. Samalla muhitin päässä hiusnaamiota jonka tein liian kypsästä banaanista ja hunajasta. Hmm. Sain hotjoogan ja makeita hikipisaroita. Muita tuloksia on vielä vaikea arvioida.

Kun muutimme Tuomelaan, meitä oli vastassa saunan olkipossu (hyllyllä). Puoli vuotta se näytti meille pyllyä, ennen joulua kääntyi ympäri. Enää sen ei tarvitse pelätä häätöä, kuuluu kalustukseen. Silloin tällöin olen kanniskellut emalimukeja saunaan tajuamatta että niillehän nuo neljä koukkua on tarkoitettu. Saunan hanasta tulee kylmää hyvää juomavettä saunojille.

Pitkään katselin tuota puuovea ja siinä heiluvaa hakaa. Aika monta kertaa se on tuossa heilahtanut oven käydessä että on kuopalle reittinsä saanut.

Oli makoisat, ihanat löylyt meidän joka suuntaan vinossa saunassamme. Saunapossun lisäksi sinne on muuttanut hiiri. Kävi varmaankin esittäytymässä kakkimalla penkin päälle unohtuneelle pefletille, mokoma. Joitain papanoita olin saunalta siivonnut aiemminkin, ja marseille saippuaa se on syönyt, ei kuitenkaan siihen haljeten. Täytyy tuumailla mikä olisi paras keino karkotukseen.

Ihme ja kumma kyllä, itse talosta ei ole tavattu hiiren hiirtä. Vieläkin tupaan tullessa, kun porin Matti aloittaa lämmityshommiaan ja availen peittoja, pitää varmuudeksi kurkata täkkien alle ei toivottujen vieraiden varalta.

Tyttöjen juttuja

Onni on tämä neljän vuodenajan piilo, sanoi ystäväni vuorokauden mittaisen maailmanparannussession päätteeksi. Harvoin enää aikuisena saa ystäviä yökylään niin että voi vielä nukkumaan mentyä höpötellä ja jatkaa heti aamusta. Meidän mökkirestauroinnit kulkee aika hitaasti eteenpäin kun siellä olo on liian mukavaa. Sain puunattua ja pyyhittyä sisätiloja samalla kun käytiin läpi vähemmän ja enemmän tärkeät asiat.

Ja joka välissä syödään, tässä lähtöleivät. Kuvan avulla muistan mistä silloin puhuimme, palaan hetkeen takaisin.

Päätimme kruunata visiitin juhlallisella vierailulla Tampereen tuomiokirkkoon, Simbergin maalausten luo, mutta sepä olikin mennyt jo kiinni. Vrouvien herkkukaffet tuli tilalle.

Joitain jälkiä oli lumella, osa vei olkkarin lattian alle. Nyt täytyy seurata ettei sinne mikään pääse pesimään. Veikkaan alkuun oravaa, toivottavasti ei supikoira kuitenkaan. Jäljissä oli vähän niinkuin raapaisut mukana, pienet pitkät kynnenjäljet. Josko saisin viikon kuluttua kuvattua.