Soitin viikolla nuohoojalle joka on vuosia nuohonnut Tuomelan tulisijat. Kerroin konstikkaasta puuhellasta, ja hän saneli tarkistuslistan ennen käyntiään. Hormin vasemmalla laidalla lattian rajassa saattoi avata luukun suoraan hormiin. Valtava veto ja humina, kaikki hyvin. Sitten piti putsata levyjen aluset. Ne sai hyvin ylös veitsellä. Karstaa, nokea, pikeä, mitähän vielä. Moskaa monenmoista. Pieneen tuhkakippoon niitä rapsuttelin lusikalla ja grillinpuhdistusharjalla jossa on metalliosio ja teräsharja. Puukolla sai pahimmat pinttymät. Lopuksi pesin patapadan kanssa ja jätin kuivumaan.
En ollut hoksannut että koko levy nousee ylös, enkä ollut koskaan hoksannut sitä miten hellassa ilma kiertää. Savu menee tietysti oikealla olevan pesän vasemmasta ylälaidasta levyjen ali vasempaan alaosaan josta menee teräsputki hormiin. Jotenkin kuvittelin ilmakanavan kulkevan pesän takaa...
Siro-Maja poseeraa ennen puunausta.
Ja niin siinä sitten kävi, että hella toimii moitteettomasti, ja vaikka kuinka isoilla klapeilla, ja ilman mitään kiukutteluja tai muttia. Vähän kärisi kuumennettaessa kun kaapista löytyi Liberon grafittipastaa. Naulasin villaviltin oveksi keittiön karmeihin, niin sai käryt rauhassa haihtua taivaan tuuliin. Hellalla on kiva keittää kun patoja vaan siirtelee paikasta toiseen keittotilanteen mukaan. Kuvassa on nyt klassinen "neljän levyn setti", mutta mahtuisihan tuohon vielä vaikka mitä.
Ja aina tiskivesi kanssa, tulee tiskattua samantien. Ja talon lämmitystä unohtamatta. Kokkailujen jälkeen keittiössä +25c. Ja luukku on auki vain hetken fiilistelyksi. Eniten häiritsee muurin kulunut rappaus.
Ihaninta on katsella liekkiä tuosta pienenpienestä reiästä joka loimottaa kahvipannun kylkeen. En tiennyt että kaikki noi renkaat irtoavat erikseen ja kaikkien joka sivulla oli rapsutettavaa. Sen kuitenkin tiesin, että kahvivettä odotellessa on aikaa istua ja miettiä. Lorauttaa valuraudalle paremman puutteessa oliiviöljyä ja manata vuorotyöläisyyttä. Sitä että viikonloput on eri aikaan. Ilman aikuisseuraa ja tuota tönöä pystyssä pitäessä tulee hassu olo kun käy kaupassa. Niin erilaiset maailmat ja tunnelmat kohtaavat. Aikahypyn hitaalla puolella syntyi koiralle palttoo Lapin jääreissuja varten.
Kunnes sitten aamulla puhuin miehen kanssa puhelimessa, luulin hänen juuri heränneen ja harmittelin ettemme ehdi lainkaan näkemään.Yllätys oli melkoinen kun tuttu naama kurkkasi ikkunasta. Siippa oli hypännyt ensimmäiseen junaan ja saimme puolikkaan yhteisen päivän.
Paljon hyvää siis ja yksi takapakki: täytimme jätti-ilmapalloa vedellä jäälyhdyksi, vesi jäätyi hanaan, ja onnistuimme sen sitten rikkomaan. Onneksi on putkimieskontakti olemassa.
Ah ja oih, nyt kahden viikon paussi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti