Kahden viikonlopun summa; Paljon ihmisiä, pieniä ja isoja, monta tiskiä, monta ruokaa, monta pesällistä puita. Sillä sai monta ihanaa hetkeä, naurua ja kahelia kohkaamista. Ja aina välillä jotain eteenpäinkin. Ensimmäinen urakka, verhot; "Keittiön akkunaan" pellavainen lakana, jonka harsin auki keskisaumasta. On melkein kauniimpi kuin sängyssä, kudos näkyy valoa vasten kauniisti, samoin kuin puissa kudotut reunat, ah!
Olkkarissa oli ennestään juuri siedettävät (E, ei millään pahalla, rullakaihtimet ei ole mun juttu), mutta sellaisiksi hyvät. Ne saivat rimpsureunat talviratkaisua kehitellessä. Tarkoitus ei ole tehtä aivan liian mummomeininkiä, sopivasti vain. Pitsin määrää pitänee hiukan säädellä, vaan tarvii sitä nyt verhoissa olla!
Ja sitten kosh, mahalasku. Hätäisesti kotona viikolla ulkomuistista mitat ja niin edelleen. Ei ne olleetkaan tarpeeksi pitkät, pöh. Molemmat makkarin verhot tarvitsee jatkeet tai alku-, tai keskipalat. Sitten kun innostun uudelleen.
Näiden viikkojen puheenaihe on ollut sade, ja eteisen matoista lähtisi varmasti jo ruskeaa pesuvettä.
Vähän ulkohommiakin.
7 herukkapuskaa siivottiin, kiitos avusta! Ja autettiin notkuvat oksat ylös tukikeppien avulla. Marjojen jälkeen vielä siivousta ja harvennusleikkausta. Puhumattakaan neljän puskan muurista, jolle ei nyt kannattanut tehdä vielä mitään. Tuli minusta aika kivat. Näyttää jo siltä, että joku täällä asustelee ja hoitaa pihaa!
Keppejä riitti pavuille ja herneille tueksi. Kenties ensi viikolla on herneaika.
Tämä kohta oli pitkään aivan paljas ja kalju, meidän vihreä salonki. Välietappikuvana vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti