Juhannusvalmisteluja

sanoisi yksi ja tekisi sen mitä ehtii. Nyt kävikin niin että siivosin ja puunasin vauhtiin päästyäni aamusta iltaan, perjantaista sunnuntaihin. Perennahommia, uusia istutuksia, rikkaruohoja pois. Nurmikon leikkaus.

Välillä ruokaa (jos ei olisi ollut lasta ja lainalasta, olisin kenties yrittänyt oikaista). Höyry alkoi nousta päästä. Kaappien siivous, lehdet, kirjat, siemenpussit ja sensellaiset, saunan pesu lattiasta kattoon. Välillä vahingossa (kun en tarkistanut) aivan tyhmän pitkän matkan päästä olkien haku kasvimaan laatikoiden väleihin. Juuri mahtui neljä paalia henkilöautoon. Vaatteet, petivaatteet, lattioiden pesu, matot ulos, liinojen silitystä (inhoan silittämistä). Nopea kirppiskierros, koiran kanssa lenkille. Kuistin ja huussin pesu. Pihan kiveyksien ja kulkuväylän rakentamista.

Siinä vaiheessa kun ajattelin josko ehtisin vielä levittää loput kivituhkat, alkoi jo naurattaa. Vaan vaikka energiaa meni, sitä myös tuli. Mökki jäi mäntysuovantuoksuisena levähtämään torstaihin.

Kumoan aiemman ajatukseni kaapin pohjien siivoamisen järjettömyydestä juhlapyhinä. Sen sijaan suosittelen, jos yhtään huvittaa, niin nättiä tuli. Suunnittelin luonnonkukkia kaikkiin huoneisiin vaaseihin, mutta sepä jää ensi viikonloppuun, kun rakkaat perinteikkäät juhannusseuralaisemme saapuvat, nyt ensimmäistä kertaa Tuomelaan. Hyvin todennäköisesti loilottelemme looppina (joku aloittaa jostain kohdasta, vähintäänkin hyräilee), ja ainakin kertaalleen yhteislauluna:

Juhannus on meillä herttainen,
Kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen.
Pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
Kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
Metsiköstä kielot kannettiin,
Sinikukat huoneisiin.

Arkityönsä väki lopettaa,
Kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yö nyt ennättää.

Sielläpä silloin laulut ne soivat,
Suuret, pienet karkeloivat.
Räiskytellen kokko palavi,
Kesäyöhön sammuvi.
(Suomalainen kansansävel) 

Jospa ensi viikonloppu olisi loikoilulle, luonnonkukille ja yhdessäololle pyhitetty.