Liitumaali eli maitomaali eli kaseiinimaali

Kun naakanpesä oli saatu poistettua ja ilmahormi putsattua, oli aika sekoittaa liitumaali. Reseptejä on monenlaisia, ja lueskelin muun muassa verkosta löytyneitä perinnemaalareiden opinnäytetöitä. Muurit on ollut entisaikaan tapana maalata liitumaalilla aina suursiivouksen yhteydessä jouluna ja juhannuksena. Vähän tuli kiire kun ryhdyin hommaan aatonaattona, mutta kyllä kannatti.

Liitujauhoa saa ilmeisesti myös rautakaupasta, ja huomattavasti edullisemmin. Tärkeää on se, että liitu on kuivaa, eikä puristettaessa pysy kasassa. Ostin kaksi kilon pussia ja kaksi litraa rasvatonta maitoa. Sekoitin puutikulla sellaiseksi lettutaikinan vahvuiseksi. Annoin vetäytyä puolisen tuntia ja aina maalamisen välissä sekoittelin.

Muutaman päivän kuluttua voisi pintaa kiillottaa vaikka vanhalla villasukalla. Se jäi tekemättä ainakin toistaiseksi, varsinkaan kun kädellä pyyhkäisemällä pinta on todella siisti eikä liitua tartu käteen.

Reseptejä löytyi monenlaisia. Sekaan voi lisätä liisteriä, sementtiä, ruisjauhoja, ja väripigmenttejä. Minua miellytti kaikkein yksinkertaisin. Varsinkaan kun en oikein tiedä millä muuri on ennen käsitelty. Vahva veikkaus on kyllä ihan samaan, sillä E sekoitteli itse suurimman osan Tuomelan mökin maaleista.

Harjasin ja rapsuttelin pahimmat kohdat ennen maalaamista. Seuraavassa kuvaparit ennen ja jälkeen. Valoa oli niin vähän, vaikka puolen päivän maissa on kuvattu. Toisaalta noita nurkkia on tarpeetonta niin kauhean kirkkaassa syynätä, näin näkyy vähemmän vanhan rouvan ryppyjä.

Ennen ja jälkeen kuvien välillä on viikko ja molempia tulisijoja käytettiin ahkerasti. Hyvin toimi, hyvin maali pysyi, ei mitään moittimista. Ja aika laiskasti tarvitsi suojatakaan, sillä maalin saa varsin helposti pois ennen kuin kuivui kokonaan. Suosittelen! Niin, ja molempiin rapattuihin pintoihin sekä keittiön sivuseinää kahteen kertaan maalattuna meni runsas litra maalia.

Naakan pesä sai nyt lähteä

Niin meille saapuivat sutari ja kollegansa. Sanomalehdet hellan päälle, jätesäkki auki ja toinen miehistä kiipesi katolle. Tarvittiin muutama kierros harjavaijerilla vai mikä nyt onkaan nimeltään ja kerran piti tipauttaa rautakanki piipusta alas. Kolmannes jätesäkillinen tuli pesäaineksia yksivuotisesta naakan pesästä. Pesäähän ei saa häiritä silloin kun siinä on asukkaita, naakka on rauhoitettu. Tosin sanoivat että kanta on kasvanut huimasti, ja tekevät pesiä juuri pientalojen hormeihin kun esim. kirkkojen piippuihin ei enää pääse kun on suojattu kunnolla piikein jne.

Hyvä kuitenkin että lähti noinkin helposti, saattavat olla erityisen tiukkaa tekoa.
Samalla reissulla laittoivat naakkaverkot piippuihin ja käytin tilaisuuden hyväkseni kysyäkseni mitä mieleen juolahti. Ensin tietysti piippujen kunnosta (tapasin piirinuohoojamme ensimmäistä kertaa, mies on aiemmat kaksi kertaa ollut paikalla) makkarin piippu on uusittu kokonaan, porinmatissa ja hellassa saa rauhassa pitää tulia. Tuvan varaava takka on mitä ilmeisimmin alkuperäinen, 116v.! Ja sitä saa vielä käyttää mutta alkaa olla tiensä päässä. Vintin kautta katolle menevä osuus on uusittu, mutta kun aika on, pitää vissiin tehdä ihan koko hoito uusiksi. Tiilet on aika pehmeitä ja sitten kun kuumenee kyljistä niin kuumaksi ettei kestä koskea tai jos jostain falskaisi savua, olisi se sitten uunin tarun loppu.

Hän oli edellisistä edellisen asukkaan aikana vaan kerran päässyt nuohoamaan, milloin ei herra ollut paikalla tai sitten ajoi ulos. Piipuista on pidetty asianmukaista huolta vuodesta 2011. Nyt on lisäksi sammutuspeite, vaahtosammutin, kolme palohälytintä ja häkähälytin.

Mitä ilmeisimmin muutama vuosi tuolla tuvan uunilla vielä voidaan mennä, eikä ole hyvä rasittaa jatkuvalla tulien pidolla mitä nyt ei muutenkaan ole hyvä tehdä. Näillä ohjeilla otetaan jatkoaikaa, ja tallessa on myös nuohoojan veljen, muurarin numero.

Kun kysyin että sopiiko ottaa valokuva ja niin ettei naamat näy, kysyi takaisin että mikäs meidän naamoissa nyt on vikana... hyvää, ammattitaitoista väkeä, suuri kiitos ja pieni oli lasku.

Tulisijat & herra ja rouva naakka

Talonhan pelasti vielä käyttökuntoon edellinen omistaja. Piiput on slammattu (en vieläkään ole ihan varma mitä se tarkoittaa) eli vintin läpi menevä osuus on kunnossa, "slammattu ja villoitettu". Makuuhuoneen porinmatin yläosa on uusittu piippua myöden, siihen yhdistyy keittiön puuhella. Palotarkastaja on käynyt silloin kaiken katsastamassa.

Kaikissa muureissa ja kaikissa rappauksissa on halkeamia. Aivan varma en ole siitä mikä on uutta ja mikä vanhaa. Jossain neuvottiin liisteröimään paperi halkeaman päälle, jolloin nopeasti ilmenee jos pahenee.

Tämä olohuoneen varaava takka on kyllä ikiaikainen. Siinä on poskikanavat, ja kyllä se jonkun verran varaa, ehkä teho heikentynyt parhaista päivistä. Luukku on uusittu. Täytyy ottaa selvää, voisiko tuota pintaa vaan ehostaa esim. kalkkimaalilla, vai tuleeko rappaus aina poistaa kokonaan?

Tämä pippurinen porinmatti lämmittää nopeasti makkarin unikuntoon. Ei toki varaa, mutta on parilla pesällisellä jo aika hyvän lämmön antanut. (emme polta uuneja, paitsi takkaa, luukku auki vaikka kuvista päätellen voisi olla toisin.)

Jahka opimme käyttämään puuhellaa (putsaamaan levyjen alapuolet), ei veto-ongelmia ole ollut. Kesällä ei kuulemma toimi hyvin, kun on mutkia hormissa? ja lämpötilanvaihtelut? vaikuttavat. Ihmettelen hiukan, miten ne edelliset puuronkeittäjät pärjäsivät kesällä?

Puuhellan yläpuoliseen ilmanottohormiin on muuttanut uusia alivuokralaisia. Herra ja rouva naakka tulevan jälkikasvunsa kanssa. Hellan lämmityksestä kuulemma vaan pitävät, auttaa munien hautomisessa ilmeisimmin. Meidät erottaa toisesta perheestä vain peltinen "liesituulettimen" luukku. Ovat kyllä kivan hiljaa. Ja vaikka kuinka kivasti olisivat, niin vuokrasopimusta ei uusita. Heti kun vauvelit ovat omillaan, hommataan piippuihin hatut ja naakkaverkot. Tykkäävät kuulemma rakentaa pesän samaan paikkaan uudelleen. Ja se pesä taitaa olla harvinaisen tukevaa sorttia, saa nähdä millaisissa vaikeuksissa olemme aikanaan sen purkamisessa.

No, ja vielä, piharakennuksessa on vielä kaksi tulisijaa, kiuas ja pata. Muuri on auttamattoman vino, ja seinästäkin näkee miten on haljennut. Mutta, kaikki hyvin, saa käyttää, ei hätää, ei ole halkeamia kriittisissä paikoissa. Piirinuohoojalta saimme siis puhtaat paperit. Tikkaat, kattosillat, piiput, tulisijat, pellit, luukut ym., ei havaittuja vikoja/puutteita. Nyt kaikki tulisijat pääsevät kesätauolle, vain satunnaisin lämmityksin vaivataan. Tämä ei koske tietystikään saunaa, jossa käyttö jatkuu edelleen ahkerana.

Operaatio puuhella, koiralle villapaita ja ihana yllätys

Soitin viikolla nuohoojalle joka on vuosia nuohonnut Tuomelan tulisijat. Kerroin konstikkaasta puuhellasta, ja hän saneli tarkistuslistan ennen käyntiään. Hormin vasemmalla laidalla lattian rajassa saattoi avata luukun suoraan hormiin. Valtava veto ja humina, kaikki hyvin. Sitten piti putsata levyjen aluset. Ne sai hyvin ylös veitsellä. Karstaa, nokea, pikeä, mitähän vielä. Moskaa monenmoista. Pieneen tuhkakippoon niitä rapsuttelin lusikalla ja grillinpuhdistusharjalla jossa on metalliosio ja teräsharja. Puukolla sai pahimmat pinttymät. Lopuksi pesin patapadan kanssa ja jätin kuivumaan. 

En ollut hoksannut että koko levy nousee ylös, enkä ollut koskaan hoksannut sitä miten hellassa ilma kiertää. Savu menee tietysti oikealla olevan pesän vasemmasta ylälaidasta levyjen ali vasempaan alaosaan josta menee teräsputki hormiin. Jotenkin kuvittelin ilmakanavan kulkevan pesän takaa...

Siro-Maja poseeraa ennen puunausta.

Ja niin siinä sitten kävi, että hella toimii moitteettomasti, ja vaikka kuinka isoilla klapeilla, ja ilman mitään kiukutteluja tai muttia. Vähän kärisi kuumennettaessa kun kaapista löytyi Liberon grafittipastaa. Naulasin villaviltin oveksi keittiön karmeihin, niin sai käryt rauhassa haihtua taivaan tuuliin. Hellalla on kiva keittää kun patoja vaan siirtelee paikasta toiseen keittotilanteen mukaan. Kuvassa on nyt klassinen "neljän levyn setti", mutta mahtuisihan tuohon vielä vaikka mitä.

Ja aina tiskivesi kanssa, tulee tiskattua samantien. Ja talon lämmitystä unohtamatta. Kokkailujen jälkeen keittiössä +25c. Ja luukku on auki vain hetken fiilistelyksi. Eniten häiritsee muurin kulunut rappaus.

Ihaninta on katsella liekkiä tuosta pienenpienestä reiästä joka loimottaa kahvipannun kylkeen. En tiennyt että kaikki noi renkaat irtoavat erikseen ja kaikkien joka sivulla oli rapsutettavaa. Sen kuitenkin tiesin, että kahvivettä odotellessa on aikaa istua ja miettiä. Lorauttaa valuraudalle paremman puutteessa oliiviöljyä ja manata vuorotyöläisyyttä. Sitä että viikonloput on eri aikaan. Ilman aikuisseuraa ja tuota tönöä pystyssä pitäessä tulee hassu olo kun käy kaupassa. Niin erilaiset maailmat ja tunnelmat kohtaavat. Aikahypyn hitaalla puolella syntyi koiralle palttoo Lapin jääreissuja varten.

Kunnes sitten aamulla puhuin miehen kanssa puhelimessa, luulin hänen juuri heränneen ja harmittelin ettemme ehdi lainkaan näkemään.Yllätys oli melkoinen kun tuttu naama kurkkasi ikkunasta. Siippa oli hypännyt ensimmäiseen junaan ja saimme puolikkaan yhteisen päivän. 

Paljon hyvää siis ja yksi takapakki: täytimme jätti-ilmapalloa vedellä jäälyhdyksi, vesi jäätyi hanaan, ja onnistuimme sen sitten rikkomaan. Onneksi on putkimieskontakti olemassa.

 Ah ja oih, nyt kahden viikon paussi.