Kun ostimme mökin, meillä oli timpuri mukana, joka sanoi ettei kyseessä ole mikään sijoitusasunto, muttei löydä mitään mätääkään.
Muutama asia silti mietitytti, ja ajattelin, että toinenkin lääkärinlausunto olisi paikallaan. Kutsuin paikalle perinnerakennuskonservaattorin. Muutama korjattava asia löytyi, joskin niiden kanssa voi jonkun vuoden elää, ja muutamia lausahduksia kirjoitin muistivihkoon;
"Tän on joku itteksensä kasaillut", "vähän epäkurantti jo valmiiksi", "mutta sata vuotta vielä mennään hyvinkin". Vintti on "terve, hyvä, rutikuiva", joskin halvalla tehty, köyhälistön talo kun on. Ja materiaalit kierrätettyä, pätkistä tehty. Piharakennuksen muuri on "pitkään ja hartaasti vino", ja niin kauan kun kestää katsoa niin voi antaa olla. Mutta hei kamoon, 115 vuotiaasta puhutaan. Ei monikaan niitä lähtökohtiaan voi itse valita.
Ne korjattavat asiat kiireellisyysjärjestyksessä;
Mieluusti ennen talvea kutteripurua tai selluvillaa puhallettuna vintille useampi kymmenen senttiä, nyt on liian vähän, ja peruslämpö tulee kalliiksi talvella.
Maata pihalta matalammaksi, ja kaatoa poispäin. Ensiavuksi kaikki sadevedet saaveihin, tai sitten rännit pidemmiksi.
Kuistin joutaa hyvin purkaa, mutta ennen sitä keittiön ja makkarin alla kaksi laitimmaista lattianiskaa pitää korjata, ne on romahtaneet. Tämä on isompi juttu, muttei kova kiire kun ei ole mikään uusi vahinko, ja päällä tukeva rakenne. Kun se tehdään, niin samalla makkarin ikkunan alta pehmeä hirsi vaihtoon sekä saunan vanhan kaiteen alla ollut pehmeä hirsikohta korjaukseen.
Eli vähän niinkuin lisää liikuntaa, vitamiinilisää ja verenpainelääkitys, lonkkaleikkaus tulossa lähivuosina.
Juhlavalmistelut jatkukoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti