Vilinän välissä verhoja etc.

Kahden viikonlopun summa; Paljon ihmisiä, pieniä ja isoja, monta tiskiä, monta ruokaa, monta pesällistä puita. Sillä sai monta ihanaa hetkeä, naurua ja kahelia kohkaamista. Ja aina välillä jotain eteenpäinkin. Ensimmäinen urakka, verhot; "Keittiön akkunaan" pellavainen lakana, jonka harsin auki keskisaumasta. On melkein kauniimpi kuin sängyssä, kudos näkyy valoa vasten kauniisti, samoin kuin puissa kudotut reunat, ah!

Olkkarissa oli ennestään juuri siedettävät (E, ei millään pahalla, rullakaihtimet ei ole mun juttu), mutta sellaisiksi hyvät. Ne saivat rimpsureunat talviratkaisua kehitellessä. Tarkoitus ei ole tehtä aivan liian mummomeininkiä, sopivasti vain. Pitsin määrää pitänee hiukan säädellä, vaan tarvii sitä nyt verhoissa olla!

Ja sitten kosh, mahalasku. Hätäisesti kotona viikolla ulkomuistista mitat ja niin edelleen. Ei ne olleetkaan tarpeeksi pitkät, pöh. Molemmat makkarin verhot tarvitsee jatkeet tai alku-, tai keskipalat. Sitten kun innostun uudelleen.

Näiden viikkojen puheenaihe on ollut sade, ja eteisen matoista lähtisi varmasti jo ruskeaa pesuvettä.

Vähän ulkohommiakin.

7 herukkapuskaa siivottiin, kiitos avusta! Ja autettiin notkuvat oksat ylös tukikeppien avulla. Marjojen jälkeen vielä siivousta ja harvennusleikkausta. Puhumattakaan neljän puskan muurista, jolle ei nyt kannattanut tehdä vielä mitään. Tuli minusta aika kivat. Näyttää jo siltä, että joku täällä asustelee ja hoitaa pihaa!

Keppejä riitti pavuille ja herneille tueksi. Kenties ensi viikolla on herneaika.

Tämä kohta oli pitkään aivan paljas ja kalju, meidän vihreä salonki. Välietappikuvana vain!

Kesäkakku

Toimii kerta toisensa jälkeen. Ainoa työläs ja aikaa vievä vaihe saattaa olla ainesten hankkiminen, kuten tänään. Eräiden  pikkujätkien kanssa tehtiin seuraavanlainen versio;

Mustikkapaikat (joita ei vielä osata) oli putsattu tyhjiksi. Laihaa saalista helpotti metsämansikkalöydös. Aikaa meni 2h. Kerman vatkaus, n. 15 min.

Lisätäytettä saa onneksi kaupan edustalta.

Yksi kerros valmiista kaupan kakkupohjasta,

Sitruunaa, (raparperi)hilloa, kermaa ja mansikoita, marenkilevy päälle,

Päälle hieno metsäsaalis. Sitruunamelissa olisi bueno, mutta sen puutteessa piparminttua pihasta.

Voila!

Sama meininki oli nimpparikaffeilla...

Lavakaulusviljelyä

Nyt kun satoa nousee, on hyvä summata vaiheet. Maa on savimaata, sen muokkaaminen olisi vaatinut heinikosta pelloksi liikaa, joten päädyin lavalauluksista rakennettuihin kohopenkkeihin. Ja nyt, en varmaan muutoin valitsisikaan, niin helpolta tuntuu. Alla on suodatinkangas, päällä yksi tai kaksi kaulusta, paljon multaa ja vähän turvetta, pussikamaa. Pohjalla vähän entisen kanalan purua. Käytävät on peitetty suodatinkankaalla ja oljilla. Tämä lähikauppa sijaitsee piharakennuksen takana.

Pitkään hain hyvää hinta/laatu hankintapaikkaa, ja löysinkin käytettyjä lavalauluksista kauppaavan firman, 7/9/11€ kpl, riippuen koosta. Mullan hankinta mietitytti myös, ostaako kuorma vai pusseissa, ja päädyin pusseihin rikkaruohottomuuden vuoksi. Paikallinen halpamyymälä oli myös edullisin.

Siemenet ostin hyötykasviyhdistykseltä, ja kylvin niinkuin keksin, toki pussin ohjeiden mukaan (ainakin suunnilleen).

Lähtötilanne, kuva keväältä. Ja heti perään kuva tältä päivältä. Hyvin rehottaa etten sanoisi...

Etummaisessa perunaa, vieressä maa-artisokkaa maassa, nyt hipoo jo taivaita!

Ensin söimme retiisit, koko ajan salaattia, nyt lehtikaalta, yrttejä, mm. Persiljaa ja korianteria. herneitä ja pottuja vielä odotellaan. On siinäkin uudet perunat, jos elokuulle menee! Kastella ei ainakaan tänä kesänä montaa kertaa ole tarvinnut.

Talveksi muisteltavaa...

Ihania kesähetkiä. Mieletön onnentunne muutaman kaupunkipäivän jälkeen. Näin elämän kuuluukin mennä!

Oikea rouva Tuomela

Ohi käveli mökkiläinen joka tunsi talossamme asuneen, vuonna 1969 menehtyneen rouvan. Etunimeä en tähän laita, mutta sukunimi oli, mikäs muukaan kuin Tuomela! Rouva asui vuosikymmeniä yksin, ja tämän ohikulkijan perhe oli rouva Tuomelan perhetuttuja. Saunakin on muinoin kuulemma testattu.  Aivan kuin tarkoituksella ajattelin talon olevan feminiini ja nimesin sen tilan nimen mukaan, mutta vitsit, ei kauas mennyt. Ja sen kunniaksi, kaikelle naisenergialle, duunareille ja arjen sankareille pyykkipäivän päivitys. (Ei sentään tätä satsia nyrkkipyykillä vaan itsepalvelupesulassa, ja ladossa vain kuivumassa).

Oi mikä haikeus

iskee kun ihanat, rakkaat ihmiset lähtivät. Juhlia kesti pari tuntia yli vuorokauden, ja yksikään kuva ei tallenna sitä riemua mitä tunsin kun sain jakaa paikan ensimmäistä kertaa ystävieni kanssa. Ja toivon mukaan toisen ja kolmannen jne. Kun palvelusväkeä ei kuulu kuvioihin, oli päivä niin työntäyteinen, että kuvia ei senkään vuoksi ole.

Naurua, ruokaa, kuulumisia, telttoja pihassa, saunaa, mojitoja, iltapalaa, aamupala, lounasta, lauma lapsia, yksi välillä ojassa rähmällään, yhdet pelaamassa korttia ja niin edelleen.

Niitä juhlavalmisteluja oli yhden sijaan kymmenen osaa, mutten koskaan mistään mitään kirjoittanut, höyrysin vaan kuin juna menemään. Vieraiden lähdettyä tiskasin kolme tuntia ja sitten makoilin auringossa lehtipinon kanssa. Voi, tulkaa pian uudestaan!

Vanhan rouvan terveystarkastus

Kun ostimme mökin, meillä oli timpuri mukana, joka sanoi ettei kyseessä ole mikään sijoitusasunto, muttei löydä mitään mätääkään.
Muutama asia silti mietitytti, ja ajattelin, että toinenkin lääkärinlausunto olisi paikallaan. Kutsuin paikalle perinnerakennuskonservaattorin. Muutama korjattava asia löytyi, joskin niiden kanssa voi jonkun vuoden elää, ja muutamia lausahduksia kirjoitin muistivihkoon;

"Tän on joku itteksensä kasaillut", "vähän epäkurantti jo valmiiksi", "mutta sata vuotta vielä mennään hyvinkin". Vintti on "terve, hyvä, rutikuiva", joskin halvalla tehty, köyhälistön talo kun on. Ja materiaalit kierrätettyä, pätkistä tehty. Piharakennuksen muuri on "pitkään ja hartaasti vino", ja niin kauan kun kestää katsoa niin voi antaa olla. Mutta hei kamoon, 115 vuotiaasta puhutaan. Ei monikaan niitä lähtökohtiaan voi itse valita.

Ne korjattavat asiat kiireellisyysjärjestyksessä;

Mieluusti ennen talvea kutteripurua tai selluvillaa puhallettuna vintille useampi kymmenen senttiä, nyt on liian vähän, ja peruslämpö tulee kalliiksi talvella.

Maata pihalta matalammaksi, ja kaatoa poispäin. Ensiavuksi kaikki sadevedet saaveihin, tai sitten rännit pidemmiksi.

Kuistin joutaa hyvin purkaa, mutta ennen sitä keittiön ja makkarin alla kaksi laitimmaista lattianiskaa pitää korjata, ne on romahtaneet. Tämä on isompi juttu, muttei kova kiire kun ei ole mikään uusi vahinko, ja päällä tukeva rakenne. Kun se tehdään, niin samalla makkarin ikkunan alta pehmeä hirsi vaihtoon sekä saunan vanhan kaiteen alla ollut pehmeä hirsikohta korjaukseen.

Eli vähän niinkuin lisää liikuntaa, vitamiinilisää ja verenpainelääkitys, lonkkaleikkaus tulossa lähivuosina.

Juhlavalmistelut jatkukoon!

Juhlavalmisteluja, osa 1.

Vanharouva saakoon arvoisensa tuparit, valmistelut lauantaita varten on aloitettu. Louhisaaren juoma tässä. Resepti netistä, hieman mukaillen useasta;

Ämpärillinen huuhdottuja mustaherukan lehtiä.
Päälle n. 8l kiehuvaa vettä.
Haaleaan liemeen sekaan kilo sokeria ja herneellinen hiivaa sekä kaksi sitruunaa viipaloituna.
Seuraavana päivänä siivilöityä pulloihin. Parasta muutaman päivän kuluttua.

Kesäkukkia ja kuurausta

15.6.

Mites se menee...pientä pintaremonttia. Eikä edes sitä kun ei osata juuri muuta tehdä (vielä, toivottavasti joskus kuitenkin) kuin siivota. Ja ostaa ja istuttaa kesäkukkia! Virossa on kuulemma sellainen sanonta kuin sittist siidi. Voi olla että kirjoitetaan jotenkin toisin mutta sopii mulle. Mitä sontaisempi kohta, niin silkkiä viereen niin näyttää paremmalta. Tai että pistetään vaan rämä näyttämään mahdollisimman hyvältä.

Pihaan pitäisi saada joku pinta...sepeliä, kivituhkaa, niiden sekoitusta? Nurmikon siemeniä kylvettiin vaikka vuodenaika onkin vähän väärä. Tuota säälittävää pihakohtaa ja polkua koitan haravoida nätimmäksi...saa nähdä, millaiseksi se joskus muuttuu. Tai sitten ei millaiseksikaan jos vauhti loppuu.

Henkisesti hyvästelin jo Syreenit,

Ja odotan innolla uutta tuttavuutta näiden nuppujen kanssa!

Yksin ja yhdessä

8.6.2015

Pitkä viikonloppu takana. Vaikea päättää mitä summaisi, niin paljon aina ehtii tapahtua. Muutama muistiin;

Taimia multaan minikasvihuoneeseen, loput siemenet laatikoihin multaan (pieni läntti jäi vielä kaskinauriille.) Pihan raivausta trimmerin avulla&hartiavoimin (ruusulla on aika tiukat juuret). Ja ei huolta, Juhannusruusua jäin vielä NIIN paljon, enemmänkin täytyy raivata.
Syreenin kuolleita runkoja&oksia pois. Talon seinustojen siivousta roskasta ja moskasta sekä innokkaista kasveista, heinästä ja ruusun juurivesoista.

 ***

Mutta jännää oli olla vuorokausi aivan yksin (koiran kanssa kaksin). Aloitin sen juhlallisesti leivoskahveilla, ja aika överisti, kun oli niin kovin vaikea valita kahden herkun välillä.

Jatkoin lenkillä iloisen koiran kanssa, jonka häntä heilui vimmatusti koivikossa.
Viritin verhoratkaisun romukuistin ikkunoihin, vähän laastariksi rumia kohtia tasapainottamaan, tai sanotaan vaikka että rappioromanttiseen tyyliin sopivaksi.

Lojumista ja haaveiluakin...heti kohta hiki valuen jotain vääntämässä tai raahaamassa. Kaikkeenhan menee ihan eri tavalla aikaa, tiskaaminen alusta loppuun viekin usein melkein tunnin...

Kunnes tupa taas täyttyi väestä, eväät muuttuivat vieläkin epäterveellisimmiksi, sauna lämpesi 95 asteiseksi erään elämäntapasaunojan käsissä, ja teinit kera koiran nukkuivat söpösti samassa pesässä.

Täyteläistä, täyteläistä!