Nyt olen pyrkinyt jos mahdollista, aikatauluttamaan viikonloppuja siten, että käyn riennoissa välissä ja palaan illaksi mökille. Varsinkin nyt kun esiteini ja kaveri odottivat koiran kanssa. Kauniiden pihahäiden jälkeen palasin viettämään omia venetsialaisjatkojani, ainoana aikuisena, tosin.
Pohdin niitä asioita jotka minut sinne Tuomelaan vetävät, ja tässä muutamia;
Aika. Otan hetkiä enemmän kuin kotona. Istun, katson, kuuntelen, hengitän. Vanhoissa kehyksissä aika pysähtyy, vanha talo vangitsee tunnelmallaan.
Luonto. Valo, aurinko, hämärä, tuoksu. Liikkuminen ja puuhaaminen jonka tuotoksena askelia tulee päivässä paljon ja sitä myöten hyvä olo. Löydän koko ajan jotain uutta, aurinko paitaa joka kuukausi eri tavalla.
Sauna. Istun vilvoittelemassa "saunakamarissa"(sellaista ei oikein ole), ja katson pitsiverhon läpi ulos ja ajattelen.
Piha. Kasvatan itselleni ja perheelleni ruokaa. Iloksemme kukkia. Todella tyydyttävää.
Näin. Ensi viikollako jo omenat?
Pahoittelen kuvakimaran heikkoa puhelinlaatua.
Onhan se hölmöä, että kaupunkilainen oli aivan unohtanut kuunkin nousevan taivaalle eikä vaan valmiina siellä möllöttävän...Sekin siis kurkkii eri suunnista, kunnes valaisee maagisena muuten niin mustaa yötä.
Ja kotiin syksyn muotivärit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti