115-vuotiaan talovanhuksen vaiheita. Haaveilua hitaista päivistä, omasta maapläntistä, arjen tauottavasta tuvasta. Pitsiverhoista, kasvihuoneesta, viipyilevistä iltapäivistä. Ja mikä parasta, kun letut kaipaavat jäätelöä, tai aikahyppy historiaan tarvitsee vastapainoksi pitsaa, on kaupat ja palvelut lähellä. Taustalla kolmekymppinen taloon tutustuva nainen, mies, poika ja koira.
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Pirkko-tädin lamppu muutti uuteen kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Wau - mahtava, omaperäinen ja nostalginen lamppu ja sopii sinne Tuomelaan just eikä melkein!
VastaaPoistaKiitos, olen samaa mieltä. Ja kaikki missä on vähän kremppaa sopii myös!
VastaaPoista