Yliajalla ennen lomaa ja uusia aarteita

Kun saa olla tarpeeksi monta päivää paikassa jossa on hyvä olla, aika toisaalta lentää ja toisaalta tuntuukin pitkältä. Pitkä oli myös veneretken huipennus. Vietimme oikein kuumaa helteistä sunnuntaita järvellä, ajoimme järven viimeisimmästä nurkasta alkavaa jokea pitkin. Mies sai pienen hauen ja sammutti moottorin. Minä kuvasin heinikon takaa pilkottavaa kaunista autio? taloa. Perämoottorin hihna jumittui ja veneretken aika vähintäänkin triplaantui. Minä soudin jokireitin takaisin, mies järven selän poikki. Olimmehan aika poikki. Päivän kruunasi tavattoman ystävällinen perennnalahjoitus josta tuonnempana sekä naapurin lahjaksi antama uusi räsymatto.

Kesäinen viikonloppu sai jatkoaikaa etäpäivän muodossa ja kun päivän työ oli tehty, ehdittiin vielä kirppiskierrokselle. Siispä hiukan aarre-esittelyä:

Vierailta saimme hienon lyhdyn joka toisaalta loistaa tyylikkyydessään huutomerkkinä ja toisaalta tuo tupaa sopivasti lähemmäs tätä aikaa. Lyhdyn pariksi löytyi kauniit sirot peililampetit.

Ja ai että kun ilostuin kun olikin varsinainen kirppissaalis. Ostan nykyään mielestäni kauneimmat lautaset, mutta mieluusti alle kahden euron kappalehintaan. Muutama emalikippo muutti meille kanssa sekä, ah, suola-, ja jauhosalkkarit (kyllä, mitä ilmeisemmin virallinen nimi) joissa oli teksti suomeksi, sekä värit, ja kuviot jotka sopivat kuin nappi päähän keittiön hyllylle. Yhdessä on nyt valkosipulia, toisessa inkivääriä ja kolmannessa maustepusseja. Houkuttaisi nuo mannaryynit, mutta mahtaisiko käyttö olla tarpeeksi tiuhaa? No niin, nyt maltan odottaa perjantaina alkavaa kesälomaani.