oli vanha rouva viisitoista vuotiaana, sata vuotta sitten, vaipuessaan uneen... Tänään aamusumussa siltä näytti. Rehottavien ruusupuskien keskellä saareke jossa aika on pysähtynyt. Nukkuessaan on maailma ja maisema muuttunut toiseksi. Jos vielä hetken jaksaisi, vanhuuden päiviä köllöttää.
Keskellä oleva vihreä saari on Tuomela.
Liiterillä on kova hinku kuviin mukaan. Sieltä takaa se kurkkaa ja kurkottaa.
Aamukahvin kanssa hetken köllötys, yhdessä rouvan kanssa, kiireettä. Syksyn hidastelu alkoi nyt. Kynttilöitä, käsitöitä, ristinollaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti