Ensimmäinen iso remontti alkaa, hyvistä neuvoista lämmin kiitos!

Homman hoitaa perinnekorjaamiseen erikoistunut lähialueen firma. Tai yksi mies joka monistuu muutamaksi tarvittaessa. Ja suositukset saimme eräältä alan suositelluimmista. Rahat eivät kuitenkaan riitä imuautoon, joten purkuhommat hoidetaan itse. Ja nyt vähän yllättäen, edellisen urakan valmistuttua ajoissa, pitääkin purkaa heti nyt.

Ja kun asialla on kaksi noviisia, olis hyvät neuvot kalliit. Eli, mitenkäs me se sitten tehtäisiin?

Listat irti. Pistorasiat irti ja ylös. Uunin pelti irti. Sorkkaraudalla eka väli rikki ja lautoja ylös. Niitä ei tarvitse laittaa takaisin, ovat aika halpaa ja heppoista lautaa vaan ja saavat palvella vastedes aidan porttina. Ja sitten vaan purua pussiin. Ensin pussi kottikärryyn vai irtopurut kärryllä ulos ja siellä pussiin? Oviaukkoon muoviverho, vai meneekö se puru kaikkialle? 

Hyvä lukija, kerro parhaat vinkkisi ja kikkakolmosesi, kiitos!

E vaihtoi makkariin laudat, ei kuitenkaan uusinut koko rossia kun ei kokenut välttämättömäksi. Kaikki muut lattiat on uusittu kokonaan, tosin ei mitenkään priimasti, mutta uusittu kuitenkin. Ja tämä vanha makuuhuone on ainoa tila josta vaatteisiin jää tuoksua, ja se asia on syytä korjata. Onhan pihan puoleinen hirsi lepuutellut maassa kiinni jo jonkun tovin ja ottanut sieltä tietysti kosteaa. Aika samaan ulkonäköön pyritään, ja toiveena olisi operoida ulkoa ja alta käsin, jottei uusia tapetteja tarvitsisi repiä pois.

Ikkunoiden alla on aivan varmasti pehmeää, joten ulkorimoista kun napsii huonot palat pois ja sitä kautta vaihtaa alajuoksuja ja tarvittavia hirsiä paikkaa, niin josko se niin menisi...? Eniten pelottaa tietysti kaikki huonot uutiset, katsotaan miten käy.

Nyt huone näyttää askeettiselta joogasalilta ja toinen huone vastaavasti hmm, aika runsaalta!

Köyhän naisen lakkahillo

Vihreiden karviaisten sijaan meillä kasvaa punaisia. Mietin sopivaa käyttöä karviaisille ja kyllä, porkkanan kanssa toimii.  Tästä ei kyllä tullut maun puolesta nimensä mukaista, mutta hyvää kuitenkin.  Aineksia noin puolet ja puolet, sopivasti sokeria, keitetään, surrutetaan sauvasekoittimella ja purkkiin!

Satokirjanpitoa

Miltä kesän 2017 sato näyttää? Vuoden onnistujat ja ne joiden pitää vielä vähän petrata;

Tilliä tuli valtavat kasat, ja niinhän sitä siellä kasvaa vieläkin. Sen sijaan persiljaa saadaan kohta vasta ensimmäiset hyppyselliset...

Timo tykkäsi asua meillä, perunaa on nostettu kaikkiaan noin kolme kymmenen litran ämpärillistä. Mitä se onkaan kiloissa, en tiedä. Salaattia on omiksi tarpeiksi riittänyt hyvin. Lehtikaalin unohdin harventaa, aluksi syötiin harvennustaimia, varsinaisia lehtiä ei vielä lainkaan. Avomaankurkku päätti antaa meille kaksi nättiä kurkkua. Sienet ja metsämustikat ovat kuvassa hämäystä, niitä ei meillä kasva.

Timjamia on kahta tai kolmea lajiketta ja sitä riittäisi vaikka ravintolalle koko talveksi. Nipuissa kuivatut on kovin käteviä, niitä voi helposti murustaa ruokiin ja varret jäävät vain jäljelle. Minttu ja mäkimeirami eivät ole meillä toistaiseksi levahtaneet, aika vähän korjasin niistä satoa.

Aluksi vaikutti siltä että vadelma huilii tänä vuonna, mutta kyllä sitä saatiinkin kerättyä noin kahdeksan litraa.

Salottisipuli ei tainnut oikein tykätä savipedistään, vähän huononnäköisiä sipuleita nostin. En viitsinyt edes jättää kuivumaan vaan pilkoin pataan kaikki. Kesäkurpitsoita neljä, monta on vielä tulossa. Tykkään kerätä niitä aika pieninä, maku on silloin paras.

Näitä pottuja lajiteltiin vielä isoihin ja pieniin. Toinen lajike, söpö punainen peruna odottelee vielä nostoa.

Mustaherukka oli tämän vuoden yllättäjä. Kahtena aiempana satoa on tullut aika niukasti, ihan muutama litra vaan, ja ajattelin pensaiden jo ehtyneen. Ja nyt ne antoivat vähintään 15 litraa! Sen me keräsimme ja muutama litra jäi vielä puskiin. Mehua on viisi litraa pakkasessa ja marjoina muutama lisää. En jaksanut tehdä mehumäskistä mitään, siitä tuli vähän hukkaa.

Karviaisia sain talteen 3 litraa, siitä hillosta tuonnempana.

Pyykkisouvia

Kun on maalla pidemmän aikaa ilman mukavuuksia, eniten kertyy pyykkiä. Kaikenlaista pyykkiä nyrkkipyykistä lakanapyykkiin. Että voihan pyykki. Kerran vein pesulaan monta kiloa pestävää, kauhistuin hintaa, ihastuin puhtaaseen tuoksuun.

Useimmiten kannamme tietysti kaupunkiin monissa kasseissa pestävät ees sun taas, mutta paljon on tullut veivattua saunan lattialla ämpäristä toiseen.

Tässä kuvia muutaman viikon takaa, ja mieleen muistuu ah, niin raikas tuoksu ja ah, aikaa jopa silittää! Jos asuisimme ihan oikeasti aina mökissämme, harkitsisin vakavasti pulsaattorin hankkimista. Sitä sellaista vedet sisään vedet ulos versiota. Sama vaikka olisi poljettava, kun ei tarvitsisi niin kauheasti puristella ja ämpärien kanssa venkslata.

Maanantaisin

Paluu arkeen tapahtuu usein rytinällä. Vaikka olisi kuinka kivaa, hektistä ja mielekästä, illansuussa on mukava viivähtää hetkissä jolloin ehti tuijotella perhosta tai puuovea, tai päänjälkeä päiväunityynyssä. Kuvia voi tankata niinkuin välipalapatukoita tai mikä nyt kenelläkin rentouttaa.

Minulla toimii nämä:

Mattopyykkiä ja pyykkimuijia

Pesin matot. Ensimmäistä kertaa kuivanmaan pesupaikalla. Mies vei minut ja naurahti nähdessään hieman varttuneemmat pyykkimuijat, että sovin aivan hyvin joukkoon. Pulistiin niitä näitä, ja eräs tuumasi että kyllä kolottaa niveliä yöllä. Kävi ilmi että olivat entisiä tehtaan työntekijöitä. (En tiedä minkä, niitä on ollut paikkakunnalla kolme). Ja että ennen vanhaan sai työnantajan puolesta parafiinihoitoja oloa helpottamaan. Ajattelin että ohhoh, niinhän se on asennoitumiskysymys pitkälti tämä elämästä hymyileminen.

Sitten tuli kolmas rouva ja kysyi että koskas mahtaisi pitkä pesupaikka vapautua. Ihan siksi vaan että juuri nyt on kovat kipulääkkeet vaikuttamassa ja myöhemmin on huonompi. Jäin ihmettelemään näitä ratarouvia. Yksi muisteli kuinka matot pestiin yleisillä paikoilla ja tynnyreissä, ei kai pahemmin auttanut valitella.

 No. Pesin kaikki talon matot ja pari varalla ollutta, ja ajattelin kokeilla ryijyn ja kelimin pesua. En ollut ihan varma kuinka viisasta se olisi, varsinkaan kun lankojen väreistä tai tekstiilien iästä ei ollut takeita. Ajattelin kokeilla hellävaroen ja marseillella, ja loppujen lopuksi pesu meni hienosti aina mankeloimista myöten.

Ainoaksi murheeksi muodostui ihanaa pesupäivää seuranneet sateet, jonka johdosta en saanut kelimiä oikein kunnolla kuivaan paikkaan. Yhdessä kulmassa näyttäisi väri vähän levinneen, ikävä kyllä. Vaan ei se ota jos en anna.