Yksin mökillä, kevätpuuhat ja muutamat tuumat

Olen ollut mökillä vain kaksi yötä yksin koira kanssa. Jotenkin se on tuntunut hieman epämukavalta ja sellaiselta että tekee mieli kutsua aina joku seuraksi. Ja sitten aina harmittaa jos en pääsekään paikkaan parhaimpaan.

Päätin että nyt saa riittää ja opettelen olemaan yksin, ja ihan koko viikonlopun. Lähdin koiran kanssa (se auttaa huomattavasti) ja päätin tehdä kaikkea mitä huvittaa ja missä ei tarvitse huomioida kenenkään muun toiveita.

Olen putsannut kukkapenkit, lenkkeillyt koiran kanssa(l ukinnut aina ulos lähtiessäni oven ettei kukaan livahda sisälle), saunonut pitkään ja hartaasti (päivällä, valoisan aikaan, koira pihalla vahdissa), mennyt liian aikaisin nukkumaan, nukkunut hyvin ja pitkään (ovi säpissä, potta sisällä), virkannut, katsonut elokuvia, juonut vähän viiniä ja ajatellut omiani. Ehdottomasti se, että on jo niin kovin valoisaa, auttaa.

Saunan huilitauolla katselin varmasti vartin verran oravan touhuja Syreenissä. Sillä oli vielä harmaa talviturkki. Tuijoteltiin tovi toisiamme.

Tunnit tuntuivat ihanan pitkiltä kun minnekään ei tarvinnut mennä ja mitään ei pitänyt tehdä. Ja sitten, pihalla, ensimmäisen kerran tänä vuonna, ah! Varovasti pienellä haralla kampailin kukkapenkeistä maatuneet lehdet ja muut möhnät pois.

Hei vaan, sinivuokot ja kaikki muut ihanat kesäkaverit!

Tulppaaneja kurkkii hurjat määrät, ihan kuin olisivat lisääntyneet muutenkin kuin meidän toimesta.

Puuhella sai jäädä nyt kesätauolle, putsasin sen nätiksi liesimustalla. Tuhkat nurmelle ja perennapenkkiin.

Talven aikana syödyt kananmunankuoret painelin pieneksi ja perunapeltoon.

Olipa oikein ihanaa. Seurassa paras, yksin oikein hyvä!

Sipulit, varastot, vällyt ja pellavariveet

Viikontakainen pitkä viikonloppu tuli tarpeeseen. Vielä kun parhaassa paikassa odotti lämmin sauna ja illallinen, sain vain nauttia! Ihana yhdistelmä verkkaisuutta ja puuhaspurtteja. Saimme piharakennuksen kuntoon. Enää se ei ole remonttivarasto vaan tuttu kummallinen, kylmä, ränsistynyt ja romanttinen, ehkä vähän kasarihenkinen saunan vilvoittelutila. Kaikki piha-asiat löysivät paikkansa puolestaan vanhasta kanalasta.

Sain tiivistettyä ikkunat, putsattua puuhellan, sekä kukkasipulit maahan. Sieniä, hyvä kirja, punaviiniä, verkkaisia radio-ohjelmia, melkein enemmän kuin olisi kuvitellut kolmeen ja puoleen päivään mahtuvan. Porkkanat maasta, lehtikaalit ja purjot, pihan haravointia ja puukuormia.

Ja kreivin aikaan, kun saimme kaiken tehtyä, lumi tuli sopivasti kuorruttamaan koko komeuden! (siitä ei nyt sitten olekaan kuvaa). Taas käy mielessä haaveeni riistakamerasta jotta voisin kesken arkisten päivieni klikata itseni hetkeksi tuohon kummalliseen ajanpysäyttämään maailmaan.

Mikä kauneus ja kaipaus, tulppaanit kukkivat ilman minua!

Ihanat, kauniit, levinneet tulppaanit näyttävät olevan parhaimmillaan, ja minä en ole niistä nauttimassa. Niinkuin niitä on odotettu! Vaalittu ja vahdittu! Virhe ja vääryys! Ihmeellinen reaktio, kuinka kamalasti harmittaakin.

Onneksi sain kuvatervehdyksen. Niin pahalta kuin nyt tuntuukaan, saatan kuvitella itseni kukkapenkin viereen. Aika ajoin kuvittelukin tuntuu liian vähältä. Miten saisi webkameran, mieluiten useaan kohtaan, autenttisilla tuoksu-, ja äänitoiminnoilla sekä reaaliaikaisella päivittymisellä omaan puhelimeen?

Etäsipuleita

Ostin kukkasipulit silloin kun pakkaset ja lumet tulivat. Jännitin pari viikkoa josko talvi tulikin jäädäkseen. No eihän se tullut, ja maa on taas aivan sula ja pehmeä. Itse en vaan taaskaan pääse istuttamaan, ja ennen seuraavaa kylmenemistä on pakko toimia, siispä tässä ohjeet joilla joko tulee tulppaaneita keväällä tai sitten ei.

"Liiterin ekassa vasemmanpuoleisessa hyllyssä on sellainen paksu piikki jossa on kahva. Kukkasipuleissa on sellainen pussi missä on pitkiä tummanpunaisia, ne kivikukkapenkin tien puolelle.

Varo juuria ja muita kasveja, laita väleihin ja noin viiden-kymmenen sentin välimatkan päähän toisistaan. Mielellään aika syvään.

Kukkasipulissa on samanlainen pohja kun tavallisessakin, sellainen kantapalan näköinen. Se alaspäin. Ja multaa pitää jäädä päälle. Ja toiselle puolelle niitä vaaleanpunaisia.

Ja sit siellä oli vielä pussi sellaisia matalia oranssinpunaisia. Niitä sinne rinteeseen mutta varo timjamia, ei sit siihen kohtaan."

Nähtäväksi jää mitä sieltä sitten pilkistää. Tämä kuva on viime vuodelta, muistaakseni samoja red riding hoodeja menee nytkin maahan. Tulisipas nyt ainakin joitain, ne on niin ihania! Ja siipalle kiitos!