maanantai 29. kesäkuuta 2015

Oi mikä haikeus

iskee kun ihanat, rakkaat ihmiset lähtivät. Juhlia kesti pari tuntia yli vuorokauden, ja yksikään kuva ei tallenna sitä riemua mitä tunsin kun sain jakaa paikan ensimmäistä kertaa ystävieni kanssa. Ja toivon mukaan toisen ja kolmannen jne. Kun palvelusväkeä ei kuulu kuvioihin, oli päivä niin työntäyteinen, että kuvia ei senkään vuoksi ole.

Naurua, ruokaa, kuulumisia, telttoja pihassa, saunaa, mojitoja, iltapalaa, aamupala, lounasta, lauma lapsia, yksi välillä ojassa rähmällään, yhdet pelaamassa korttia ja niin edelleen.

Niitä juhlavalmisteluja oli yhden sijaan kymmenen osaa, mutten koskaan mistään mitään kirjoittanut, höyrysin vaan kuin juna menemään. Vieraiden lähdettyä tiskasin kolme tuntia ja sitten makoilin auringossa lehtipinon kanssa. Voi, tulkaa pian uudestaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti