Heippakierros

Aina kun on lähdön aika on haikea olo. Aina kun saavumme, tuntuu mahassa. Tänään aamulla, 7.30 (harvoin ikuistettu aamuaurinko) sai pihan näyttämään eriltä. Kun kaikki on pakattu ja ovet lukittu, olen ottanut tavaksi tehdä heippakierroksen, ihan vaan kurkatakseni että kaikki on kunnossa. Tässä tämänaamuinen.

Yliajalla ennen lomaa ja uusia aarteita

Kun saa olla tarpeeksi monta päivää paikassa jossa on hyvä olla, aika toisaalta lentää ja toisaalta tuntuukin pitkältä. Pitkä oli myös veneretken huipennus. Vietimme oikein kuumaa helteistä sunnuntaita järvellä, ajoimme järven viimeisimmästä nurkasta alkavaa jokea pitkin. Mies sai pienen hauen ja sammutti moottorin. Minä kuvasin heinikon takaa pilkottavaa kaunista autio? taloa. Perämoottorin hihna jumittui ja veneretken aika vähintäänkin triplaantui. Minä soudin jokireitin takaisin, mies järven selän poikki. Olimmehan aika poikki. Päivän kruunasi tavattoman ystävällinen perennnalahjoitus josta tuonnempana sekä naapurin lahjaksi antama uusi räsymatto.

Kesäinen viikonloppu sai jatkoaikaa etäpäivän muodossa ja kun päivän työ oli tehty, ehdittiin vielä kirppiskierrokselle. Siispä hiukan aarre-esittelyä:

Vierailta saimme hienon lyhdyn joka toisaalta loistaa tyylikkyydessään huutomerkkinä ja toisaalta tuo tupaa sopivasti lähemmäs tätä aikaa. Lyhdyn pariksi löytyi kauniit sirot peililampetit.

Ja ai että kun ilostuin kun olikin varsinainen kirppissaalis. Ostan nykyään mielestäni kauneimmat lautaset, mutta mieluusti alle kahden euron kappalehintaan. Muutama emalikippo muutti meille kanssa sekä, ah, suola-, ja jauhosalkkarit (kyllä, mitä ilmeisemmin virallinen nimi) joissa oli teksti suomeksi, sekä värit, ja kuviot jotka sopivat kuin nappi päähän keittiön hyllylle. Yhdessä on nyt valkosipulia, toisessa inkivääriä ja kolmannessa maustepusseja. Houkuttaisi nuo mannaryynit, mutta mahtaisiko käyttö olla tarpeeksi tiuhaa? No niin, nyt maltan odottaa perjantaina alkavaa kesälomaani. 

Juhannuksen parhaat palat

Pitivät sisällään pitkiä ihania hetkiä ystävien kanssa. Ilma oli paras mahdollinen, yltäkylläisyys vallitsi ja täytti asianomaiset.

Mutta kaikkein parasta oli kun melkein serkukset perustivat ravintolan. Laativat menun, järjestivät pihan, kokosivat grillin, tarjoilivat sekä valmistivat joka ikiselle parhaat lettuannokset ikinä. Kokin erikoinen oli muurinpohjalettu kermavaahdolla, mansikkahillolla  sekä nyrkinkokoinen jättivaahtokarkki sisään käärittynä. Kiitos keskikokoisille kokeille!

Juhannusvalmisteluja

sanoisi yksi ja tekisi sen mitä ehtii. Nyt kävikin niin että siivosin ja puunasin vauhtiin päästyäni aamusta iltaan, perjantaista sunnuntaihin. Perennahommia, uusia istutuksia, rikkaruohoja pois. Nurmikon leikkaus.

Välillä ruokaa (jos ei olisi ollut lasta ja lainalasta, olisin kenties yrittänyt oikaista). Höyry alkoi nousta päästä. Kaappien siivous, lehdet, kirjat, siemenpussit ja sensellaiset, saunan pesu lattiasta kattoon. Välillä vahingossa (kun en tarkistanut) aivan tyhmän pitkän matkan päästä olkien haku kasvimaan laatikoiden väleihin. Juuri mahtui neljä paalia henkilöautoon. Vaatteet, petivaatteet, lattioiden pesu, matot ulos, liinojen silitystä (inhoan silittämistä). Nopea kirppiskierros, koiran kanssa lenkille. Kuistin ja huussin pesu. Pihan kiveyksien ja kulkuväylän rakentamista.

Siinä vaiheessa kun ajattelin josko ehtisin vielä levittää loput kivituhkat, alkoi jo naurattaa. Vaan vaikka energiaa meni, sitä myös tuli. Mökki jäi mäntysuovantuoksuisena levähtämään torstaihin.

Kumoan aiemman ajatukseni kaapin pohjien siivoamisen järjettömyydestä juhlapyhinä. Sen sijaan suosittelen, jos yhtään huvittaa, niin nättiä tuli. Suunnittelin luonnonkukkia kaikkiin huoneisiin vaaseihin, mutta sepä jää ensi viikonloppuun, kun rakkaat perinteikkäät juhannusseuralaisemme saapuvat, nyt ensimmäistä kertaa Tuomelaan. Hyvin todennäköisesti loilottelemme looppina (joku aloittaa jostain kohdasta, vähintäänkin hyräilee), ja ainakin kertaalleen yhteislauluna:

Juhannus on meillä herttainen,
Kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen.
Pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
Kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
Metsiköstä kielot kannettiin,
Sinikukat huoneisiin.

Arkityönsä väki lopettaa,
Kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yö nyt ennättää.

Sielläpä silloin laulut ne soivat,
Suuret, pienet karkeloivat.
Räiskytellen kokko palavi,
Kesäyöhön sammuvi.
(Suomalainen kansansävel) 

Jospa ensi viikonloppu olisi loikoilulle, luonnonkukille ja yhdessäololle pyhitetty. 

Aikuiset Onnelit ja Annelit

Kuvituskuva sivuaa eteisen tapettihaaveprojektia, eikä liity alla olevaan tekstiin. Muutoin kuin ihanana viikonlopun kuvana.

Puhuin niin paljon että vuorokauden jälkeen oli hyvä vähemmilläkin sanoilla. Söimme katkarapuvoileipiä ja makaronivelliä ja joimme valkoviiniä. Teimme ensin kivasti puutarhatöitä ja sen jälkeen oma sarkani jatkui maanisena monen tunnin hurahduksena. Pestiin noet keittiön paneeleista Poresaippualla. Pakattiin ylimääräiset villat ja vällyt talvisäilöön. 

Kastelin ja kastelin, harvensin retiisit. Ystävä, äiti, sisko. Naisten viikonloppu. Päiväsauna, intialaista päähierontaa, viimeiset henkoset juhannusruusuista. Nyt joka paikka kehossa muistaa kukkapenkin ja liian ison kiven jota yritin kammeta. 

Ihmeellinen toukokuu

Toistaiseksi viimeinen helteinen ilta. Ihmeellinen toukokuu kasvatti kaiken kukkaansa. Vain myöhäisilta erotti kesäkuun alun heinäkuusta. Teimme veneretken, löysimme uuden retkipaikan saaresta, ja ratkaisimme tyhjän multakohdan ongelman istuttamalla siihen perunaa. Vaikka se onkin lähimpänä tietä.

Viime kesänä Suomentatar kukki heinäkuussa. Karviaisia poimin elokuussa, nyt on selvät raakileet kaikissa marjapensaissa. Vadelman kukatkin on nupussa. Juhannusruusu tuoksuu kilpaa Syreenin kanssa. Sen kun saisi pulloon talletettua.

Juhannusruusuja jäi monta puskaa piharemontin kynsistä, jäljellä olevat kiertävät Tuomelan rouvan helmoissa. Joka paikka kasvaa niin kilpaa etten ehdi kaikkia tervehtiä.

Syreeni, Sireeni, Syringa

Yhtä kökkö kuin yritys saada syreenimaisemaa kerralla talteen, on tämä pikainen panoraamakuvaphotoshoppaus. Jääköön se yritykseksi, kun kerran tuoksuakaan ei saa mukaan kuvaan. Ja aurinkokaan ei näyttäytynyt. Eipäs haittaa yhtään mikään, kun tuoksu oli silti päätä huumaava. Tämä on etupihan välitön näkymä kun astun ovesta ulos.

Tutkin, pengoin, nuuhkin. Taitoin oksan, ihmettelin, aistin. Tarkkailin, ihastelin ja ajattelin. Omien syreenien alla. Silti liian kiireessä, toivottavasti ehdin vielä loppuviikosta lisää. Olisi kiva saada kuvia vielä toiselta puolelta, siellä kukkia tuntuu olevan vielä enenmmän. 

Ajasta ja etäisyyksistä

Jonkun mielestä olisi järjetöntä mennä 8 tunniksi mökille. Maksaa bensat, herätä seitsemältä hypätäkseen taas junaan kello kuusi. Minulle aivan päivänselvä valinta, tosin sillä seurauksella että vähän murheellinen olo tulee kun ei ehdi tarpeeksi ja pitääkin jo lähteä. Nyt myös luonnon aika voisi pysähtyä kuukaudeksi jotta saisin tuijotella vielä tulppaaneja. Rikkaruohot rehottavat komeasti rinnalla. Vaikea enää muistaakaan vain parin kuukauden takaista tilannetta kun maa oli aivan paljas ja ensimmäinen vihreä sekoitti pään.

Monessa puussa on vähemmän kukkanuppuja kuin viime vuonna. Omena, kriikuna ja syreeni aikovat olla hieman vaatimattomampia. Vaan onhan noita, ihania nuppuja. Vattupuskista kuorittu punaherukka sitävastoin näyttäisi erittäinkin kukkaisalta. Nyt sillä on paremmat olosuhteet aikoihin. Viime kesänä meni koko puska melkein ohi, muistaakseni söin kourallisen herukoita, linnut ennen sitä kaikki muut.

Jotain tällaista yritystä on tekeillä. Nautin kovasti siitä että saa tehtyä asioita nollabudjetilla siitä mitä löytyy. Ajattelin humalaa tai muuta köynnöstä tuota säleikköä vasten. Kiven viereen pääsi naapurin rouvalta muutama ruusun juurakonpala. Ne oli aika nysäksi leikattu, katsotaan lähteekö kasvamaan.

Vielä viikko sitten vaahtera oli neonvihreä. Näin se varkain kasvoi ja melkein tuntuu että kaikkein keväisin on ohi. On suurten vihreiden lehtien aika.

Ja aika lähteä. Ensimmäiset yritykset napata kuvaa ylikulkusillalta:

Tässä kuvassa näkyy hienosti vihreäksi päässyt uusi nurmikko ja kukkapenkki joka on sen vasemmalla laidalla. Valtaosa tästä alueesta oli risuista juhannusruusua, aivan valtoimenaan ja ränsistyneenä. 

 Vaikka en millään olisi lähtenyt, täytyy iloita vielä kun lähijunalla pääsee kulkemaan.

Ja tämä kuva junan ikkunasta. Ajattelin että ohi meni, kunnes kuvaa katsoessani tajusin että siinähän se juurikin on. Vasemmalla piharakennus ja oikealla mökin oikea kulma. Meidän rakas taajamamökkimme. Näin läheltä junat kulkevat, ja nyt voimme jo allekirjoittaa naapurien tuumailut että hyvä kun huomaa. Tai no, tietenkin huomaa, mutta ei kyllä toden totta häiritse lainkaan. 

Jää hyvin, perjantaihin taas. Sitten lupaan huolella rapsutella pihaa, puunailla ja puhista. Nyt toisen raparperisadon kimppuun!