115-vuotiaan talovanhuksen vaiheita. Haaveilua hitaista päivistä, omasta maapläntistä, arjen tauottavasta tuvasta. Pitsiverhoista, kasvihuoneesta, viipyilevistä iltapäivistä. Ja mikä parasta, kun letut kaipaavat jäätelöä, tai aikahyppy historiaan tarvitsee vastapainoksi pitsaa, on kaupat ja palvelut lähellä. Taustalla kolmekymppinen taloon tutustuva nainen, mies, poika ja koira.
perjantai 10. heinäkuuta 2015
Talveksi muisteltavaa...
Ihania kesähetkiä. Mieletön onnentunne muutaman kaupunkipäivän jälkeen. Näin elämän kuuluukin mennä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti