Prinsessa Ruusunen

oli vanha rouva viisitoista vuotiaana, sata vuotta sitten, vaipuessaan uneen... Tänään aamusumussa siltä näytti. Rehottavien ruusupuskien keskellä saareke jossa aika on pysähtynyt. Nukkuessaan on maailma ja maisema muuttunut toiseksi. Jos vielä hetken jaksaisi, vanhuuden päiviä köllöttää.

Keskellä oleva vihreä saari on Tuomela.

Liiterillä on kova hinku kuviin mukaan. Sieltä takaa se kurkkaa ja kurkottaa.

Aamukahvin kanssa hetken köllötys, yhdessä rouvan kanssa, kiireettä. Syksyn hidastelu alkoi nyt. Kynttilöitä, käsitöitä, ristinollaa.

Mikä siinä nyt on niin ihmeellistä

joku varmasti ajattelee kun missään muualla ei voi aikaansa viettää kuin mökillä. Ja toisaalta, jos menisimme aina sinne minne kutsu käy, olisimme jatkuvasti pois mökiltä. Mökkirakkauden huumassa on siis moni muu jäänyt välistä. (Ystäviä pitkämielisyydestä kiittäen.)

Nyt olen pyrkinyt jos mahdollista, aikatauluttamaan viikonloppuja siten, että käyn riennoissa välissä ja palaan illaksi mökille. Varsinkin nyt kun esiteini ja kaveri odottivat koiran kanssa. Kauniiden pihahäiden jälkeen palasin viettämään omia venetsialaisjatkojani, ainoana aikuisena, tosin.

Pohdin niitä asioita jotka minut sinne Tuomelaan vetävät, ja tässä muutamia;

Aika. Otan hetkiä enemmän kuin kotona. Istun, katson, kuuntelen, hengitän. Vanhoissa kehyksissä aika pysähtyy, vanha talo vangitsee tunnelmallaan.

Luonto. Valo, aurinko, hämärä, tuoksu. Liikkuminen ja puuhaaminen jonka tuotoksena askelia tulee päivässä paljon ja sitä myöten hyvä olo. Löydän koko ajan jotain uutta, aurinko paitaa joka kuukausi eri tavalla.

Sauna. Istun vilvoittelemassa "saunakamarissa"(sellaista ei oikein ole), ja katson pitsiverhon läpi ulos ja ajattelen.

Piha. Kasvatan itselleni ja perheelleni ruokaa. Iloksemme kukkia. Todella tyydyttävää.

Näin. Ensi viikollako jo omenat?
Pahoittelen kuvakimaran heikkoa puhelinlaatua.

Onhan se hölmöä, että kaupunkilainen oli aivan unohtanut kuunkin nousevan taivaalle eikä vaan valmiina siellä möllöttävän...Sekin siis kurkkii eri suunnista, kunnes valaisee maagisena muuten niin mustaa yötä.

Ja kotiin syksyn muotivärit!

Maaninen maanantai

Supersäntäilypäivä, tai oikeastaan viikonloppu. Hyvät ilmat, aikaa tehdä mitä vaan, joka puolella keksin tekemistä. Toi kiinni tohon, toi puska matalaksi, tuon kohdan raivaus, marjapensaita esiin. Arkipäivä, jäteasema auki, kaikki puutarhajätteet sinne, kas, hyvät verhotangot, tonne, noi verhot sopis sinne, ai niin kaiken kastelu ja hups, uudet perennat unohtui auton viereen, kiireesti maahan, ensin Google kertokoon parhaan kasvupaikan kukille joiden nimen kuulin ensimmäistä kertaa. Satoa talteen, pikaisesti mustikkaan, mökin siivous, kaunis valo, ovet lukkoon, lähtökuopissa, ja hups, auton rengas puhki. No, nyt kotona, kaiken koheltamisen vastapainoksi se kaunisvaloinen hetki, tässä näin!

Harvinaisen myöhäinen kesäkeitto

Mutta sepä ei haitannut, sillä se oli tietysti maailman parasta (kun kaikki oli omasta maasta). Herneet olivat jo puisevia, mutta sopassa sopivia. Tulossa on avomaankurkkua, kesäkurpitsaa paljon, pinaattia, papuja, nauriitkin näyttävät pullistuvan vaikka kirpat vaivasivatkin. Ja vitsin siipan vieraat ottivat kaikki potut varsineen maasta, penkin vierestä löytyi kymmeniä pikkupottuja. Grrr.

Nyt on taas aika sisustaa, lähipitäjän rompetorilta löytyi pieniä aarteita, ja verhoprojektia pitää jatkaa. Ehkä kuitenkin ensin saunaan, ja ehkä ennen myös mustaherukoiden harvennus ja vadelmien siistiminen. Ja ehken saa aikaiseksi puoliakaan, katsotaan, katsotaan!

Ps. Todella hassua kun lähikadulla näin ensimmäistä kertaa eilen katuvalot illalla päällä. Yöt on niin pimeitä, että on kiva kun ei ole säkkipimeässä talon ympärillä. 

Mitä tehdä kun ikävä iskee?

Kahden viikon tauko mökiltä puolivälissä. Mitä tehdä kun ikävä iskee? Kuvittelen, ajattelen, suunnittelen ja murehdin.

Kunpa ne pulleimmat karviaiset ei putoaisi maahan. Kestäähän kesäkurpitsa ja avomaankurkut perjantaille ilman kastelua. Kannattaako maanmuokkaustyöt aloittaa nyt syksyllä että keväällä kasvu alkaisi nopeammin. Miltä uusi piha näyttäisi, mistä saisi kaivettua rahat muutostöihin.

Mitä pystymme tekemään/teettämään per vuosi, mikä on kiireysjärjestys?

Makkarin lattia, olkkarin uuni, liiteriin lankut, piippuihin hatut, pihatyöt.

Moni aloittaa talojen pelastushommat remonteilla, meidän täytyy edetä pikku hiljaa. Ja paljon onkin jo tehty. Vaikka nyt jo on tullut selväksi, että joka penni kannetaan Tuomelan rouvan moniin taskuihin, myös sala-, ja piilotaskuihin, on selvä, että tämä uusi elämä on maailman parasta.

Täydellinen kontrasti arjen ja vapaan välillä. Suosittelen lämpimästi! (Sillä jos meillä ei olisi mökkiä, niin mitä ihmettä me muka tehtäisiin? Matkustettaisiin, saattaisin jopa ostella vaatteita, näkisin ystäviä viikonloppuisin....)

Pian istun taas tässä, katselen ikkunasta pientä ylirehevää pihaani ja hengittelen. Sitä odottaessa, uuteen viikkoon hypäten!

Vadelmainen viikonloppu

Vadelma on yhtäkuin kaikkea ihanaa, ja sitä tämä viikonloppu oli. Lämpöä, aurinkoa, rakkaita ystäviä ja huikeaa satoa. Vadelmia syötiin kaksin käsin kourallisia kerrallaan, kakkuun niitä hukutettiin niin paljon kuin keossa pysyi, ja pakkaseen laitoin vielä 11 litraa. Ja kolme litraa herukoita, ja litra karviaisia, ja pinaattia, lehtikaalta ja yrttejä.

Uusia pottuja, lainalakanoita, tiskejä ulkona, myöhään yöllä. Kynttilän valoa, lasten kikatusta, teinit teltassa, kauniita sanoja, kauan yhdessä kuljettua ystävyyttä. 

Vilinän välissä verhoja etc.

Kahden viikonlopun summa; Paljon ihmisiä, pieniä ja isoja, monta tiskiä, monta ruokaa, monta pesällistä puita. Sillä sai monta ihanaa hetkeä, naurua ja kahelia kohkaamista. Ja aina välillä jotain eteenpäinkin. Ensimmäinen urakka, verhot; "Keittiön akkunaan" pellavainen lakana, jonka harsin auki keskisaumasta. On melkein kauniimpi kuin sängyssä, kudos näkyy valoa vasten kauniisti, samoin kuin puissa kudotut reunat, ah!

Olkkarissa oli ennestään juuri siedettävät (E, ei millään pahalla, rullakaihtimet ei ole mun juttu), mutta sellaisiksi hyvät. Ne saivat rimpsureunat talviratkaisua kehitellessä. Tarkoitus ei ole tehtä aivan liian mummomeininkiä, sopivasti vain. Pitsin määrää pitänee hiukan säädellä, vaan tarvii sitä nyt verhoissa olla!

Ja sitten kosh, mahalasku. Hätäisesti kotona viikolla ulkomuistista mitat ja niin edelleen. Ei ne olleetkaan tarpeeksi pitkät, pöh. Molemmat makkarin verhot tarvitsee jatkeet tai alku-, tai keskipalat. Sitten kun innostun uudelleen.

Näiden viikkojen puheenaihe on ollut sade, ja eteisen matoista lähtisi varmasti jo ruskeaa pesuvettä.

Vähän ulkohommiakin.

7 herukkapuskaa siivottiin, kiitos avusta! Ja autettiin notkuvat oksat ylös tukikeppien avulla. Marjojen jälkeen vielä siivousta ja harvennusleikkausta. Puhumattakaan neljän puskan muurista, jolle ei nyt kannattanut tehdä vielä mitään. Tuli minusta aika kivat. Näyttää jo siltä, että joku täällä asustelee ja hoitaa pihaa!

Keppejä riitti pavuille ja herneille tueksi. Kenties ensi viikolla on herneaika.

Tämä kohta oli pitkään aivan paljas ja kalju, meidän vihreä salonki. Välietappikuvana vain!

Kesäkakku

Toimii kerta toisensa jälkeen. Ainoa työläs ja aikaa vievä vaihe saattaa olla ainesten hankkiminen, kuten tänään. Eräiden  pikkujätkien kanssa tehtiin seuraavanlainen versio;

Mustikkapaikat (joita ei vielä osata) oli putsattu tyhjiksi. Laihaa saalista helpotti metsämansikkalöydös. Aikaa meni 2h. Kerman vatkaus, n. 15 min.

Lisätäytettä saa onneksi kaupan edustalta.

Yksi kerros valmiista kaupan kakkupohjasta,

Sitruunaa, (raparperi)hilloa, kermaa ja mansikoita, marenkilevy päälle,

Päälle hieno metsäsaalis. Sitruunamelissa olisi bueno, mutta sen puutteessa piparminttua pihasta.

Voila!

Sama meininki oli nimpparikaffeilla...

Lavakaulusviljelyä

Nyt kun satoa nousee, on hyvä summata vaiheet. Maa on savimaata, sen muokkaaminen olisi vaatinut heinikosta pelloksi liikaa, joten päädyin lavalauluksista rakennettuihin kohopenkkeihin. Ja nyt, en varmaan muutoin valitsisikaan, niin helpolta tuntuu. Alla on suodatinkangas, päällä yksi tai kaksi kaulusta, paljon multaa ja vähän turvetta, pussikamaa. Pohjalla vähän entisen kanalan purua. Käytävät on peitetty suodatinkankaalla ja oljilla. Tämä lähikauppa sijaitsee piharakennuksen takana.

Pitkään hain hyvää hinta/laatu hankintapaikkaa, ja löysinkin käytettyjä lavalauluksista kauppaavan firman, 7/9/11€ kpl, riippuen koosta. Mullan hankinta mietitytti myös, ostaako kuorma vai pusseissa, ja päädyin pusseihin rikkaruohottomuuden vuoksi. Paikallinen halpamyymälä oli myös edullisin.

Siemenet ostin hyötykasviyhdistykseltä, ja kylvin niinkuin keksin, toki pussin ohjeiden mukaan (ainakin suunnilleen).

Lähtötilanne, kuva keväältä. Ja heti perään kuva tältä päivältä. Hyvin rehottaa etten sanoisi...

Etummaisessa perunaa, vieressä maa-artisokkaa maassa, nyt hipoo jo taivaita!

Ensin söimme retiisit, koko ajan salaattia, nyt lehtikaalta, yrttejä, mm. Persiljaa ja korianteria. herneitä ja pottuja vielä odotellaan. On siinäkin uudet perunat, jos elokuulle menee! Kastella ei ainakaan tänä kesänä montaa kertaa ole tarvinnut.

Talveksi muisteltavaa...

Ihania kesähetkiä. Mieletön onnentunne muutaman kaupunkipäivän jälkeen. Näin elämän kuuluukin mennä!