sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ajasta ja etäisyyksistä

Jonkun mielestä olisi järjetöntä mennä 8 tunniksi mökille. Maksaa bensat, herätä seitsemältä hypätäkseen taas junaan kello kuusi. Minulle aivan päivänselvä valinta, tosin sillä seurauksella että vähän murheellinen olo tulee kun ei ehdi tarpeeksi ja pitääkin jo lähteä. Nyt myös luonnon aika voisi pysähtyä kuukaudeksi jotta saisin tuijotella vielä tulppaaneja. Rikkaruohot rehottavat komeasti rinnalla. Vaikea enää muistaakaan vain parin kuukauden takaista tilannetta kun maa oli aivan paljas ja ensimmäinen vihreä sekoitti pään.





Monessa puussa on vähemmän kukkanuppuja kuin viime vuonna. Omena, kriikuna ja syreeni aikovat olla hieman vaatimattomampia. Vaan onhan noita, ihania nuppuja. Vattupuskista kuorittu punaherukka sitävastoin näyttäisi erittäinkin kukkaisalta. Nyt sillä on paremmat olosuhteet aikoihin. Viime kesänä meni koko puska melkein ohi, muistaakseni söin kourallisen herukoita, linnut ennen sitä kaikki muut.





Jotain tällaista yritystä on tekeillä. Nautin kovasti siitä että saa tehtyä asioita nollabudjetilla siitä mitä löytyy. Ajattelin humalaa tai muuta köynnöstä tuota säleikköä vasten. Kiven viereen pääsi naapurin rouvalta muutama ruusun juurakonpala. Ne oli aika nysäksi leikattu, katsotaan lähteekö kasvamaan.


Vielä viikko sitten vaahtera oli neonvihreä. Näin se varkain kasvoi ja melkein tuntuu että kaikkein keväisin on ohi. On suurten vihreiden lehtien aika.

Ja aika lähteä. Ensimmäiset yritykset napata kuvaa ylikulkusillalta:



Tässä kuvassa näkyy hienosti vihreäksi päässyt uusi nurmikko ja kukkapenkki joka on sen vasemmalla laidalla. Valtaosa tästä alueesta oli risuista juhannusruusua, aivan valtoimenaan ja ränsistyneenä. 


 Vaikka en millään olisi lähtenyt, täytyy iloita vielä kun lähijunalla pääsee kulkemaan.


Ja tämä kuva junan ikkunasta. Ajattelin että ohi meni, kunnes kuvaa katsoessani tajusin että siinähän se juurikin on. Vasemmalla piharakennus ja oikealla mökin oikea kulma. Meidän rakas taajamamökkimme. Näin läheltä junat kulkevat, ja nyt voimme jo allekirjoittaa naapurien tuumailut että hyvä kun huomaa. Tai no, tietenkin huomaa, mutta ei kyllä toden totta häiritse lainkaan. 

Jää hyvin, perjantaihin taas. Sitten lupaan huolella rapsutella pihaa, puunailla ja puhista. Nyt toisen raparperisadon kimppuun!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti