Karkauspäivän karkaus

29.2. 2016. Hauskaa kirjoittaa jotain ylös päivänä joka toistuu vasta neljän vuoden kuluttua uudelleen. Silti se on ihan tavallinen maanantai, jolloin sain toisen viljelyvuoteni ensimmäiset kylvöt multaan. Kahta eri chiliä, suunnitelmissani kahteen eri paikkaan. Kotona lasitetulle parvekkeelle ilta-aurinkoon ja Tuomelaan kasvilaatikkoon aamuaurinkoon. Katsotaan onko nämä aamu vai iltachilejä.

Kunhan nyt isoksi asti pääsisivät. Tuntuu että siemenestä kasvattaessa hävikkiä on noin kolmannes. Mikä itää, mitä ei koira/kuivuus/tai kömmähdys kaada, kasvaa isoksi ja tuottaa sen kolme käyttökelpoista chiliä. Viime vuodelta sain itse asiassa talvehtimaan kolme kasvia, katsotaan jos ne vähän riuskistuisivat toisen vuotensa kunniaksi. Voisin muistaa kastellakin paremmin, ettei sato ole valmiiksi kuivatettua.

Siksipä innostuin kun löysin hauskoja keraamisia tötteröitä kasteluavuksi. Karkasi vähän lapasesta, mutta alle kolmen euron kappalehinta ei estellyt. Ajattelin testata, tötterö per ruukku, riippuu vesiastian korkeudesta suhteessa kasviin, kastelee itsekseen 50-150ml vuorokaudessa juurien omalla imuvoimalla. Ja jos saisi viritettyä jonkun yhteisen kastelumaljan josta kaikki letkut joisivat, niin ei tarvitsisi kuin täytellä kerralla vaan sitä isoa vesimaljaa. Laiskan unelma, onnistuminen jää nähtäväksi. Lisävettä toki kuumalla, mutta pysyisi perusnesteytys käynnissä. Ja näitä ajattelin "kasvihuonekasveille" chileille ja tomaateille, jotka pääsevät multaan jahka nämä ensin kurkistavat.

Ja näistä alumiini?kulhoista ajattelin jotain amppelin tapaista, koulituille taimille kerrospediksi. Kevätkevätkevätkevät!

Sähköasiaa

Sähköyhtiö tarjoaa sivuillaan lähes reaaliaikaisen mahdollisuuden tarkkailla sähkönkulutusta ja verrata sitä keskiarvoon. Mökillä on pidetty kolmea öljykiertoista irtopatteria, helmikuusta neljää mahdollisimman pienellä päällä. Aika fiilispohjalta säädän pattereita (en tiedä tarkemmin miten niitä kannattaisi käyttää) pienemmälle tai isommalle sääennustusten mukaan.

Tulemme usein perjantaina illalla, ja olemme viikonlopun. On mukava kun lämpötila on mahdollisimman vähän kymmenen asteen alapuolella. Joskus kun on lauhtunut nopeasti, on saattanut olla vaikka 14 astetta, joka tietysti on turhaa poissa ollessamme.

Tammikuussa keksin eristää ikkunat huovilla aina lähtiessämme, luulen että se on järkevä ensiapu tiivistystarpeisiin.

Neljän irtopatterin lisäksi sähköä kuluttaa tietysti valaistus, liesi ja lataustarpeet siellä ollessamme. Koko ajan päällä on jääkaappi, pari maanalaista lämmityskaapelia vesiputkille, sekä saunan pakkasvahti.

Tähänastinen kulutus on seuraavanlainen;

kesä-syyskuu 170-302 kWh/kk

marras-joulu n. 900 kWH/kk

tammiennätys 30 asteen pakkasineen 1692 kWh/kk 

helmikuu näyttäisi pysyvän alle 1200 kWh (neljäs patteri)

Nyt siellä kyllä menee lämpöä harakoille kun on aika leutoa, enkä päässytkään poikkeamaan. Peruslämpöä pitäisi olla ymmärtääkseni 6-10 astetta, jossain sanotaan että riittää kun on viisi astetta lämpimämpää kuin ulkona. No, sitten ne putket kyllä olisi umpijäässä.

Katsotaan mitä saadaan välikaton puruille ym. tehtyä kuluvan vuoden aikana. Vaikka vähän kirpaisee, ei nämä jättilukemat onneksi montaa kuukautta kestä.

Tuntuu, että talolle tekee hyvää pysyä kuivana, olkoon siis näin.
On muuten hauskaa saapuessa pestä parin minuutin ajan kädet lämpimällä vedellä kunnes

se taas muuttuu jääkylmäksi.

Tämä kuva on vuoden takaa. E lapioi lunta kivijalkaan. Itse en uskalla kun en ole niitä lillukeleillä poistamassa. Lumi eristäisi kyllä hyvin.

Kahdeksan pisteen viikonloppu ja saunan suursiivous

Koko perhe. Lapsi antoi kouluarvosanan kahdeksan viikonlopusta, vaikka aina on vähän vaikea lähteä. Nyt oli vaikea lähteä pois, varsinkin kun piti lopettaa lumipallojen heittely liiterin seinään.

Mulla on tapana tutkia tuttuja nurkkia aina uudestaan. Nyt kolusin katonrajoja harjan ja saksien kanssa ja siistin hirsien välejä. Olen ymmärtänyt ettei satavuotiasta sammalta kannata poistaa vaikka murustaakin. Harjailin, pyyhin ja imuroin pahimpia. Ja tiivistin niitä kohtia mistä pellavarive oli lähtenyt karkuun.

Valoa on jo enemmän. Metsäretken kruunasi laskeva aurinko olohuoneessa. Sunnuntain päiväsaunaidea innoitti siivoamaan, ja kuurasin saunan kunnolla. Sielläkin kävin hirren välit terävien saksien kanssa läpi ja mäntysuopasin kaiken mihin yletin. Samalla muhitin päässä hiusnaamiota jonka tein liian kypsästä banaanista ja hunajasta. Hmm. Sain hotjoogan ja makeita hikipisaroita. Muita tuloksia on vielä vaikea arvioida.

Kun muutimme Tuomelaan, meitä oli vastassa saunan olkipossu (hyllyllä). Puoli vuotta se näytti meille pyllyä, ennen joulua kääntyi ympäri. Enää sen ei tarvitse pelätä häätöä, kuuluu kalustukseen. Silloin tällöin olen kanniskellut emalimukeja saunaan tajuamatta että niillehän nuo neljä koukkua on tarkoitettu. Saunan hanasta tulee kylmää hyvää juomavettä saunojille.

Pitkään katselin tuota puuovea ja siinä heiluvaa hakaa. Aika monta kertaa se on tuossa heilahtanut oven käydessä että on kuopalle reittinsä saanut.

Oli makoisat, ihanat löylyt meidän joka suuntaan vinossa saunassamme. Saunapossun lisäksi sinne on muuttanut hiiri. Kävi varmaankin esittäytymässä kakkimalla penkin päälle unohtuneelle pefletille, mokoma. Joitain papanoita olin saunalta siivonnut aiemminkin, ja marseille saippuaa se on syönyt, ei kuitenkaan siihen haljeten. Täytyy tuumailla mikä olisi paras keino karkotukseen.

Ihme ja kumma kyllä, itse talosta ei ole tavattu hiiren hiirtä. Vieläkin tupaan tullessa, kun porin Matti aloittaa lämmityshommiaan ja availen peittoja, pitää varmuudeksi kurkata täkkien alle ei toivottujen vieraiden varalta.

Tyttöjen juttuja

Onni on tämä neljän vuodenajan piilo, sanoi ystäväni vuorokauden mittaisen maailmanparannussession päätteeksi. Harvoin enää aikuisena saa ystäviä yökylään niin että voi vielä nukkumaan mentyä höpötellä ja jatkaa heti aamusta. Meidän mökkirestauroinnit kulkee aika hitaasti eteenpäin kun siellä olo on liian mukavaa. Sain puunattua ja pyyhittyä sisätiloja samalla kun käytiin läpi vähemmän ja enemmän tärkeät asiat.

Ja joka välissä syödään, tässä lähtöleivät. Kuvan avulla muistan mistä silloin puhuimme, palaan hetkeen takaisin.

Päätimme kruunata visiitin juhlallisella vierailulla Tampereen tuomiokirkkoon, Simbergin maalausten luo, mutta sepä olikin mennyt jo kiinni. Vrouvien herkkukaffet tuli tilalle.

Joitain jälkiä oli lumella, osa vei olkkarin lattian alle. Nyt täytyy seurata ettei sinne mikään pääse pesimään. Veikkaan alkuun oravaa, toivottavasti ei supikoira kuitenkaan. Jäljissä oli vähän niinkuin raapaisut mukana, pienet pitkät kynnenjäljet. Josko saisin viikon kuluttua kuvattua.

Eri silmin

Vuorotyöläisen viikonloppu on juurikin keskellä viikkoa. On kiva olla täällä, olisi ihaninta olla siellä. Pyysin ottamaan muutamia kuvia siitä mitä juuri tekee tai näkee jotta voisin jakaa tunnelmia ja katsoa näyttääkö näkymä eriltä kuin omin silmin. Ensin sain pari viiksillä muokattua selfietä alkupalaksi, ja sitten kuvia hänen vinkkelistään. (nurkkia näemmä tutkii). Ulkona on pimeä, mitään ei näy, ja aika masentava sulakeli alkoi. Sisällä on pakkasten jälkeen kuulemma oikein lämmin, tullessakin  +15 vaikka hiukan pienensin pattereita. Silloin oli vielä kovat pakkaset ja muutama tiukka päivä jäljellä, ja pelkäsin taas putkien puolesta. Turhaan, onneksi. Nyt taas puita voi polttaa näytösluonteisesti vaikka harakoille. Jos oikein ymmärrän kuvasarjan, niin aluksi on hiukan tylsää, sitten alkaa saunan lämmitys, ja lopuksi on ruoka-aika. Hyvää yötä lähelle kaus Tuomelaan, toivotan etänä.

Operaatio puuhella, koiralle villapaita ja ihana yllätys

Soitin viikolla nuohoojalle joka on vuosia nuohonnut Tuomelan tulisijat. Kerroin konstikkaasta puuhellasta, ja hän saneli tarkistuslistan ennen käyntiään. Hormin vasemmalla laidalla lattian rajassa saattoi avata luukun suoraan hormiin. Valtava veto ja humina, kaikki hyvin. Sitten piti putsata levyjen aluset. Ne sai hyvin ylös veitsellä. Karstaa, nokea, pikeä, mitähän vielä. Moskaa monenmoista. Pieneen tuhkakippoon niitä rapsuttelin lusikalla ja grillinpuhdistusharjalla jossa on metalliosio ja teräsharja. Puukolla sai pahimmat pinttymät. Lopuksi pesin patapadan kanssa ja jätin kuivumaan. 

En ollut hoksannut että koko levy nousee ylös, enkä ollut koskaan hoksannut sitä miten hellassa ilma kiertää. Savu menee tietysti oikealla olevan pesän vasemmasta ylälaidasta levyjen ali vasempaan alaosaan josta menee teräsputki hormiin. Jotenkin kuvittelin ilmakanavan kulkevan pesän takaa...

Siro-Maja poseeraa ennen puunausta.

Ja niin siinä sitten kävi, että hella toimii moitteettomasti, ja vaikka kuinka isoilla klapeilla, ja ilman mitään kiukutteluja tai muttia. Vähän kärisi kuumennettaessa kun kaapista löytyi Liberon grafittipastaa. Naulasin villaviltin oveksi keittiön karmeihin, niin sai käryt rauhassa haihtua taivaan tuuliin. Hellalla on kiva keittää kun patoja vaan siirtelee paikasta toiseen keittotilanteen mukaan. Kuvassa on nyt klassinen "neljän levyn setti", mutta mahtuisihan tuohon vielä vaikka mitä.

Ja aina tiskivesi kanssa, tulee tiskattua samantien. Ja talon lämmitystä unohtamatta. Kokkailujen jälkeen keittiössä +25c. Ja luukku on auki vain hetken fiilistelyksi. Eniten häiritsee muurin kulunut rappaus.

Ihaninta on katsella liekkiä tuosta pienenpienestä reiästä joka loimottaa kahvipannun kylkeen. En tiennyt että kaikki noi renkaat irtoavat erikseen ja kaikkien joka sivulla oli rapsutettavaa. Sen kuitenkin tiesin, että kahvivettä odotellessa on aikaa istua ja miettiä. Lorauttaa valuraudalle paremman puutteessa oliiviöljyä ja manata vuorotyöläisyyttä. Sitä että viikonloput on eri aikaan. Ilman aikuisseuraa ja tuota tönöä pystyssä pitäessä tulee hassu olo kun käy kaupassa. Niin erilaiset maailmat ja tunnelmat kohtaavat. Aikahypyn hitaalla puolella syntyi koiralle palttoo Lapin jääreissuja varten.

Kunnes sitten aamulla puhuin miehen kanssa puhelimessa, luulin hänen juuri heränneen ja harmittelin ettemme ehdi lainkaan näkemään.Yllätys oli melkoinen kun tuttu naama kurkkasi ikkunasta. Siippa oli hypännyt ensimmäiseen junaan ja saimme puolikkaan yhteisen päivän. 

Paljon hyvää siis ja yksi takapakki: täytimme jätti-ilmapalloa vedellä jäälyhdyksi, vesi jäätyi hanaan, ja onnistuimme sen sitten rikkomaan. Onneksi on putkimieskontakti olemassa.

 Ah ja oih, nyt kahden viikon paussi.

Levollisin mielin

Latasin tyhjentyneen auton akun ajamalla mökille, latasin myös oman arkiakkuni. Ei yhtään kuvaa, vain kuvia mieleen talletettavaksi.

Inkivääri-sitruunateetä, iltapäivän aurinko
Näkkileipää kriikunahillolla ja voilla
Takkatulen ääni, hiilloksen muuttuvat värit ja valo
Villan välissä lämmin
Aikaa lukea kirjaa rauhassa
Sininen hetki ikkunasta
Puiden oksat kastettu valkoiseen samettinukkaan
Merisäässä kerrotaan minimipainorajat aluksille, sitä en ollut koskaan kuullut aiemmin

Mökillä kaikki oli ok. Lämpöä sisällä 7 astetta, ulkona -18. Pakkasvahdin boxissa +14. Nyt eteinen nollassa, sinne pitäisi vielä hankkia patteri. Tammikuun sähkölaskua odotellessa. Pitäisi saada välipohjaan lisää fylliä. Vilautin päivänvaloa tupaan, peittelin taas nukkumaan. Levollisin mielin.

Vanhat hyvät keinot, pakkasta riittämiin.

Mökkipihassa eilen kello 19. Sisällä keittiössä 1aste lämmintä, ulkona -24. Vettä ei tule hanasta, jostain kohtaa putki on jäässä. Google kertoi pari putkimiesvaihtoehtoa. Soitin, kerroin tilanteen ja juteltiin hetki puhelimessa. Kysyin voisiko mitenkään tulla käymään, ja ajo-ohjeiden jälkeen kävi ilmi, että hän on meidän talon perikuntaa. Tätinsä on myynyt E:lle. Putkari on kuulemma pihassa tuunaillut pappa-Tunturia ja erityismaininnan sai vadelmapuskat. Kutsuin kesällä syömään sitten.

Putket on onneksi vedetty yläkautta, ja siitä kohtaa missä se sukeltaa alas hanaan, putki kulkee listan korkeudella. Ja siitä täytyi vähän lämmittää. Jääkaappi sai siirtyä toisaalle, ja patterille vapautui paikka ja tärkeä tehtävä. Toinen patteri laitettiin makkariin, sinne mistä kupariputki nousee taloon. Itse saumakohta on ok, ja jopa lämmin, lämmityskaapelien ansiosta. Lämmityskaapelia voisi nippusitein kiinnittää sisäänkin, toistaiseksi mennään kikkakolmosin.

Saimme makkarin varsin lämpimäksi, 20 asteiseksi, ja aamulla herättyämme oli 15. Varsin ok. Yöllä oli paikoin ihan kuuma, vaikuttaneeko untuvatäkit ja uudet lampaantaljarekivällyt asiaan. Laitoin lapsen ikkunan eteen lämpimän villapeiton verhoksi.

Ja meidän ikkunaan, ja kaikkiin muihinkin. Ja pari peittoa lattianrajaan, lampaantaljan vetoisaan kohtaan. Putket saivat kaulaliinat ympärilleen, saunan hana tuplavillasukan foliohupulla suojakseen, ettei hanan palloventtiili hajoa.
Pakkasta on luvattu paikkakunnalle pitkäksi aikaa ja ensin se laskee kolmeenkymppiin.

Ei niitä sopivan värisiä, varsinkaan täysvillaisia huopia voi koskaan olla liikaa, näemmä. Tsemppiä vanha rouva, kyllä se siitä. Nyt on villapöksyä ja kerroksia, tavataan taas parin viikon kuluttua! Posliinikoira ja enkelikynttilä vartioikoon rauhaisaa pakkaseloa. Ja jouluruusuja jotka saavat talvehtia viileässä tuvassa odottaen keväällä maahan istuttamista.

Oppia ikä kaikki - vesimittari on kunnossa

Joulun jälkeen puheltiin että mikäs se oli se pakkasvahti, ja pitiköhän sille jotain tehdä. No, jotta sain mielenrauhan, niin piti lähteä edestakaisin ajamaan, ja tarkistamaan. Lähipäivinä pakkasen luvataan laskevan jopa kahteenkymmeneen. Meidän vesimittari on saunassa, vanha jääkaappi on siinä ympärillä ikäänkuin kuorena eristämässä. Ja siellä jääkaapissa on pakkasvahti, vesimittari ja lämpömittari. Olin halunnut unohtaa koko jutun kun en asiasta mitään ymmärrä. Keväällä kun E selitti, taisi humina vaan käydä päässä. Ihan sama kun mulle selittäisi jonkun masiinan toimintamekanismia. Ei kiinnosta, ei ymmärrä.

Jääkaapissa oli 22 astetta, ollut paljon enemmänkin, muoviosissa oli valumia ja muodonmuutosta. Onneksi se pakkasvahti oli jäänyt viime keväältä suht ok asentoon, kröhöm, eikä sulattanut koko kuorta. Saatikka sitten että se mittari olisi jäätynyt, se olisi viissiin ollut suurempikin vahinko.

Ainoaksi onnettomuudeksi jäi isot sinkkiset vesiastiat ulkona, jotka tietysti unohdettiin tyhjentää, ja pohjat nyt sitten irvisti. Keväällä niistä tulee aika hienot kesäkukkaruukut. Sovitaan niin.

Vähän samaan tapaan kun kävin ekaa kertaa äitienpäivänä nopean siivousreissun, syötiin taas hernarieväät viileässä pirtissä. Ulkona -10 astetta, sisällä keittiössä paljasta hirsiseinää vasten, +7. 

Lähin patteri olkkarissa. Eteinen ja makkari pari astetta lämpimämpiä. Poika poltti yhden pesällisen puita ja totesi tykkäävänsä eniten tällaisista lyhyistä ja ytimekkäistä mökkireissuista. 

Sunnuntainen muokkaus; jääkaapin kuumeneminen onkin tapahtunut jo aiemmin, ei suinkaan tänä aikana. E ei ollut uskonut, että se pakkasvahti pitää todella olla niin pienellä kuin vaan mahdollista ja saanut itse muovit siellä kupruilemaan. No mutta hyvä. Onkohan tällainen eristeratkaisu eristämättömän piharakennuksen sisällä muuallakin käytetty vai teeseitse tapaus. Kuulostaa kyllä nyt kun jaksan ajatella oikein hyvältä. Vesimittaria kaikkine liittimineen ja putkineen ei uskalla viedä 

taloon sisään vesivahingon varalta. Ja saunassa jääkaappi on naamioitu ihan nätiksi. Ja kylkeen on porattu reikä jossa on saunan vesihana. 

Viisi ihanaa lomapäivää

Ja haikea olo heti kotiin palatessa. Me yritämme siivota aina mahdollisimman hyvin, jotta mökki on kuosissa ja sinne on mukava palata. Imuroidaan, mopataan ja päälle pienet tulet, jotta kosteus haihtuu. Pakkaset tulivat Joulun aurinko&kurakelicoctailin päälle, ja pieni lumipeite päälle. Kävimme metsäretkellä ja tuuletimme matot ja petivaatteet.

Puut on lopussa, täytyy tilata uusi kuorma, ilman ei pärjätä. Hassua miten oppii uusia asioita, esim. pino- tai heittomoteista, haloista ylipäätään, jopa uuneista ja tulipesistä, vaikka aika noviiseja vielä ollaan. Mutta että vaikka minä uskallan ihan hyvin yksikseni olla ja tehdä kaiken mitä tarve vaatii.

En lukenut kirjoja, katsoimme Sherlock Holmeseja padilta ja minä neuloin. Pipon ja tumput.
Kun suljen viimeisiä ovia, katselen ympärilleni, hengittelen, keskityn. Ajatella, näin sitä vaan rakastuu talopahaseen. Ja mitä timantteja pakkanen on heittänyt liiterin seinään!