Eri silmin

Vuorotyöläisen viikonloppu on juurikin keskellä viikkoa. On kiva olla täällä, olisi ihaninta olla siellä. Pyysin ottamaan muutamia kuvia siitä mitä juuri tekee tai näkee jotta voisin jakaa tunnelmia ja katsoa näyttääkö näkymä eriltä kuin omin silmin. Ensin sain pari viiksillä muokattua selfietä alkupalaksi, ja sitten kuvia hänen vinkkelistään. (nurkkia näemmä tutkii). Ulkona on pimeä, mitään ei näy, ja aika masentava sulakeli alkoi. Sisällä on pakkasten jälkeen kuulemma oikein lämmin, tullessakin  +15 vaikka hiukan pienensin pattereita. Silloin oli vielä kovat pakkaset ja muutama tiukka päivä jäljellä, ja pelkäsin taas putkien puolesta. Turhaan, onneksi. Nyt taas puita voi polttaa näytösluonteisesti vaikka harakoille. Jos oikein ymmärrän kuvasarjan, niin aluksi on hiukan tylsää, sitten alkaa saunan lämmitys, ja lopuksi on ruoka-aika. Hyvää yötä lähelle kaus Tuomelaan, toivotan etänä.

Operaatio puuhella, koiralle villapaita ja ihana yllätys

Soitin viikolla nuohoojalle joka on vuosia nuohonnut Tuomelan tulisijat. Kerroin konstikkaasta puuhellasta, ja hän saneli tarkistuslistan ennen käyntiään. Hormin vasemmalla laidalla lattian rajassa saattoi avata luukun suoraan hormiin. Valtava veto ja humina, kaikki hyvin. Sitten piti putsata levyjen aluset. Ne sai hyvin ylös veitsellä. Karstaa, nokea, pikeä, mitähän vielä. Moskaa monenmoista. Pieneen tuhkakippoon niitä rapsuttelin lusikalla ja grillinpuhdistusharjalla jossa on metalliosio ja teräsharja. Puukolla sai pahimmat pinttymät. Lopuksi pesin patapadan kanssa ja jätin kuivumaan. 

En ollut hoksannut että koko levy nousee ylös, enkä ollut koskaan hoksannut sitä miten hellassa ilma kiertää. Savu menee tietysti oikealla olevan pesän vasemmasta ylälaidasta levyjen ali vasempaan alaosaan josta menee teräsputki hormiin. Jotenkin kuvittelin ilmakanavan kulkevan pesän takaa...

Siro-Maja poseeraa ennen puunausta.

Ja niin siinä sitten kävi, että hella toimii moitteettomasti, ja vaikka kuinka isoilla klapeilla, ja ilman mitään kiukutteluja tai muttia. Vähän kärisi kuumennettaessa kun kaapista löytyi Liberon grafittipastaa. Naulasin villaviltin oveksi keittiön karmeihin, niin sai käryt rauhassa haihtua taivaan tuuliin. Hellalla on kiva keittää kun patoja vaan siirtelee paikasta toiseen keittotilanteen mukaan. Kuvassa on nyt klassinen "neljän levyn setti", mutta mahtuisihan tuohon vielä vaikka mitä.

Ja aina tiskivesi kanssa, tulee tiskattua samantien. Ja talon lämmitystä unohtamatta. Kokkailujen jälkeen keittiössä +25c. Ja luukku on auki vain hetken fiilistelyksi. Eniten häiritsee muurin kulunut rappaus.

Ihaninta on katsella liekkiä tuosta pienenpienestä reiästä joka loimottaa kahvipannun kylkeen. En tiennyt että kaikki noi renkaat irtoavat erikseen ja kaikkien joka sivulla oli rapsutettavaa. Sen kuitenkin tiesin, että kahvivettä odotellessa on aikaa istua ja miettiä. Lorauttaa valuraudalle paremman puutteessa oliiviöljyä ja manata vuorotyöläisyyttä. Sitä että viikonloput on eri aikaan. Ilman aikuisseuraa ja tuota tönöä pystyssä pitäessä tulee hassu olo kun käy kaupassa. Niin erilaiset maailmat ja tunnelmat kohtaavat. Aikahypyn hitaalla puolella syntyi koiralle palttoo Lapin jääreissuja varten.

Kunnes sitten aamulla puhuin miehen kanssa puhelimessa, luulin hänen juuri heränneen ja harmittelin ettemme ehdi lainkaan näkemään.Yllätys oli melkoinen kun tuttu naama kurkkasi ikkunasta. Siippa oli hypännyt ensimmäiseen junaan ja saimme puolikkaan yhteisen päivän. 

Paljon hyvää siis ja yksi takapakki: täytimme jätti-ilmapalloa vedellä jäälyhdyksi, vesi jäätyi hanaan, ja onnistuimme sen sitten rikkomaan. Onneksi on putkimieskontakti olemassa.

 Ah ja oih, nyt kahden viikon paussi.

Levollisin mielin

Latasin tyhjentyneen auton akun ajamalla mökille, latasin myös oman arkiakkuni. Ei yhtään kuvaa, vain kuvia mieleen talletettavaksi.

Inkivääri-sitruunateetä, iltapäivän aurinko
Näkkileipää kriikunahillolla ja voilla
Takkatulen ääni, hiilloksen muuttuvat värit ja valo
Villan välissä lämmin
Aikaa lukea kirjaa rauhassa
Sininen hetki ikkunasta
Puiden oksat kastettu valkoiseen samettinukkaan
Merisäässä kerrotaan minimipainorajat aluksille, sitä en ollut koskaan kuullut aiemmin

Mökillä kaikki oli ok. Lämpöä sisällä 7 astetta, ulkona -18. Pakkasvahdin boxissa +14. Nyt eteinen nollassa, sinne pitäisi vielä hankkia patteri. Tammikuun sähkölaskua odotellessa. Pitäisi saada välipohjaan lisää fylliä. Vilautin päivänvaloa tupaan, peittelin taas nukkumaan. Levollisin mielin.

Vanhat hyvät keinot, pakkasta riittämiin.

Mökkipihassa eilen kello 19. Sisällä keittiössä 1aste lämmintä, ulkona -24. Vettä ei tule hanasta, jostain kohtaa putki on jäässä. Google kertoi pari putkimiesvaihtoehtoa. Soitin, kerroin tilanteen ja juteltiin hetki puhelimessa. Kysyin voisiko mitenkään tulla käymään, ja ajo-ohjeiden jälkeen kävi ilmi, että hän on meidän talon perikuntaa. Tätinsä on myynyt E:lle. Putkari on kuulemma pihassa tuunaillut pappa-Tunturia ja erityismaininnan sai vadelmapuskat. Kutsuin kesällä syömään sitten.

Putket on onneksi vedetty yläkautta, ja siitä kohtaa missä se sukeltaa alas hanaan, putki kulkee listan korkeudella. Ja siitä täytyi vähän lämmittää. Jääkaappi sai siirtyä toisaalle, ja patterille vapautui paikka ja tärkeä tehtävä. Toinen patteri laitettiin makkariin, sinne mistä kupariputki nousee taloon. Itse saumakohta on ok, ja jopa lämmin, lämmityskaapelien ansiosta. Lämmityskaapelia voisi nippusitein kiinnittää sisäänkin, toistaiseksi mennään kikkakolmosin.

Saimme makkarin varsin lämpimäksi, 20 asteiseksi, ja aamulla herättyämme oli 15. Varsin ok. Yöllä oli paikoin ihan kuuma, vaikuttaneeko untuvatäkit ja uudet lampaantaljarekivällyt asiaan. Laitoin lapsen ikkunan eteen lämpimän villapeiton verhoksi.

Ja meidän ikkunaan, ja kaikkiin muihinkin. Ja pari peittoa lattianrajaan, lampaantaljan vetoisaan kohtaan. Putket saivat kaulaliinat ympärilleen, saunan hana tuplavillasukan foliohupulla suojakseen, ettei hanan palloventtiili hajoa.
Pakkasta on luvattu paikkakunnalle pitkäksi aikaa ja ensin se laskee kolmeenkymppiin.

Ei niitä sopivan värisiä, varsinkaan täysvillaisia huopia voi koskaan olla liikaa, näemmä. Tsemppiä vanha rouva, kyllä se siitä. Nyt on villapöksyä ja kerroksia, tavataan taas parin viikon kuluttua! Posliinikoira ja enkelikynttilä vartioikoon rauhaisaa pakkaseloa. Ja jouluruusuja jotka saavat talvehtia viileässä tuvassa odottaen keväällä maahan istuttamista.

Oppia ikä kaikki - vesimittari on kunnossa

Joulun jälkeen puheltiin että mikäs se oli se pakkasvahti, ja pitiköhän sille jotain tehdä. No, jotta sain mielenrauhan, niin piti lähteä edestakaisin ajamaan, ja tarkistamaan. Lähipäivinä pakkasen luvataan laskevan jopa kahteenkymmeneen. Meidän vesimittari on saunassa, vanha jääkaappi on siinä ympärillä ikäänkuin kuorena eristämässä. Ja siellä jääkaapissa on pakkasvahti, vesimittari ja lämpömittari. Olin halunnut unohtaa koko jutun kun en asiasta mitään ymmärrä. Keväällä kun E selitti, taisi humina vaan käydä päässä. Ihan sama kun mulle selittäisi jonkun masiinan toimintamekanismia. Ei kiinnosta, ei ymmärrä.

Jääkaapissa oli 22 astetta, ollut paljon enemmänkin, muoviosissa oli valumia ja muodonmuutosta. Onneksi se pakkasvahti oli jäänyt viime keväältä suht ok asentoon, kröhöm, eikä sulattanut koko kuorta. Saatikka sitten että se mittari olisi jäätynyt, se olisi viissiin ollut suurempikin vahinko.

Ainoaksi onnettomuudeksi jäi isot sinkkiset vesiastiat ulkona, jotka tietysti unohdettiin tyhjentää, ja pohjat nyt sitten irvisti. Keväällä niistä tulee aika hienot kesäkukkaruukut. Sovitaan niin.

Vähän samaan tapaan kun kävin ekaa kertaa äitienpäivänä nopean siivousreissun, syötiin taas hernarieväät viileässä pirtissä. Ulkona -10 astetta, sisällä keittiössä paljasta hirsiseinää vasten, +7. 

Lähin patteri olkkarissa. Eteinen ja makkari pari astetta lämpimämpiä. Poika poltti yhden pesällisen puita ja totesi tykkäävänsä eniten tällaisista lyhyistä ja ytimekkäistä mökkireissuista. 

Sunnuntainen muokkaus; jääkaapin kuumeneminen onkin tapahtunut jo aiemmin, ei suinkaan tänä aikana. E ei ollut uskonut, että se pakkasvahti pitää todella olla niin pienellä kuin vaan mahdollista ja saanut itse muovit siellä kupruilemaan. No mutta hyvä. Onkohan tällainen eristeratkaisu eristämättömän piharakennuksen sisällä muuallakin käytetty vai teeseitse tapaus. Kuulostaa kyllä nyt kun jaksan ajatella oikein hyvältä. Vesimittaria kaikkine liittimineen ja putkineen ei uskalla viedä 

taloon sisään vesivahingon varalta. Ja saunassa jääkaappi on naamioitu ihan nätiksi. Ja kylkeen on porattu reikä jossa on saunan vesihana. 

Viisi ihanaa lomapäivää

Ja haikea olo heti kotiin palatessa. Me yritämme siivota aina mahdollisimman hyvin, jotta mökki on kuosissa ja sinne on mukava palata. Imuroidaan, mopataan ja päälle pienet tulet, jotta kosteus haihtuu. Pakkaset tulivat Joulun aurinko&kurakelicoctailin päälle, ja pieni lumipeite päälle. Kävimme metsäretkellä ja tuuletimme matot ja petivaatteet.

Puut on lopussa, täytyy tilata uusi kuorma, ilman ei pärjätä. Hassua miten oppii uusia asioita, esim. pino- tai heittomoteista, haloista ylipäätään, jopa uuneista ja tulipesistä, vaikka aika noviiseja vielä ollaan. Mutta että vaikka minä uskallan ihan hyvin yksikseni olla ja tehdä kaiken mitä tarve vaatii.

En lukenut kirjoja, katsoimme Sherlock Holmeseja padilta ja minä neuloin. Pipon ja tumput.
Kun suljen viimeisiä ovia, katselen ympärilleni, hengittelen, keskityn. Ajatella, näin sitä vaan rakastuu talopahaseen. Ja mitä timantteja pakkanen on heittänyt liiterin seinään!

Ensimmäinen Joulu Tuomelassa

Ihana, rauhallinen Joulu on jo tapaninpäivässä, kolme pysähtynyttä päivää vielä edessä. Ihaninta ikinä! Auto juuttui pihan mutavelliin, nyt ilmojen pakastuttua ystävällisen ohikulkijan avulla saimme renkaan mudasta ylös, ja palkaksi löytyi isän ekstralahjapussista (josta kuulemma sai ottaa jos koki ettei saanut tarpeeksi paketteja) suklaata. Muu aika meni perinteisesti, syöden maaten ja saunoen. Välissä lämmitettiin uuneja, kerran saatiin ruuat puuhellalla ilman savusukellusta (kerran seistiin kaikki pihalla). Konstikas puuhella mokoma!

Poika teki viime vuonna kynttelikön, joka nyt löysi parhaan paikkansa. 

Rakastuin jouluruusuun! Ehkä joskus näitä kasvaa pihassa!

Pirkko-tädin lamppu muutti uuteen kotiin.

Sain työkaveriltani kauniin aarteen tarinan kanssa. Hän on lapsena ihastellut ja hypistellyt Pirkko-tätinsä vanhaa lamppua. Nostettu sylissä korkeammalle jotta voi hipaista lasihelmiä. Tätiä ei enää ole,  lamppu sai muuttaa vanhan rouvan huomaan omiksikin eläkepäivikseen. Ensin piti kuitenkin kiinnittää parikymmentä helminauhaa paikoilleen. Osa helmistä puuttui, pienimmät loppuivat kesken, ja ajattelin, että freesaan vain lampun näköä käyttökuntoon,  pieniä koloja saa jäädäkin.

Innokas ensilumi

Painava, märkä lumi tuli kolmessa päivässä valtavalla rysäyksellä. Lähitienoo pimeni, meilläkin meni muutamaksi tunniksi sähköt, tosin palasi kun itse pääsin paikalle. Yritin vähän helpottaa puiden taakkaa, joitain oksia katkesi, ja maisema muuttui kun kaikki notkui vähän eri kohdassa kuin tavallisesti. 

Ja ne sipulit, voihan sipuli. Ajattelin ettei maa kuitenkaan ole jäässä, ja uudet perennapenkit olivat vielä pehmeitä uudesta mullasta. Raavin lunta vähän päältä pois, ja painelin noin 300 sipulia multaan. Ja päälle vielä multaa. Ja sitten sellaisia Unikkopionin siemeniä päälle mausteeksi. Täytyy laittaa paremmin muistiin mitä missäkin on tuloillaan. Varsinkin siemenestä itäneet perennat jotka eivät välttämättä kuki vielä ensi kesänä. Mun järjen mukaan ainoa haitta on hitaampi kukkiminen, sipulit alkavat juurtua vasta keväällä. Sittenpä näkee. 

Sipulimäärä tuntui isolta, mutta silti sain niillä täplitettyä vain muutaman neliömetrin. Enkä jaksanutkaan enempää. Nyt tulee parin viikon tauko, ja katsotaan maan tilanne, jos vielä muutaman pussin sais joulukuussa maahan. Kuulin jonkun laittaneen tammikuussa sorkkaraudallakin, että eiköhän tämä ole ihan ok.

Mutta, kaunista, kaunista oli kyllä. Ja rauhaisa ihana yhden vuorokauden mittainen breikki huiskeen keskellä.

pihakuva ulkomuistista

Hauska koittaa piirtää pihaa, sellaisena kun sen muistaa. Ajatellut olen, tuhat miljoonaa kertaa, mutta että saa jotenkin järjelliseen järjestykseen paperilla puut ja pihan pensaat. Toki joskus täytyy piirtää oikeaoppisemmin, mutta tämä oli hauska muistitesti. Mittakaavaa ei kannata edes ajatella, mutta jotensakin tuon suuntainen Tuomela on. Ruskeat pökäleet on tulevia perennapenkkejä, osa jo olemassaolevia.

Viidakkoalueet ovat pienehköjä kooltaan, mutta toistaiseksi tutkimattomia, kun ei sinne sekaan mahdu. Aika hyvin rajaa tietysti pihaa ja tuo näköestettä, saavat siis olla. Aivan talon edusta on nyt tenkkapoo, millainen alusta siihen tulisi? Nurmea, mukulakiveä, itsetehtyjä laattoja, liuskekiveä? Nurmialueet ja polut pohdituttavat. Kivituhkaa tarvitaan lisää ja parkkialueen sepeli on varmaan jo tuotu, vielä täytyy levittää. Loput mullat reunaan odottamaan kevättä tai sitten sipulien päälle.

Sunnuntaina viimeiset kukkasipulit, toivottavasti ehdin vielä, ja sitten dokumentoin viime viikon ja sunnuntain hikipajojen tulokset. Aika tiukille meni, mutta jos joku joskus tuumaa että mitä pihahommia voi tehdä marraskussa, niin leutona syksynä vaikka ja mitä! Toki vielä jää nähtäväksi miten käy kylvetylle nurmelle joka ei ehdi orastaa tai kukkasipuleille jotkja eivät juuri ehdi juurtumaan.

Mulla on perennojen siemeniä jotka kuulemma pitäisi kylvää ennen joulupukkia, sanoi Hyötykaupan hauska myyjä. Saavat siten luonnollisen kylmäkäsittelyn. Onkohan mulla ensi kesänä sitten monenmoisia pieniä vihreitä puskia jotka eivät vielä jaksa kukkia? Katsotaan, katsotaan!