Jännittää toki. Piha muuttuu kuravelliksi, ja urakoitsijaan täytyy vain luottaa. Risuiset pusikot vievät mukanaan näkösuojaa, ja omien suunnitelmien paree onnistua. Osan pihapolun kivituhkasta kuorin talteen.
115-vuotiaan talovanhuksen vaiheita. Haaveilua hitaista päivistä, omasta maapläntistä, arjen tauottavasta tuvasta. Pitsiverhoista, kasvihuoneesta, viipyilevistä iltapäivistä. Ja mikä parasta, kun letut kaipaavat jäätelöä, tai aikahyppy historiaan tarvitsee vastapainoksi pitsaa, on kaupat ja palvelut lähellä. Taustalla kolmekymppinen taloon tutustuva nainen, mies, poika ja koira.
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Pihan tyhjennys
alkoi ensi viikolla alkavaa pihan madallusta varten. Puoli vuotta on kohta kulunut siitä kun pääsimme Tuomelaan. Kaikki meitä neuvoneet ovat kehottaneet aloittamaan juuri tällä hommalla. Näin siis teemme. Talon seinustoilla jätetään hyvin tilaa, liian lähelle ei mennä sorkkimaan, salaojista puhumattakaan. Niitä ei siis ole, eikä kannata kaivaakaan näin vanhaan, luonnonkivillä seisovaan taloon. Kuitenkin, kun kaatoja saadaan pihassa paremmiksi, ei kosteutta pääse kulkemaan talon alitse saatikka että jäisi mihinkään olemaan.
Jännittää toki. Piha muuttuu kuravelliksi, ja urakoitsijaan täytyy vain luottaa. Risuiset pusikot vievät mukanaan näkösuojaa, ja omien suunnitelmien paree onnistua. Osan pihapolun kivituhkasta kuorin talteen.
Jännittää toki. Piha muuttuu kuravelliksi, ja urakoitsijaan täytyy vain luottaa. Risuiset pusikot vievät mukanaan näkösuojaa, ja omien suunnitelmien paree onnistua. Osan pihapolun kivituhkasta kuorin talteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti