Liitujauhoa saa ilmeisesti myös rautakaupasta, ja huomattavasti edullisemmin. Tärkeää on se, että liitu on kuivaa, eikä puristettaessa pysy kasassa. Ostin kaksi kilon pussia ja kaksi litraa rasvatonta maitoa. Sekoitin puutikulla sellaiseksi lettutaikinan vahvuiseksi. Annoin vetäytyä puolisen tuntia ja aina maalamisen välissä sekoittelin.
Muutaman päivän kuluttua voisi pintaa kiillottaa vaikka vanhalla villasukalla. Se jäi tekemättä ainakin toistaiseksi, varsinkaan kun kädellä pyyhkäisemällä pinta on todella siisti eikä liitua tartu käteen.
Reseptejä löytyi monenlaisia. Sekaan voi lisätä liisteriä, sementtiä, ruisjauhoja, ja väripigmenttejä. Minua miellytti kaikkein yksinkertaisin. Varsinkaan kun en oikein tiedä millä muuri on ennen käsitelty. Vahva veikkaus on kyllä ihan samaan, sillä E sekoitteli itse suurimman osan Tuomelan mökin maaleista.
Harjasin ja rapsuttelin pahimmat kohdat ennen maalaamista. Seuraavassa kuvaparit ennen ja jälkeen. Valoa oli niin vähän, vaikka puolen päivän maissa on kuvattu. Toisaalta noita nurkkia on tarpeetonta niin kauhean kirkkaassa syynätä, näin näkyy vähemmän vanhan rouvan ryppyjä.
Ennen ja jälkeen kuvien välillä on viikko ja molempia tulisijoja käytettiin ahkerasti. Hyvin toimi, hyvin maali pysyi, ei mitään moittimista. Ja aika laiskasti tarvitsi suojatakaan, sillä maalin saa varsin helposti pois ennen kuin kuivui kokonaan. Suosittelen! Niin, ja molempiin rapattuihin pintoihin sekä keittiön sivuseinää kahteen kertaan maalattuna meni runsas litra maalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti