Pitkä viikonloppu takana. Vaikea päättää mitä summaisi, niin paljon aina ehtii tapahtua. Muutama muistiin;
Taimia multaan minikasvihuoneeseen, loput siemenet laatikoihin multaan (pieni läntti jäi vielä kaskinauriille.) Pihan raivausta trimmerin avulla&hartiavoimin (ruusulla on aika tiukat juuret). Ja ei huolta, Juhannusruusua jäin vielä NIIN paljon, enemmänkin täytyy raivata.
Syreenin kuolleita runkoja&oksia pois. Talon seinustojen siivousta roskasta ja moskasta sekä innokkaista kasveista, heinästä ja ruusun juurivesoista.
***
Mutta jännää oli olla vuorokausi aivan yksin (koiran kanssa kaksin). Aloitin sen juhlallisesti leivoskahveilla, ja aika överisti, kun oli niin kovin vaikea valita kahden herkun välillä.
Jatkoin lenkillä iloisen koiran kanssa, jonka häntä heilui vimmatusti koivikossa.
Viritin verhoratkaisun romukuistin ikkunoihin, vähän laastariksi rumia kohtia tasapainottamaan, tai sanotaan vaikka että rappioromanttiseen tyyliin sopivaksi.
Lojumista ja haaveiluakin...heti kohta hiki valuen jotain vääntämässä tai raahaamassa. Kaikkeenhan menee ihan eri tavalla aikaa, tiskaaminen alusta loppuun viekin usein melkein tunnin...
Kunnes tupa taas täyttyi väestä, eväät muuttuivat vieläkin epäterveellisimmiksi, sauna lämpesi 95 asteiseksi erään elämäntapasaunojan käsissä, ja teinit kera koiran nukkuivat söpösti samassa pesässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti