Kun suljen viimeisiä ovia, katselen ympärilleni, hengittelen, keskityn. Ajatella, näin sitä vaan rakastuu talopahaseen. Ja mitä timantteja pakkanen on heittänyt liiterin seinään!
115-vuotiaan talovanhuksen vaiheita. Haaveilua hitaista päivistä, omasta maapläntistä, arjen tauottavasta tuvasta. Pitsiverhoista, kasvihuoneesta, viipyilevistä iltapäivistä. Ja mikä parasta, kun letut kaipaavat jäätelöä, tai aikahyppy historiaan tarvitsee vastapainoksi pitsaa, on kaupat ja palvelut lähellä. Taustalla kolmekymppinen taloon tutustuva nainen, mies, poika ja koira.
maanantai 28. joulukuuta 2015
Viisi ihanaa lomapäivää
Ja haikea olo heti kotiin palatessa. Me yritämme siivota aina mahdollisimman hyvin, jotta mökki on kuosissa ja sinne on mukava palata. Imuroidaan, mopataan ja päälle pienet tulet, jotta kosteus haihtuu. Pakkaset tulivat Joulun aurinko&kurakelicoctailin päälle, ja pieni lumipeite päälle. Kävimme metsäretkellä ja tuuletimme matot ja petivaatteet.
Puut on lopussa, täytyy tilata uusi kuorma, ilman ei pärjätä. Hassua miten oppii uusia asioita, esim. pino- tai heittomoteista, haloista ylipäätään, jopa uuneista ja tulipesistä, vaikka aika noviiseja vielä ollaan. Mutta että vaikka minä uskallan ihan hyvin yksikseni olla ja tehdä kaiken mitä tarve vaatii.
En lukenut kirjoja, katsoimme Sherlock Holmeseja padilta ja minä neuloin. Pipon ja tumput.
Kun suljen viimeisiä ovia, katselen ympärilleni, hengittelen, keskityn. Ajatella, näin sitä vaan rakastuu talopahaseen. Ja mitä timantteja pakkanen on heittänyt liiterin seinään!
Kun suljen viimeisiä ovia, katselen ympärilleni, hengittelen, keskityn. Ajatella, näin sitä vaan rakastuu talopahaseen. Ja mitä timantteja pakkanen on heittänyt liiterin seinään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti